Lissabonissa tutustuimme nuorisokeskuksiin, erilaisten järjestöjen toimintaan ja miten myös eri uskontojen edustajat tekevät yhteistyötä ihmisten auttamiseksi. Hankerahoja joutuu odottamaan pitkään ja silloin yhteistyö eri järjestöjen kautta kannattaa, jotka tekivät töitä saman katon alla. Jatkuvuus ei ollut ollenkaan varmaa ja paljon tehtiin työtä sydämellä vapaaehtoisten voimin.

Näimme esityksiä Bulgariasta, Italiasta ja Ukrainasta. Yllätti miten hyvää nuorisotyötä tehdään sodankin keskellä! Pisti hiljaiseksi.

Toisaalta tuli kiitollinen olo, miten laki suojelee joissakin asioissa jotta saamme jatkossakin tietyt palvelut mutta toisaalta jotkin lakiasiat voivat hidastaa omaa tekemistä.

Reissu oli ensimmäinen KV-työtä ulkomailla ja siitä jäi paljon käteen ideoita ja inspiraatiota jota pääsee hyödyntämään omassa työssä. Reissuporukka oli täynnä huikeita tyyppejä, joiden kanssa oli helppo jakaa ajatuksia ja jotka ovat raudankovia ammattilaisia.

Nuoria mukana Espanjassa ja Irlannissa, tarve nähdä muutakin kuin oman pienen kunnan mahdollisuudet, maailma ja sen haasteet avautuvat nykyään aivan eri tavalla mukana olleille nuorille, ja ohjaajille.

Perustelen miksi kannattaa lähteä mukaan seuraavasti, aivan työni parhaita puolia nähdä mitä nuoret saavat vaihdoista. Kaikki kokemukset kasvattaa, jokainen mukana ollut nuori suosittelee vaihtoa.

Reissu ei ollut helppo, mutta useimmat ylittivät ja yllättivätkin itsensä. Englannin kielen puhuminen, työpajojen vetäminen, sosiaalisissa tilanteissa pärjääminen, vaikeista tilanteista selviäminen kaikki tämä kasvatti heitä suuresti.

Ja tietenkin kaikki se ilo ja hauskuus mitä yhdessä tekeminen ja kokeminen tuo! Leirillä luotiin ystävyyssuhteita ja onneksi tapaamme pian uudestaan koko porukalla.

Prosessimme alkoi jo lokakuussa -24. Meillä oli lukujärjestyksessä Erasmus+ -ryhmä aina torstai-iltapäivisin ja ryhmä oli avoin kaikille projektista kiinnostuneille. Osallistujia oli yhteensä 22 ja lopulta Kreikkaan lähti 19 nuorta. Tarve Erasmus+ -projektille oli selkeästi suuri. Olemme Verstaalta aiemmin olleet Erasmus+ -projektissa irlantilaisten kanssa vuonna 2018 ja myös tuolloin irlantilaiset tekivät vastavierailun tänne. Ennen korona-aikaa oli myös viritteillä Erasmus+ -projekti islantiin, mutta korona esti projektin toteutumisen.

Prosessi on ollut todella antoisa jo tähänkin asti. Nuoret ovat ryhmäytyneet entistä tiiviimmin ja nyt ystävystyneet myös kreikkalaisten osallistujien kanssa ja tuskin malttavat odottaa, kunnes jälleen kohdataan. Verstaan osallistujat ideoivat jo nyt, mitä kaikkea kreikkalaisten kanssa teemme lokakuussa. Suurella osalla Verstaan osallistujista oli haasteita/pelkoja/epävarmuuksia reissuun liittyen. Kävimme kaikkien kanssa kahdenkeskiset keskustelut ennen päätöstä siitä, onko lähdössä myös reissuun.

Kreikan matka ohjelmineen oli todella onnistunut ja ikimuistoinen. Kreikkalaiset emäntämme olivat tehneet ohjelman ajatuksella ja hienoa oli mm. reflektiot pienryhmissä jokaisen päivän päätteeksi.

