Kirjallisuuden ja kulttuurin kannalta tärkeä keksintö oli kirjanpainotaito, joka mahdollisti tiedon ja tekstien aiempaa nopeampaan levittämiseen. Kirjallisuus oli kaiken kaikkiaan vapaampaa ja oli enemmän ilomielisiä asioita. Reformaatio 1500 luvulla uskonpuhdistajien mielestä Raamattua piti pystyä lukemaan omalla kielellä, toisin kuin aiemmin pelkästään pappien välityksellä.

Teokset

• Decamerone, Giovanni Boccacion tarinakokoelma

  • Kehyskertomus: Firenzen kaupunkia koettelee rutto jo seitsemän nuorta lähtee pakoon maaseudulle

  • Sisäkertomukset: pakolaiset kertovat vuorotellen tarinoita 10 päivän ajan

  • Aika iso vastakohta uskonnollisiin tarinoihin, esimerkiksi suhtaudutaan ihannoivasti naiseen joka nokkelasti huijaa aviomiestään toisen miehen kanssa

• Decamerone, Don Quijote

  • loi esikuvan nykyaikaiselle novellille

Draamat

Renessanssin aikana, teatteri siirtyi kirkosta enemmän tavanomaisin esiintymispaikkoihin, esim. toreille ja uskonnollisista aiheista arkisiin. Kuuluisin draamakirjailija oli englanninkielinen William Shakespeare. Hänen tuotantoon kuului yhteensä 37 näytelmää. Näytelmissä oli koukuttavat juonikuviot, synkät aiheet ja tragediat.

Kirjallisuus vapautui aiemmista säännöistä ja ihanteista, ja romatiikka syrjäytti valistuksen 1700-luvun lopulla. Romantiikka toimi vastareaktiona valistuksen järkiajattelulle. Korostettiin enemmän tunteita, yksilöllisyyttä ja mystiikkaa.

Ensimmäiset romantiikan piirttetä kirjallisuudessa:

• Sturm und drang-liitto, joka vastusti valistusta

• Novalis loi käsitteen "kaipuun sininen kukka", jonka mukaan runoilijan tehtävä on tavoittaa maailmansielu

• Liittyi myytti nuorena kuolevasta nerosta joka ajautuu tuhoon nuorena (lordi Byron, John Keatsm Percy Bysshe Shelley

• Nuoren Wertherin kärsimykset: Johann Wolfgang von Goethe (1774). Kirjamuotoinen vimmainen hullun rakkauden kuvaus ja itsemurha. (itsemurhien aalto lukien kesken)

Lyyrikka:

Ensimmäisiä merkittäviä naiskirjailijoita:

• Emily Bronte: kotiopettajattaren romaani

• Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Venäjällä ja Ranskassa 1800-luvulla:

• Ven. Aleksandr Puskin: Jevgeni Onegin (1833)

• Ransk. Alexandre Dumas: Kolme Muskettisoturia

Sadut:

• tansk. Hans Christianin Andersenin ja Grimmin veljesten sadut

Kauhukirjallisuus

Ihmisen yöpuoli eli vietit ja vaistot- vastapainoa valistukseen rationaalisuudelle. Romantiikkaan viehtymys alitajuntaan, uniin ja selittämättömään synnytti kauhukirjallisuuden. Romantiikan kauhua kutsutaan goottiseksi kauhuksi.

Teokset:

• Mary Shelley: Frankenstein-Uusi Prometheus (1818)

• Edgar Allan Poe: runoja ja novelleja

• Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyli ja Mr. Hyde

• Bram Stoker: Dracula (1896)

Draama (näytelmäkirjallisuus), lyriikka (runot) ja epiikka (kertomakirjallisuus). Kirjallisuutta ei kuitenkaan syntynyt paljoa, mutta säilyneistä iso osa on nykyisin klassikoita.

Myytit

Iso osa antiikin kirjallisuudesta käsitteli myyttejä. Myytit ovat kertomuksia jumalhahmoista ja sankareista. Antiikin ajan maailmankuva perustui myytteihin, jolloin myytit muokkasivat käsitystä siitä mikä on oikein ja mikä taas väärin.

Eepokset (tunnetuimmat myytejä sisäsltävät teokset):

Kreikkalaisen Homeroksen eepokset, eli runomuotoiset kertomukset Ilias ja Odysseia n. 750-650 eaa. Ilias kuvaa Troijan sotaa ja Odysselassa Odysseus palaa Troijan sodasta.

Roomalainen vastine Homeroksen eepoksillle: Vergiluksen eeppinen runoelma Aeneis (19 eaa.). Se kertoo Troijan sodasta ja sisältää kuuluisan kertomukset Troijan puuhevosesta.

lyriikka

• Yksi tunnetuimmista runoilijoista oli kreikkalainen Sapfo. Hänen runoistaan on säilynyt vain katkelmia, mutta niissä kuvattiin rakkautta.

