Minkälaisia ilmastotekoja sinä teet? Suomen ilmastopaneelin mukaan lähes 70 prosenttia hiilidioksidipäästöistä syntyy kulutuksesta, joten kuluttamispäätöksillä voit todellakin vaikuttaa. Suomalaisen keskivertokuluttajan hiilijalanjälki koostuu Sitran mukaan neljästä osa-alueesta: ruoka, liikkuminen, asuminen ja muu kulutus. Elinympäristö luo puitteet ihmisen olemassaololle. Tarvitsemme puhdasta ilmaa, jota hengittää, puhtaan maaperän, jossa kasvattaa ruokaa ja puhtaan veden, jota juoda. Metsät tarjoavat elinympäristön miljoonille lajeille ja ovat tärkeä puhtaan ilman ja veden lähde. Kasvillisuus muodostaa pääosan ihmisen ruokavaliosta ja onnistunut maanviljely on toteutuvan ruokaturvan perusta. Globaali ruokaturva horjuu ja maaperän heikkeneminen on yhä nopeampaa ja menetämme näin viljelykelpoista maata enemmän kuin ennen. Uusien alueiden aavikoitumisesta aiheutuu ongelmia etenkin kehittyvissä maissa. Samalla luonnon monimuotoisuus heikkenee ja lajeja kuolee sukupuuttoon. On meidän tehtävänämme pysäyttää näiden ongelmien synty, olemmehan alun perin ne aiheuttaneetkin. Maapallon vedestä 97,5 % on suolaista ja 2,5 % makeaa. Maailman makeasta vedestä ainoastaan 1 % on ihmisten käytettävissä, sillä esim. 70 % makean veden varannoista sijaitsee jäänä tai lumena arktisilla alueilla ja vuoristoissa. Hanasta tai suihkusta valuvan näkyvän veden lisäksi kulutamme myös näkymätöntä vettä eli piilovettä, toisin sanoen jonkin tuotteen kasvatuksen ja tuotannon aikana kulutettua vettä. Esimerkiksi appelsiinimehulasillisen tuottamiseen on käytetty 170 litraa vettä. Hampurilaisen valmistamiseen kuluu 2 400 litraa vettä. Kupilliseen kahvia taas tarvitaan 140 litraa vettä, kun lasketaan yhteen kahvinviljelyyn, kahvipapujen kuljetukseen ja käsittelyyn käytetty vesimäärä. Energiaa saadaan mm. vesi- ja tuulivoimasta, auringosta, puusta ja biokaasusta, jotka ovat uusiutuvia energialähteitä. Kestävästi käytettynä uusiutuva energia ei lopu, vaikka sitä käytetään. Kehitysmaissa puuta on kuitenkin hakattu enemmän kuin sitä kasvaa, mistä seurauksena on ollut, että maaperä on paikoin aavikoitunut. Öljy, hiili ja maakaasu ovat uusiutumattomia energialähteitä, eli fossiilisia polttoaineita. Ne ovat syntyneet satoja miljoonia vuosia sitten kasvien ja pienten merieliöiden lahotessa. Uusiutumattomat energialähteet loppuvat aikanaan, sillä niitä ei synny lisää. Lisäksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyy ilmakehään haitallisia päästöjä. Energiankulutuksemme on huolestuttavaa, sillä 80 prosenttia käyttämästämme energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Seurauksena on, että kasvihuoneilmiötä kiihdyttävät päästöt lisääntyvät. Lisäksi nykymallilla energian saannin turvaaminen on vaarantumassa: on ennustettu, että öljy loppuu kokonaan 30 vuoden sisällä samalla, kun energiantarpeemme on ennustettu kasvavan 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. On siis selvää, että muutoksia tulee tehdä koko energiasektorilla. Miten tästä selvitään? Yhtä vastausta ei ole, mutta kaikki keinot energian säästämiseksi ja uusien energiamuotojen kehittämiseksi ovat tarpeen. Opiskelet ammatillisia opintoja ja olet suuntautumassa työelämään. Olet varmaankin jo kuullut, että vastuullisuus kuuluu tänään ja tulevaisuudessa niin yksilön kuin työelämänkin toimintaan. Yksilön vastuullisuus määritellään sekä ihmisen ominaisuudeksi, että vastuun ottamiseksi jostakin asiasta tai henkilöstä. Sana vastuu taas määritellään velvollisuudeksi huolehtia jostakin asiasta, toiminnasta tai henkilöstä (Nykysuomen sanakirja, 2002.) Yrityksen vastuullisuus määrittyy yritysvastuun kautta ja kytkeytyy laajemmin yhteiskuntavastuuseen. Jokaisen yrityksen tuleekin päättää, mitä vastuullisuus yrityksessä merkitsee ja kuinka he toimivat niin, että esimerkiksi ekologisen vastuullisuuden periaatteet toteutuvat, ja näin minimoivat kielteiset ympäristövaikutukset. Kulutamme joka päivä erilaisia asioita, mutta kaikki kulutus ei näy päällepäin. Kulutamme tuotteiden mukana myös näkymättömästi, kuten tuotannossa käytettyä vettä tai energiaa. Autolla liikkuessamme tankissa kuluu polttoainetta ja paperin tekemiseen tarvitaan puuta. Katsomme televisiota, käymme elokuvissa tai uimahallissa. Millaista näkymätöntä kulutusta niihin mahtaa liittyä? Mihin itse tavarat menevät, kun me emme enää käytä niitä? Osa kierrätetään, osa käytetään uudelleen, osa voidaan polttaa energiaksi ja osa päätyy omiin varastoihimme, luontoon tai jopa vaarallisena kaatopaikoille. Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi suurimpia ympäristöongelmien aiheuttajia. Tiesitkö, että pohjoiseen Tyynenmeren pyörteeseen on syntynyt kaatopaikka, joka on kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoinen. Vuosikymmenien aikana merenpohjaan on kertynyt sata miljoonaa tonnia jätettä, josta suurin osa on muovia.