Verstaan nuoret ylittivät itsensä. Nuoret ottivat aktiivisen roolin myös suomalaisten järjestämissä työpajoissa ja kulttuuri-illassa. Olen todella ylpeä Verstaan nuorista. Usea totesikin, että matka oli positiivisella tavalla käänteentekevä heidän elämässään. Nämä kansainväliset Erasmus+ -kulttuurivaihdot ovat myös rauhantyötä parhaimmillaan.

Olemme jakaneet kokemuksiamme organisaatiossamme ja matkakertomustamme oli kuuntelemassa useampi kymmenen ihmistä.

Antti Marttisista oli tietenkin suuri tuki ja mahdollistaja ja odotamme ilolla hankkeen jatkoa, jota pääsemme viettämään Marttisissa syksyllä.

Kansainvälisyys ja muiden nuorten kohtaaminen eri kulttuureista on äärimmäisen rikastuttavaa ja silmiä avaavaa. Yhdessä haasteellisten asioiden tekeminen on voimauttavaa.

Nämä löysivät itsestään aivan uusia puolia ja tajusivat että maailmassa pärjää, ulkomaillakin, niillä taidoilla mitä jo omaavat. Nämä saivat vahvistusta omaan kielitaitoon, näkivät uudenlaista kulttuuria ja vaikka esimerkiksi saksa on hyvin samanlainen kuin suomi, paljon oli myöskin uutta ja erilaista.

Nuoret kehittivät ja osoittivat jo matkankin aikana uskomatonta itsenäisyyttä ja itsevarmuutta, he myös löysivät uusia puolia toisistansa sekä itsestänsä.

Luottamus kasvoi myös molempiin suuntiin, ohjaajana oli hienoa nähdä ja kokea kuinka paljon enemmän pääsi tutustumaan nuoriin sekä näiden elämään ja luottamus kasvoi syvemmäksi niin nuoren kuin ohjaajan kesken.

Reissu oli myös tärkeä varsinkin sellaisille nuorille joiden perheillä ei muuten olisi mahdollisuuksia tällaista kokemusta omille lapsilleen mahdollistaa.

Pienen kunnan resursseilla tällaisten reissujen mahdollistaminen on hankalaa, tarvetta kuitenkin on sillä ulkomaan matkailu avartaa nuorten näkemystä itsestään ja ympärillä olevasta maailmasta. Se avaa uusia ovia ja näkökulmia kenties muuten synkkään tulevaisuuteen ja raikastaa usein omaa palettia, niin ohjaajan kuin nuorenkin.

Sisältö joka meille saksassa järjestettiin oli hyvä ja kattava, paljon aktiviteetteja, nuorten keskinäistä tutustumista ja yhtenäisyyttä.

Pääsimme tutustumaan niin saksan kyseisen alueen päättäjiin, historiaan, kulttuuriin sekä luontoon. Koimme hyvin kattavan ja erilaisen reissun.

Pääsimme myöskin tutustumaan paikallisiin yhdistyksen ylläpitämiin nuorisotiloihin ja toimintaan, sekä toteamaan kuinka hienoa on että suomessa kaikki on hyvinkin järjestettyä vaikka olisi taloudellisesti tiukka tilanne.

Reissu toimi myös hyvänä muistutuksena ja virkityksenä muistille miten matkustaminen nuorten kanssa on hyvä tehdä ja mitä asioita on hyvä ottaa huomioon tai muistaa.

Omalla tavallaan tämä myöskin rikkoi rajoja omassakin työssä ja toi ymmärrystä ettei työn tarvitse aina tapahtua samoissa paikoissa, vaan että itsekin pystyy ja kykenee viemään asioita pidemmälle ja rohkeasti lähtemään rikkomaan omia arkisia rajojaan.

Myöskin ohjaajien kokemattomuus ulkomaan matkaamisesta oli haaste, joka onnistuttiin kuitenkin selättämään yhteistyöllä, mutta aiheutti suurta jännitystä ja huolta. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja olimme kokemusta rikkaampia.

