Yhteydenpito on helpompaa kuin koskaan.

Etätyö ja verkkokurssi sekä digitaalinen koulutus mahdollistavat joustavan oppimisen.

Mutta myös kuormitus ja tressi ovat lisääntyneet, jatkuvan tavoitettavuuden takia.

Myös yksityisyydensuoja herättää huolta, koska digitaaliset palvelut keräävät paljon dataa.

Huolta herättää se, kun jatkuvasti palvelut siirtyvät enemmän ja enemmän digiksi, jääkö näistä palveluista jotkut ulkopuolelle, niin aivan varmasti jää. Huolta herättää myös tietosuoja asiat jatkuvien huijausviestien ja hakkerointien takia.

Digitaalisuus on mukana vahvasti jokapäiväisessä arjessa. Se on sekä arkea helpottava että haasteitakin tuova elementti itselle. Digitaalisuus helpottaa ja nopeuttaa viestintää ja päivittäin käytössäni on ainakin Whatsapp ja sähköposti. Työssä ja opiskelussa  etänä tapahtuvat tapaamiset, kokoukset ja luennot ovat mahdollistaneet aikataulujen helpompaa sovittelua ja määrätyllä tavalla laajentaneet osallisuuden mahdollisuuksia. Pidän näitä mahdollisuuksia hyvänä, mutta kääntöpuolena määrätyn lainen yhteys ihmisten välillä jää jollakin tapaa vajaaksi. Se on itselle ollut aina tärkeä elementti vuorovaikutuksessa. Tämä on myös asia, jota voi varmasti myös kehittää itsessäkin ajatellen esimerkiksi etänä tapahtuvissa asiakaskohtaamisia.

Digitaalisuus on tuonut paljon helpottavia ja nopeuttavia mahdollisuuksia palveluihin. Esimerkiksi pankki-, verotus- ja terveysasioiden hoito on kätevää netissä. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut fyysisesti pankissa oli sitten kyse lainaneuvottelusta tai arkisempien pankkiasioiden hoidosta. Terveydenhoidossa digiklinikka mahdollistaa nopean palvelun eikä aina tarvita terveydenhuollon käyntiä omien terveysasioiden hoidossa. Mielestäni tämä vähentää omaa  sekä terveydenhuollon kuormitusta, kun ei jokaisen reseptin uusimisen tai flunssan vuoksi tarvitse varata fyysistä lääkärikäyntiä. Siitä en pidä, että moniin palveluihin yhteyttä ottaessa on vaikea tavoittaa enää helposti ihmistä. Joskus asioiden hoito on kuitenkin jouhevampaa aidossa vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa.

Digitalisaation myötä työssä siirrytään koko ajan enemmän paperilomakkeista sähköisiin järjestelmiin. Itse olen huomannut, että edelleen minun on helpompi lukea konkreettista kädessä olevaa paperia kuin sähköisessä muodossa olevaa viestintää. Edelleen tulostan mielelläni esimerkiksi asiakkaiden päätöksiä tai lausuntoja paperiversioiksi. Tästä pitäisi oppia pois. Silti kokonaan paperiton toimisto tuntuu vielä ajatuksena haasteelliselta.

Työhön digitaalisaatio on tuonut osaksi arkea etätyömahdollisuuden ja se on mielestäni hyvä asia. Itse koen, erityisesti keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä tehdessä pystyn keskittymään huomattavasti paremmin kotona hiljaisuudessa kuin työpaikan hälinässä. Toisaalta taas ”livenä” yhdessä tekeminen työyhteisössä on voimavara ja rikkaus, jota en vaihtaisi kokonaan pois.

Olen varmasti digitaalisten palveluiden ja järjestelmien peruskäyttäjätasoa. henkilökohtaisessa elämässä en käytä Facebookia, Instagramia tms. Minulla ei ole näitä vastaan mitään, mutta itselleni ei ole syntynyt tarvetta vielä niiden käyttöön. Olen monesti ajatellut, että putoanko jostain ”kelkasta”  tämän luontaisen kiinnostumattomuuteni vuoksi ja muun muassa sen vuoksi valitsin tämän opintokurssin. Taidan olla nykypäivän agraarityyppi, joka lähtökohtaisesti pitää kaikesta vanhanaikaisesta tavasta elää ja olla. Samalla ymmärrän, että minun tulee huolehtia yleissivistyksestä ja ajan tasalla pysymisestä niin, että voin tehdä itse valintoja eivätkä valinnat tai ulkopuolelle putoaminen ala tapahtua omalla kohdalla  siksi, etten enää osaa tai pysty yhteiskunnassa määrätyillä tasoilla toimimaan.

Tunnen jonkinlaista huolta ja epävarmuutta tietoturvasta. Uskon, että mitä paremmin olen kartalla itse näistä asioista, sitä paremmin pystyn myös huoletimaan osaltani suojatumisesta digitaalisessa maailmassa.