Venäjä miehitti Valakian ja Moldovian, puoli-itsenäiset osmanien vasallivaltiot nykyisen Romanian alueella. Syntyi mellakoita, ja Venäjää vastaan julistettiin sota 1854. Liittokunta hyökkäsi Venäjän laivaston kimppuun syyskuussa 1854, ja venäläiset antautuivat 9.9.1855. Itävalta miehitti alueet.

Venäläiset voittivat taistelun Lvivin kaupungin ja linnan hallinnasta. Tästä he jatkoivat hyökkäystään syvemmälle Itävalta-Unkariin ja saartoivat Przemyslin, joka antautui vasta 1915.

Keisari Nikolai II otti armeijoiden komennon syyskuussa 1915. Vuoden 1916 alkuun mennessä oli muodostettu kolme armeijaryhmää tarkoittavaa rintamaa.

Venäjän kaupungeissa oli suuri elintarvikepula, silloisessa pääkaupungissa Pietarissa puhkesi nälkämellakoita. Joitain reserviläisiä liittyi mellakoijiin, koska eivät halunneet joutua sotarintamalle, ja kasakat kieltäytyivät tulittamasta mellakoijia. Neuvostot saivat vallan Pietarissa.

1815 Venäjä solmi Itävallan kanssa pyhän allianssin monarkkisen järjestyksen säilyttämiseksi Euroopassa. Venäjä auttoi Itävaltaa 1849 kukistamaan Unkarin kapinan, mutta Itävalta ei palauttanut palvelusta 1854 Krimin sodassa - uhkasi vain siirtyä liittolaisten puolelle, mikä aiheutti venäläisten vetäytymisen Valakian ja Moldavian alueilta. Venäläisten vetäytymisen jälkeen Itävalta miehitti alueet.

Masurian järvialueen taistelun jälkeen rintama liikkui hitaasti ja vääjäämättömästi yhä syvemmälle Venäjän alueita.

[ Przemyślin linnoitus

on Itävallan, sittemmin Itävalta-Unkarin 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun rakennuttama ja kehittämä Venäjän vastainen rajalinnoitus Przemyslin kaupungissa. Venäläiset kohtelivat Galitsiaa huonosti, muun muassa vainosivat alueen uskontoa ja juutalaisia. Venäläisten menestys pakotti Saksan siirtämään joukkojaan länsirintamalta helpottamaan itävaltalaisten ahdinkoa ]

Saksa vs. Venäjä 1914

Saksa hyökkäsi Ranskaan, koska luotti venäläisten toiminnan hitauteen. Venäjä oli kuitenkin odotettua nopeampi ja hyökkäsi elokuussa 1914 Itä-Preussiin kahden armeijan voimin (kenraalit Rennenkampf ja Samsonov - Samsonov eteni nopeammin, Rennenkampf oli varovaisempi). Saksalaiset kuuntelivat venäläisten salaamattomia lennätinviestejä ja tiesivät näiden joukkojen sijainnit. -> Tannenbergin taistelu.

1915

Venäläiset ajettiin pois Galitsiasta ja suuresta osasta Puolaa. Venäläiset veivät vetäytyessään vankeina Galitsian asukkaita, ja myös satojen teollisuuslaitosten osia. Rintama vakiintui kesäkuun alussa venäläisten peräännyttyä 160 kilometriä. Kesän aikana keskusvaltojen joukot kasvoivat nopeasti ja heinäkuussa Mackensenilla oli kolmetoista armeijaa Venäjän kymmentä vastaan.

Saksa pyysi Venäjältä rauhaa elokuussa, mutta Venäjä ei suostunut, koska saksalaiset joukot miehittivät Venäjää.  Hyökkäys pysähtyi syksyllä huonon sään vuoksi suurin piirtein asemaan jossa se pysyi vuoteen 1917 asti.

Brusilovin hyökkäys 1916 Galitsiassa

Tappioiden ja munkki Rasputinin ennustusten vuoksi keisari Nikolai II otti itse armeijoiden komennon syyskuussa 1915.

Vuoden 1916 alkuun mennessä oli Nikolai II:n ylipäällikkyyden alaisuuteen muodostettu kolme armeijaryhmää tarkoittavaa rintamaa.

[ Armeijaryhmäon useammasta armeijasta koostuva sotatoimiyhtymä, joka on kykenevä toimimaan itsenäisesti määrittelemättömän ajan. Armeijaryhmän vastuualueena on yleensä laaja maantieteellinen alue ja käytännössä niitä pystyvät varustamaan vain suurvallat ja sotilasliitot. Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton puna-armeijassa armeijaryhmästä käytettiin nimitystä rintama. ]

Kesäkuussa 1916 alkoi menestynyt venäläisten lounaisrintaman kenraali Aleksei Brusilovin johtama Brusilovin offensiivi Galitsiassa itävaltalaisia vastaan.

Tarkoituksena oli pakottaa saksalaiset siirtämään joukkoja itärintamalle Itävalta-Unkarin armeijan tueksi. Operaatio sai nimensä sitä johtaneen kenraali Brusilovin mukaan.

Se tuotti suuret tappiot puolin ja toisin. Itävalta menetti miljoona miestä kaatuneina ja vankeina, eikä enää kyennyt hyökkäyksiin ilman Saksan apua. Romania liittyi Venäjän rinnalle sotaan. Vuoden lopulla Itävallan avuksi tulleet saksalaiset löivät venäläiset ja miehittivät Romanian.

