Alla nostan nyt joitakin yksittäisiä asioita kirjasta, vaikka se koostuu monista vastaavista ristiriitanäkökulmista.   

-Johtajan on oltava kova ja pehmeä yhtä aikaa. Hänen pitää olla ”äijä”, jotta voi tehdä kovia päätöksiä. Hänen pitää myös pystyä elämään näiden päätöstensä kanssa. Johtajan tulee myös aidosti välittää alaisistaan, ja kohdella heitä ja heidän ideoitaan kunnioituksella. 

-Johtajan on hyväksyttävä omaa epäonnistumista ja olla oman epätäydellisyytensä kanssa sujut. Oikea johtaja epäonnistuu, oppii, korjaa asian ja yrittää uudelleen. Toisaalta johtajan on myös onnistuttava ja saatava jotain aikaan ollakseen johtaja. Hänen tulee  myös pystyä mittaamaan ja todistamaan onnistumisensa. 

-Johtajan on oltava yhtä aikaa hidas ja nopea. Hidas, kun pitää rakentaa luotettavuutta, osoittaa osaamista, ja kertoa visioistaan. Toisaalta pitää olla nopea, ja toimia heti kun voi. Hyvä johtaja toimii ja laittaa itsensä likoon juuri niissä pienissä hetkissä, joita arki tarjoilee. 

Lukemani kautta ymmärrän paremmin, kuinka vaikea ja iso asia johtajuus on. Kuinka epätodennäköistä sitä on oppia kirjoista, joita tarjolla hyllyt notkuen. Hyvin erilaiset ihmiset voivat olla hyviä johtajia, eikä sitä voida määritellä luonteenpiirteiden, ulkonäön tai sukupuolen perusteella. Täydellistä tapaa olla johtaja ei ole. 

Ajatuksia ja kysymyksiä heräsi myös johtamisen filosofian näkökulmista. 

Millainen johtaja itse haluan olla? Eikö johtajuus ole jotakin, mikä pitää ansaita? Mikä tekee johtajasta johtajan, eikä ”vain” esimiestä? Mielestäni johtaja on henkilö, jonka ideologiaan ja ajatuksiin ihmiset voivat samaistua ja haluavat seurata häntä kohti tavoitteita?

 

Delfoi-tutkimukseen sopii ns. kuumat puheenaiheet. Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe, joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan. Tunnettuja tutkimuksia artikkelin mukaan on tehty mm. asbestin vaikutuksista, lääkeaineiden kehityksestä, geenitekniikasta. Sote-uudistuksesta on myös tehty delfoi -menetelmällä tutkimusta. 

Menetelmässä kuullaan kahdella (kolmella kierroksella) useita asiantuntijoita (20-60 kpl). Määrää enemmän vaikuttaa laatu. Paneeliin tulisi kuulua tulevaisuuden toimeenpanijoita (eli päätöksenteon valmistelijoita), ”arvostettuja” asiantuntijoita, aktivisteja ja vastakkaisia näkemyksiä esittäviä. Kaikkien tulisi olla kiinnostunut näkemään jotain uutta. Aiemmin metodilla pyrittiin yhtenäiseen tulevaisuuden kuvaan, mutta nykyään menetelmää käytetään enemmän vaihtoehtoisten tulevaisuuksien arvioinnissa. Metodin hyvä puoli on erilaisten näkemysten mahdollisuus, kun asiaa kysytään asiantuntijoilta, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmista.  