• Roomalainen Ovidiuksen runoissa käsitelliin huumotia ja leikkisyyttä. Hänen runo Rakastamisen taito onkin viettelyopas.

Draama

Teatteri sai alkuunsa antiikin aikana viinin ja hedelmällisyyden jumalan Dionosyksen kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Oli kolme draaman lajia: tragedia, komedia ja farssi. Komedian ja farssin aiheen olivat maalisia ja niissä irvailtiin aikalaisille. Tragedioiden eli murhanäytelmien aiheet löytyivät mytologiasta. Esimerkiksi Aristoteleen Runousoppi käsittelee tragediaa.

Kirjallisuuden kieli oli latina, jota vain pieni osa etuoikeutetusta osasi. Se pieni osa keltä löytyi lukutaitoa ja kirjoitustaitoa, oli tarkoitus välittää kristinuskon sanomaa. Tieto maailmasta saatiin saarnoista.

Raamattu

Raamattua pidettiin ehdottamana auktoriteettia. Ihmisten kuului levittää Raamatun sanomaa, eikä käyttää omaa luovuutta. Raamattu on kokoelma eri aikoina syntyneitä tekstejä. Alkaa maailman luomisesta ja loppuu näkyyn lopunajan tapahtumista. Jakautuu vanhaan ja uuteen testamenttiin.

Raamattu on vaikuttanut voimakkaasti länsimaisten ihmisten ajatteluun, esim. ihminen asettuu hallitsemaan luontoa.

Erilaiset draaman lajit

• Liturgiset draamat: näytelmät joilla opetettiin jumalanpalvelun yhteydessä Raamatun tapahtumia

• Maalliset draamat: kansankielisiä kirkon seremonioista irronneita kertomuksia pyhimysten jännittävistä elämistä

• Legendat: opettavaiset ja jännittävät kertomuksen pyhimysten elämistä

• Moraliteetit: opetettiin kansalla uskontoa ja sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Allegorisia näytelmiä: hyveet ja paheet personifioitu henkilöhahmoiksi

Kaunokirjallisuuden tärkein keskiajan teos on italialaisen Dante Alghierien laaja runomuotoinen kertomus n. 1307-1321. Teoksen päähenkilö on allegroinen hahmo Dante (syntinen ihminen). Dante kulkee pyhiinvaellusmatkan Helvetin ja Kiirastulen halki aina paratiisiin.

Eepokset

sankaritarinat jotka oli kulkeutunut sukujen mukana kirjoitettiin muistiin. Tällöin kirjoitetiin myös ritaritarinoita esim, Beowulf(1100 luvulla) ja Rolandin laulu (1100-luvulla)

Kansallisuusaate

Haluttiin korostaa kansan merkitystä ja haluttiin luoda kansoille yhtenäisiä piirteitä. Alettiin vaalia ihannetta että joku kansa on jonkun lainen. Suomalainen kansa on ahkera ja sisukas. Haluttiin luoda kulttuuri joka erottaisi Suomen muista. Kulttuurin luominen oli kuitenkin haastavaa, koska 1800 -luvun alussa ei ollut omaa kirjallista kulttuuria. Fredrik Cygnaeus ja J.V. Snellman vaativat että tarvitaan suomenkielistä sivistystä, jotta suomalaiset voivat sivistyä.

Kansanrunous

Runot levisivät suullisesti sukupolvelta toiselle, kunnes kansanromantiikan aikana alettiin kirjottaa ylös. Kuuluisin runojen keräilijä Elias Lönnrot. Kirjotti Kalevalan (1835, 1849). Kalevalassa Lönnrot koosti hajanaisista kertomuksista juonellisesti yhtenäisen. Oman kansalliseeposten myötä suomalaiset pääsivät vanhojen kulttuurikansojen joukkoon.

Muita kirjailijoita:

• Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat (1848)

• Zacharias Topelius: Maamme (1875)

Tarinoissa suomalaiset ovat ahkeria ja urheita ja tekemään asioita maan puolesta. Topelius kuvasi Suomen luontoa.

Kuva kansasta muuttuu

Kansallisromantiikan tarjoama ihannoitu kuva suomalaisuudesta köyhästä väestöstä murtui 1918-vuoden sisällissodassa. Kansallisromantiikan jälkeen purettu humoristisella teoksilla:

• Tulitikkuja lainaamassa (1910):Maiju Lassila

• Putkinotkossa (1919): Joel Lehtonen

• Tuntematon sotilas (1954):Väinö Linna

kirjallisuudessa käsiteltiin kaunistelematta yhteiskuntaa ja sen epäkohtia.