Talvella 1916–1917 Venäjän kaupungeissa oli suuri elintarvikepula, silloisessa pääkaupungissa Pietarissa puhkesi nälkämellakoita. Joitain reserviläisiä liittyi mellakoijiin, koska eivät halunneet joutua sotarintamalle, ja kasakat kieltäytyivät tulittamasta mellakoijia. Neuvostot saivat vallan Pietarissa.

Helmikuun vallankumous

Syynä oli mm. maanomistuksen epätasaisuus maaseudulla. Venäjän tsaarit uudistivat maata hyvin hitaasti. Nousevan bolsevikkipuolueen johtaja Lenin vaati ”rauhaa, maata ja leipää.” Venäjän armeija oli hajoamistilassa, kuri murtumaisillaan, punalippu liehui siellä monessa paikassa, ja rintamalta karanneet venäläiset sotilaat ryöstelivät omaa maataan rintaman takana.

[ Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma oli vuosina 1906-1917 toiminut Venäjän ensimmäinen nykyaikainen kansanedustuslaitos. Se perustettiin vuoden 1905 vallankumouksen seurauksena ja se oli tsaari Nikolai II:n hallinnon myönnytys Venäjän keisarikunnassa esiintyneisiin vaatimuksiin kansanvaltaisemmasta hallinnosta. ]

Kerenskin hyökkäys 1917

Venäjän viimeinen suuri hyökkäys itärintamalla. Sotilaat eivät kuitenkaan halunneet taistella ja vihollinen teki vastahyökkäyksen. Myöskään hyökkäykselle ajatellut tukitoimet eivät toteutuneet suunnitelmien mukaisesti.

Lokakuun vallankumous 1917

...siirsi vallan väliaikaiselta hallitukselta Pietarin neuvostolle, joka koostui bolsevikeista. Marraskuussa 1917 valtaan nousseet bolševikit solmivat aselevon ja aloittivat joulukuussa Brest-Litovskissa neuvottelut erillisrauhasta saksalaisten kanssa, jotka vaativat valtavia alueluovutuksia. Bolševikkien pääneuvottelija Lev Trotski lähti helmikuussa 1918 neuvotteluista julistaen ”ei sotaa – ei rauhaa.” Saksalaiset tehostivat vaatimuksiaan lähtemällä 18. helmikuuta uuteen hyökkäykseen ja valtasivat kahdessa viikossa Ukrainan, Valko-Venäjän, Baltian ja etenivät Suomenlahdelle kohti Pietaria, jolloin Lenin siirsi pääkaupungin Moskovaan. 3. maaliskuuta bolševikit joutuivat myöntymään vieläkin heikompiin ehtoihin.

Brest-Litovskin rauha

Kaikkiaan Brest-Litovskissa solmittu rauhansopimus kesti kahdeksan ja puoli kuukautta. Venäjän osuus 1. maailmansodassa loppuu. Maailmansodan jälkeen jatkui taistelu Venäjällä bolševikkien ja valkoisten kenraalien välisenä sisällissotana vielä pitkään.

Neuvostoliitossa sitä juhlittiin 9.5., kuten edelleenkin Ukrainassa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliiton alueella ehtinyt jo vaihtua yhdeksänneksi toukokuuta.

NL: Tavoitteena oli voittaa aikaa varustautumiseen, saada etupiiriinsä Baltian maat ja Suomi sekä estää Saksan liittoutuminen länsivaltojen kanssa.

Saksa: Tavoitteena oli välttää kahden rintaman sota, saada vapaat kädet Puolan suhteen ja aikaa valmistautua hyökkäykseen Neuvostoliittoon.

ALKUVAIHE 22.6.1941-18.11.1941

Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Suomi antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta, vaikka ne eivät olleetkaan liittolaisia ja kävivät erillistä sotaa. Merkittäviä taisteluita olivat Leningradin puolustus, Smolenskin taistelu, Kiovan, Odessan ja Sevastopolin puolustustoimet ja Moskovan taistelu, jonka katsottiin myös jakautuvan kahteen vaiheeseen: puolustukseen, joka alkoi 1. lokakuuta 1941 ja kesti aina marraskuun loppuun sekä hyökkäykseen, joka alkoi 5. joulukuuta jatkuen aina huhtikuun alkuun 1942.

TOINEN VAIHE 19.11.1941-31.12.1943

Puna-armeija aloitti offensiivin Stalingradin alueella saartaen kaupunkiin Saksan 6. armeijan. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrahanin-Arkangelin linjalle asti, mutta kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä, sillä panssarijoukot kärsivät polttoaineen puutteesta. Saksa valloitti Kaukasuksen öljykentät, mutta heitä kohtasi pettymys, sillä Neuvostoliittolaiset olivat peräännyttyään sytyttäneet koko öljykentän tuleen. Syksyllä eteneminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradista, joka päättyi 2.2. Muita vaiheen taisteluita olivat Leningradin piirityksen murtaminen tammikuussa 1943, Kurskin taistelu kesällä 1943, puna-armeijan eteneminen Dneprille ja Dneprin sillanpääasemien varmistaminen Ukrainassa syksyllä 1943.

KOLMAS VAIHE 1.1.1944-8.5.1945

Vuoden alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella, josta seuranneet rajut taistelut saivat lopulta Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan erillisrauhan 19.9.1944. 22.6.1944 alkoi Neuvostoliiton operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 700 km:n pituisella rintamalinjalla. Saksan 400 000 sotilaan Keskustan armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 85 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14.4.1945 neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16.4.1945 päättyen Berliinin valtaukseen 2.5.1945.