Alkuun asiantuntijapaneeli on tunnistamaton eli kaikki voivat ottaa asiaan kantaa ilman rooliodotusta tai voimakkaiden persoonien vaikuttamista. Paneeli synnyttää ennusteen ilman ryhmädynamiikan painostusta. Tätä tekniikkaa tulisi soveltaa työelämässä kehittämisessä enemmänkin, jotta saataisiin erilaisia kehittämisnäkökulmia henkilöstön suunnalta ilman esimiehen johdattelua tai ajatusta siitä, että uskallanko sanoa tätä kehitysideaa ääneen. Työelämässä kuitenkin ryhmädynamiikka vaikuttaa lähes kaikkeen päätöksentekoon. Delfoi -metodissa anonyymius loppuu kyselyyn, tämän jälkeen ensimmäisellä kierroksella perustellaan ja puolustellaan omia näkökulmia. Toisella kierroksella asiantuntijoilla on mahdollisuus muuttaa näkemyksiään muiden argumenttien perusteella. Näkökulmien muutos ja toisten näkökulmien mahdollisuuksien sisäistäminen tuo syvyyttä menetelmään. Jos omassa työyhteisössä ajattelisi jotain asiaa tällä metodilla käsittelevän, olisi mielenkiintoista huomata, että pysyvätkö kaikki omissa näkemyksissään vai ottaisivatko jonkun toisen näkemyksistä omaansa jotain. 

Metodia selvittäessä laajemmin heräsi mielenkiinto tehdä joku tutkimus ko. metodia käyttäen, mutta opinnäytetyönä metodi saattaa olla haastava tällaiselle konkreettisten lukujen/asioiden ystävälle. Lisäksi metodi on aikaa vievää, jotta tutkimuksen pystyisi toteuttamaan kokonaisuudessa. 

 

·         One Health -liike on kansainvälinen lääkärien ja eläinlääkärien yhteistyökonsepti, jossa ajatuksena on yhteys ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin välillä

·         Perustettu 2000-luvun alussa pandeemisesti leviävien virustautien tutkimisen ja ennaltaehkäisyn tehostamiseksi

·         Ihmisten ja eläinten välillä tarttuvia tauteja mm. 

o   Ebola (hedelmälepakko), 50% menehtyy

o   Sika-influenssa (H1N1) 2009-2010, Suomessa kuoli 54 ihmistä kahden aallon aikana, yhtäläisyyksiä espanjan tautiin 1918-1919 (Duodecim Terveyskirjasto 2019)

 

o   Pernarutto (nautakarja, lampaat, vuohet), ei tartu ihmisestä toiseen (THL), bioterrorismi

 

o   Koronavirus (COVID-19) 2019 Kiinasta, tarttuu ihmisestä toiseen, Suomessa kuollut n. 4% sairastuneista, maailmanlaajuisesti 1-15% (Duodecim Terveyskirjasto 2020) 
 

Ø  On Health -liikkeen julkaisu koronavirukseen liityen 

Ab Osterhaus and John Mackenzie (2020) Pandemic preparedness planning in peacetime: what is missing? 

 
 o   Kansainvälisen yhteistyön merkitys terveydenhuollossa, uusimmat hoitomuodot

o   Ilmastonmuutoksen vaikutukset eläinten ja sitä mukaa myös tautien leviämiseen eri maanosiin 

o   Elintarviketurvallisuus, valvonta

o   Ihmisiin käytetyt lääkkeet päätyvät eläimiin (ehkäisytablettien vaikutus kaloihin) ja eläimiin käytetyt ihmisiin -> Mikrobilääkeresistenssi 

o   Miten SOTE-uudistuksessa tullaan huomioimaan kansainvälinen näkökulma?


Anne Virtanen ja Liisa Rohweder (2011) ILMASTONMUUTOS KÄYTÄNNÖSSÄ

Kirjassa esitetyn Valtioneuvoston (2009) tulevaisuusselonteon  mukaan ilmaston lämpeneminen johtuu merkittäviltä osin ihmisten toiminnasta. Tämän perusteella voitaisiin siis päätellä, että siinä tapauksessa myös ihmiset voivat vaikuttaa sen hidastumiseen.

Suomi suunniteli selonteolla tapoja muuttua hiilineutraaliksi taloudeksi vuonna 2050.  Nykyisen hallitus on asettanut tavoitteeksi olla ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta ja hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä (Ympäristöministeriö 2019 Hallituksen ilmastopolitiikka: Kohti hiilineutraalia Suomea 2035).