Teoksia

• Charles Dickens:

  • Oliver Twist

  • Joulukertomus (1843)

• Minna Canth

  • Työmiehen vaimo (1885)

  • Realistinen kirjallisuus (1890)

Psykologinen realismi

On yksi realismin suuntauksista, joissa tutkitaan ihmisen mieltä. Usein kuvaillaan ja syvennytään ihmisen mieleen mahdollisimman tarkasti. Tunnetuin edustaja Fjodor Dostojevski. Tunnetuimmat teokset:

• Rikos ja rangaistus (1866)

• 
  

Ajatukset yksilöllisyydestä ja ihmisen mielen toiminnasta tulivat esiin eri tieteilijöiden mukana. Näiden perusteella kyseenalaistettiin ajatustapoja ja kirjallisuudessa näkyi tämä. Sotien kauhut näkyivät myös kirjallisuudessa.

Modernismi

Yhdistää pyrkimys uudistaa kirjallisuuden ilmaisutapoja. Julkaistiin manifesteja siitä, millaisen uuden kirjallisuuden pitäisi olla. Haluttiin kyseenalaista siihenastista kerrottua.

Modernismi hylkäsi selkeän ja loogisen juonen. Kirjallisuus oli vaikeaselkoista koska ei ollut lineaarisia juonia tai yhteiskunnallisia hahmoja.

• Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä (1913-1927

• James Joyce: Odysseus (1922)

Tajunnanvirtakirjoittaminen

Suodattamatta mielenliikkeitä kuvataan. Haluttiin tavoittaa ihmisen mieli.

Eksistentialismi

Yksi filosofian tärkeimpiä suuntauksia vaikutti kirjallisuuteen, sillä käsiteltiin usein ihmisen elämää ja olemassaolon tarkoitustaan mielekkyyttä.

• Albert Camus: Sivullinen(1942)

Lyriikka

Modernismissa vapauduttiin täysin runojen pituuksista ja rakenteesta. EI tarvinnut olla enää loppusointuja.

Tulenkantajat

Tunnetuin suomen modernistinen ryhmittyminen. Syntyi 1920 -luvulla ja hajosi 20-30 luvun vaihteessa. Iskulauseena toimi "ovet auki Eurooppaan". He ihannoivat moderneja suurkaupunkeja, kaukaisten maitten eksotiikkaa.

Sodat

Sodat näkyivät monissa kirjoissa joko kirjaimellisesti tai allegorisesti. Tuntematon sotilas on tiukkaa sodan kuvauttaa kun taas Sinuhe Egyptiläisessä sotaa kuvataan allegorisesti.

Kirjasodat

Hannu Salaman juhannustanssit (1964) johti kirjailijan vankeusrangaistuksen, jonka presidentti kuitenkin kumosi. Hän pilkkasi jumalaa kirjassaan.

Modernismi vs. Postmodernismi

Postmodernismit jatkoivat modernismille tyypillisinten epävarmojen tunteiden kuvaamista. Kuitenkin eroavana oli yklön kuvaaminen mielenliikkeitä ja tajuntaansa. Sen sijaan postmodernistien mukaan yksilön identiteetti muuttuu jatkuvasti.

Postmodernismissa tärkeää on myös suurten kertomusten kyseenalaistaminen. Suuret, vuosisadasta toiseen kirjoitetun tarinat hylättiin ja kyseenalaistettiin. Korostetaan moninaisuutta. Proosassa tämä näkyy juonen rikkonaisuutena tai häivyttämisenä, katkelmallisuutena, kerronnan kommentointina ja realististen henkilöhahmojen kadottamisella.

Teoksia:

• Milan Kunderan: Olemisen sietämätön keveys (1984)

• Bret Easton Ellis: Amerikan psyko (1991)

Dystopia

Dystopian tarinat kuuluvat yleensä tulevaisuuteen ja niissä kuvataan epämukavia tai ei-mahdollisia asioita. Dystopia vakiintui jo 1900 -luvulla esim. George Orwellin romaneissa 1984 (1949).

teokset:

• Suzanne Collins: Nälkäpeli -sarja (2008-2010)

• Veronica Roth: Outolintu (2011-2013)

• Margaret Antwood: Orjattaresi (1985)

Autofiktiobuumi

Tarkoittaa omaelämäkerrallisuudesta ja fiktiivisyyden yhdistämistä. Kirjoittaja kertoo itsestään ja omasta elämästä, mutta mukana voi olla keksittyä ja sepitettyä.

• Karl Ove Knausgård: Taisteluni (2009-2011)

• Saara Turunen: Sivuhenkilö (2018)

Kokeileva nykykirjallisuus

Leikittiin ilmaisuuden tavoilla, murretaan genrerajoja, sekä hyödynnetään digitaalisuutta ja peilisyyttä.

• Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani (2012)