Siksi, vaikka ulkomaanreissu nuorten kanssa ja oman kokemattomuuden takia voisikin tuntua hyvin suurelta esteeltä, se ei ole niin suuri kuin sitä odottaa. Aina jotain voi mennä vikaan, mutta siksi on hyvä olla mentaalisesti varautunut.

Sanoisin että jokaisen joka vähääkään miettii haluaisiko osallistua tai kykeneenkö , kannattaa lähteä mukaan. Kokemus on sen arvoinen ja antaa vaikka totta kai ottaakin.

Yksi haaste olikin matkasta palautuminen. Sillä heti oli hypättävä takaisin työn ääreen. Varsinkin siis tällaisessa pienessä paikassa jossa työntekijöitä on niin vähän ettei tuuraus ole mahdollista.

Jos kuitenkin saat mahdollisuuden, lähde, tämä on ehdottoman hieno kokemus tutustua nuoriin aivan uudella tasolla ja antaa heidänkin tutustua sinuun ohjaajana hyvin erilaisessa ympäristössä.

Nuoret ovat myöskin yllättävän itsenäisiä ja itse ohjautuvia joten et ole välttämättä täysin yksin vaikka jokin asia ei aina ihan onnistuisikaan. Nuoret ovat mm. hyviä lukemaan ja tulkitsemaan aikatauluja. Nämä osaavat käyttää teknologiaa hyödykseen tavalla jota et osaa edes odottaa ja itsellesi isoksi ongelmaksi muodostunut asia voikin ratketa hyvin helpolla.

Saimme seurata useampaa PowerPoint-esitelmää ja näimme nuoria vain yhtenä iltana, ajattelimme saavamme tutustua kenttätyöhön enemmän.

Matkan tarkoitus omasta näkökulmasta oli mahdollistaa nuorille uusia kokemuksia, avartaa maailmankuvaa ja vahvistaa itsetuntoa. Samalla me aikuiset saimme laajentaa omia verkostoja ja oppia uusia toimintatapoja ja saada ideoita omaan työhön.

Vaihdon aikana nuoret valmistivat teatteriesityksen, joka esitettiin yleisölle teatterissa Solinissa.

Näin pari viikkoa reissun jälkeen mielessä askarruttaa Casa Seis -talon toiminta ja erityisesti koulupudokkaiden ohjaus. Talon toiminta sinänsä ei mielestäni suuresti eroa suomalaisen nuorisotalon toiminnasta mutta kaksi asiaa erottaa suuresti. Ensinnäkin rahoitus on hankittava ja siksi osa toiminnasta perustuu vapaaehtoistyöhön. Portugalissa/ Sintran alueella ei ole nuorisolakia, joten kunnat eivät juurikaan rahoita toimintaa, ainakaan pääasiallisest. Nuorisotyö on organisaatioiden varassa. Toiseksekseen koulupudokkaita varten Casa Seis vuokraa opettajia, jotta kouluun palaaminen mahdollistuu. Tästä toiminnasta haluaisin tietää enemmän. Olisiko oppimisen tuen suhteen Suomessa tehtävissä jotakin vastaavaa? Ajattelen nyt varsinkin sijoitettuja lapsia perhekoteohin tai koulukoteihin.

Toinen ajatuksissa pyörivä juttu on vierailu Cova da Mouran "favelaan". Saimme rautaisannoksen maahanmuuttajien historiaan Lissabonin metropolialueella. Cova da Mouran asukkaat ovat jo kolmannen polven Kap Verdeläisiä mutta edelleen identiteetti heiluu kahden kulttuuri välimaastossa. Tämänmoista äkkiseltään.

Tapahtuman aikana tutustuimme irlantilaisiin toimintamalleihin, vaihdoimme kokemuksia eri maiden osallistujien kanssa sekä keskustelimme konkreettisista ratkaisuista opiskelijoiden hyvinvoinnin ja osallistumisen vahvistamiseksi. Matka tarjosi arvokkaita näkökulmia siihen, miten omassa työssä Tredussa ja yhdessä toisten toimijoiden kanssa voimme edetä asiassa.

Jokaisella nuorella pitäisi olla vähintään yksi turvallinen aikauinen, tätä asiaa pohdin omaan työhöni linkittyen.