Mielestäni on hienoa, että Suomi selvästi pyrkii toimimaan ilmastoasioissa edelläkävijänä ja asettumaan arvojohtajan asemaan. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii maailmanlaajuisia toimia, joten myös muiden maiden on muutettava radikaalisti toimintaansa. Esimerkillään Suomi voi vaikuttaa asenteisiin. Lisäksi se voi tukea ilmastoystävällisten teknologioiden kehittämistä ja vientiä maailmalle.

Maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi on esitetty ilmaston lämpenemisen rajaamista 2 asteeseen vuoteen 2050 mennessä. Pariisin Ilmastosopimuksessa (2015) 1,5 asteeseen (Ympäristöministeriö).

Ilmasto siis tulee lämpenemään ja hidastavien keinojen lisäksi tulisi mielestäni suunnitella toimia, joilla sopeudutaan lämpenemiseen. Olisi hyvä puntaroida uhkia kuten kosteamman  ja lämpimämmän ilman vaikutuksia rakennuksiin, ilmastopakolaisuutta ja muutoksia maatalouteen.

Toisaalta muutokset voivat tuoda myös mahdollisuuksia. Hanna Kauppisen (8.9.2020) Aamulehden artikkelissa Väestötrendi uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa esitetään, kuinka väestönkasvu kääntyy nykytrenillä laskuun 2030-luvulla. Väestöliitto onkin esittänyt pakolaiskiintiön kaksinkertaistamista. Näin ollen esimerkiksi ilmastopakolaiset voivat olla Suomelle mahdollisuus ja auttaa lisätyövoimana turvaamaan hyvinvointitaloutta.

Toisaalta jokaisen suomalaisenkin olisi muutettava käsityksiään hyvinvoinvoinnista ja muokata kulutustottumuksiaan. Jami Jokisen (24.9.2020) artikkelissa Suurin osa suomalaisista katsoo elävänsä kestäväksi esitetään, että suomalaisten tulisi vähentää elämäntapapäästöjään lähes 90%, jotta päästäisiin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Hallituksen esittämiin tavoitteisiin pääsy edellyttäisi vielä suurempia toimia.

Herääkin kysymys onko tavoitteet lainkaan realistisia? Uskon, että suurin osa ihmisistä on valmiita jollain tavoin muuttamaan arkeaan ilmastoystäväjallisempään suuntaan. 90% vähemmän elämäntapapäästöjä kuullostaa kuitenkin todella radikaalilta, jolloin yhteiskunnan, teknologioiden, organisaatioiden ja ruuantuotannon käytäntöjen olisi lähes täydellisesti muututtava. 

Mielestäni tavoitteiden tulee olla kunnianhimoisia. Ne on kuitenkin oltava saavutettavissa, jotta niiden eteen haluaa tehdä työtä  ja pyrkimys niitä kohti on mielekästä.

Elina Haapaniemi

Laaja-alainen strateginen ajattelu on tulevaisuuden menestystekijä, kuten myös yhteinen näkemys ja tapa toimia. Strateginen ja operatiivinen ketteryys mahdollistavat yrityksen jatkuvan uudistumisen ja lisäarvoa organisaatiolle tuovat: henkilöstön intohimo, luovuus ja aloitekyky. Automaatio voi korvata työn, mutta ei luovuutta.

Kirjassa korostuvat viestintä (tieto laitetaan kiertoon), verkostoituminen, positiivisuus,  tulevaisuuden suunnittelu, sekä johdon nopea reagointi muutoksiin. Johtaminen on toimintaa, johon osallistuvat kaikki työyhteisön jäsenet. 

Johtoportaan ja henkilöstön dialogit ovat mielestäni tärkeä osa yrityksen toimintaan, jotta strategiat ja visiot ovat kaikkien tiedossa.