Intian kristityt lasketaan daliteihin eli kastittomiin, joita syrjittiin kovasti ennen vuotta 1950, kun Intia itsenäistyi. Intian vapaustaistelija Mahatma Gandhi puolusti kuitenkin kastittomien oikeuksia, ja vetosi Uuden Testamentin Vuorisaarnan arvoihin väkivallattomuudesta. Syrjintä kiellettiin hänen toimintansa seurauksena ennen Intian itsenäistymistä, mutta kastiin perustuva syrjintä ei ole kuitenkaan vielä hävinnyt Intiasta. Dalitit ovat saaneet ihmisarvoista kohtelua kristillisissä seurakunnissa. Kirkoissa noudatetaan nykyisin omaa intialaista dalit-teologiaa, joka tulkitsee Raamattua ja kristinuskoa hindulaisesta kulttuurista käsin. 

Äiti Teresa on merkittävä henkilö kristinuskon lähihistoriasta Intiassa. Hän on alun perin Makedoniasta kotoisin oleva katolilainen nunna, joka koki tärkeäksi auttaa Kalkutan kaikkein köyhimpiä 1900-luvulla. Vuonna 1952 Kalkuttaan perustettiin hoitokoti köyhille, johon Rakkauden lähetyssisaret tarvittaessa kantoivat sinne ihmisiä, jotka oli hylätty kaduille ja jotka olivat jo liian heikkoja kävelemään. 

Fransiskaaniset kerjäläisveljestöt tekivät 1200-luvulla lähetystyötä islamilaisessa maailmassa ja Aasiassa, aina Kiinaan asti. He tekivät lähetystyötä ilman maallisten mahtien tukea. Kristinusko ei silloin saanut pysyvää kannatusta Kiinassa, koska fransiskaanit eivät hyväksyneet kiinalaiseen uskonnollisuuteen liittyvää esi-isien palvontaa. Roomalaiskatolinen usko alkoi tulla vasta 1500-luvulla tunnetummaksi jesuiittojen lähetystyön tuloksena. He perustivat seminaareja, mukauttivat kristinuskoa aasialaiseen kulttuuriin ja kungfutselaisuuteen sekä pääsivät yhteistyöhön paikallisen ylimystön kanssa. Aluksi kristinuskolla alkoi olla aasialaisia kannattajia, mutta Kiinassa johtajat pelkäsivät sen tuovan mukanaan eurooppaista ylivaltaa. Niinpä kristinusko kiellettiin ja eurooppalaiset lähetystyöntekijät karkotettiin 1700-luvulla. 

Kiinassa protestanttiset lähetysjärjestöt aloittivat uudestaan 1800-luvulla kristillisen lähetystyön. Silloin ei vielä kuitenkaan kristinuskolla ollut hyväksyttävää asemaa. Vasta 2000-luvulla kristilliset kirkot ovat vahvistaneet asemiaan Kiinassa. Kirkoissa työskentelevät ihmiset ovat kiinalaisia ja roomalaiskatolinen kirkko on siellä itsenäinen. Roomalaiskatolinen ja protestanttinen kirkko on virallisessa uskonnollisen yhteisön asemassa buddhalaisuuden, taolaisuuden ja islamin rinnalla. Osa Kiinan kristityistä toimii myös maanalaisissa seurakunnissa, jotka ovat niin sanottuja rekisteröimättömiä kotikirkkoja, jotka eivät halua toimia valtion valvonnan alaisena. Kristittyjä Kiinassa nykyään on jo useita kymmeniä miljoonia. Ennusteiden mukaan 2030 mennessä Kiina saatttaa olla se maa, missä kristittyjä on lukumääräisesti eniten.

Kristittyjä Japanissa tällä hetkellä on yksi prosentti noin 127-miljoonaisesta kansasta. Maassa on roomalaiskatolilaisia, protestantteja sekä ortodokseja. Filippiinit on Kaukoidän ainoa maa, jossa kristinusko on enemmistönä. Pääuskontona vaikuttaa roomalaiskatolinen kirkko. Maassa on uskonnonvapaus. Etelä-Koreassa kristittyjä on noin kolmannes väestöstä, mutta sen vaikutus yhteiskuntaan on ollut suurempaa kuin jäsenmäärä antaa siitä ymmärtää. Korean kristityt ovat kuitenkin jakautuneet moniin riitaisiin ryhmiin, mikä on heikentänyt niiden asemaa ja uskottavuutta. 

Australiassa on historiallisen taustansa vuoksi paljon anglikaaneja, mutta suurin kristillinen kirkkokunta siellä kuitenkin on roomalaiskatolisuus, jolla on noin 23% kannattajia koko väestöstä. Kristittyjen määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti maassa parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Uskonnollisesti Australia on kuitenkin monikulttuurinen, ja sinne on siirtolaisia tullut erityisesti Aasiasta, minkä vuoksi esimerkiksi buddhalaisten määrä on kasvanut. Myös muslimien ja hindulaisten määrä on lisääntynyt. 

Australiassa on paljon monia kulttuureja. Buddhalaisuus on nykyisin kylläkin vähentynyt verrattuna islamiin ja hindulaisuuteen, jotka ovat taas lisääntyneet. Kristinusko on kuitenkin enemmistöuskonto Australiassa, vaikka sen kannatusmäärä on laskenut. Buddhalaisuus on toiseksi suurin uskonto maassa, johon jopa paikalliset kääntyvät. Australian alkuperäisasukkailla, aboriginaaleilla, on oma luonnonuskonto. Uuden-Seelannin pääuskonto on kristinusko, joka myöskin levisi maahan siirtolaisuuden myötä. Suurimpia kirkkokuntia ovat roomalaiskatolisuus ja anglikaanisuus. 

Aboriginaaleja on tällä hetkellä vain muutama prosentti maanosan väestöstä. Eurooppalaiset maahanmuuttajat syrjäyttivät heidät karuille syrjäseuduille ja käännyttivät heitä kristinuskoon. Viime aikoina aboriginaalien asemaa on kuitenkin pyritty parantamaan, mikä on myös lisännyt heidän perinteensä arvostusta. 

Kristillisyys Uuteen-Seelantiin saapui samalla tavalla maahan kuin Australiaan, eli siirtolaisuuden myötä. Uudessa-Seelannissa on myös samat enemmistössä olevat kirkkokunnat, roomalaiskatolisuus ja anglikaanisuus. Uudessa-Seelannissa myös uskonnottomuus on yhtä suurta kuin Australiassakin. Uudessa-Seelannissa yli 40% ilmoitti, etteivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uudessa-Seelannissa on myös alkuperäisasukkaita, mutta heitä kutsutaankin maoreiksi.