Kestävällä pohjalla oleva talous helpottaa myös kohtaamaan vastaan tulevia uusia haasteita, kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvia kasvavia sosiaaliturva- ja terveysmenoja. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta. Sosiaalista kestävyyttä vaalivat mekanismit taas auttavat osaltaan lievittämään niitä vaikeuksia, joita nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa voi syntyä.

”Kestävät kaupungit ja yhteisöt” kuuluu kulttuurisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on taata asukkaille turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.

Kestävät kaupungit ja yhteisöt-osiossa on keskiössä kaupungistuminen, mikä tarkoittaa kaupungeissa asuvien ihmisten määrän kasvua suhteessa koko väestöön. Enemmistö maailman asukkaista asuu nykyään kaupungeissa, mutta maiden välillä on eroja. Kaupungistumisen hallinta on suurimpia haasteita ihmiskunnan kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Kestävä kaupunkiympäristö luo mahdollisuuksia asukkailleen, mutta takaa myös peruspalvelut (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut), energiansaannin, hyvät asumisolosuhteet ja kulkumahdollisuudet ilman, että ympäristö rasittuu tai saastuu.

Kaupungistuminen tarjoaa työpaikkoja, tuottaa vaurautta ja jalostaa kulttuureita. Kaupungit tarjoavat myös maaseutua tehokkaammat mahdollisuudet koulutuksen ja terveydenhuollon tarjoamiseksi ja käytöksi.

Toisaalta kaupungistumisen tuoman vaurastumisen myötä kulutetaan enemmän. Väestön hallitsematon pakkautuminen kaupunkeihin tuhoaa ja saastuttaa ympäristöä sekä lisää autojen määrää ja asukkaiden välistä eriarvoisuutta. Äärimmäinen köyhyys on yleisesti keskittynyt kaupunkiympäristöihin.

Kaupungistuminen on turvallista ja kestävää, kun yhteiskunta varmistaa asukkailleen riittävät ja turvalliset asuinolot. Maailmanlaajuisesti tämä merkitsee slummialueiden vähentämistä. Kestävä kaupungistuminen tarkoittaa myös investointeja julkiseen liikenteeseen, vihreiden tilojen luomiseen sekä sitä, että asukkaat osallistuvat kaupunkisuunnitteluun (puistot, urheilukentät, pyörätiet, leikkikentät ym.). Kestävässä kaupungistumisessa varaudutaan erilaisiin katastrofeihin (esim. vesien pilaantuminen) sekä tehdään konkreettisia toimia haitallisten ympäristövaikutusten torjumiseksi. Samalla huolehditaan maailman kulttuuri- ja luonnon perinnöstä.Kulttuurinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Rauha, vakaus, ihmisoikeudet ja hyvä hallinto ovat tärkeä edellytys kestävälle kehitykselle. ”Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto” kuuluu kulttuurisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on edistää rauhaa yhteiskunnissa ja taata oikeudenmukaisuuden toteutuminen tasapuolisilla oikeuspalveluilla. Rauha käsitteenä mielletään yleensä vastakohdaksi sodalle, joka on väkivaltaa ja erilaisia konflikteja. Rauha on valtioiden tai muiden vastaavien välinen normaali sovinnon tila. Vain rauhan oloissa yksilöt voivat kunnioittaa toisiaan, nauttia oikeudestaan elämään ja käyttää perusoikeuksiaan.

Oikeudenmukaisuuden määrittely on haastavaa, mutta siihen liittyvät läheisesti ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Valtioiden lainsäädännöt ja kulttuurit heijastavat niiden oikeudenmukaisuuskäsitystä. Oikeus hyvään hallintoon on perusoikeus, joka kuuluu jokaiselle. Hyvän hallinnon takeet turvataan lainsäädännöllä.