Olen Minna Minkkinen ja Pesäpuu ry:ssä lastensuojelun asiantuntijana. Olen koulutukseltani sosionomi ja sosiaalityöntekijä. Olen tehnyt pitkän työuran Tampereella sote-palveluissa, joista viimeisimmät kenttätyöt lastensuojelun sijaishuollossa. Olen toiminut myös kuntapolitiikassa pitkän tovin, olen neljättä kautta valtuustossa. Mulla on kohta viisi täyttävä lapsi. Rakastan penkkiurheilua ja kirjojen lukemista. Kärsin maailmantuskasta.

Vierailun kaikki teema osallisuus linkittyy vahvasti työhöni Pesäpuussa, jossa tehtäväni on edistää nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Samaan aikaan kun rahoittajan toiveet ovat toisenlaiset. Erityisesti nuoret toimijoina-ei kohteina on oman työ- ja elämän ylipäätään eetos. Oma työni on tyhjää ja merkityksetöntä jos nuoret, joilla on omakohtainen kokemus lastensuojelusta, eivät ole tekemisessä mukana.

Odotan mielenkiinnolla tätä yritysmaailman solidarity-ajatteluun tutustumista. Mitä se Suomessa voisi olla, jotta se olisi solidaarisuutta, eikä joulukorttirahojen lahjoittamista SPR:lle. (mikä toki tyhjää parempi, mutta ei todellakaan vielä solidaarisuutta vaan hyväntekeväisyyttä) Ja voisiko sosiaalityö auttaa yrityksiä rakentamaan solidaarisuutta, koska ei se tyhjästä synny vaan työstä.

Odotan reissulta uusia ideoita ja oivalluksia ja kirjakaupassa käyntiä.

Innostun ideoinnista ja kehittämisestä, olipa aihe mikä tahansa. Toimin oman asuinalueeni paikallisyhdistyksen ja marttayhdistyksen hallituksissa ja lauantaiaamut aloitan hokkarit jalassa. Kaikki ruokaan liittyvä inspiroi minua ja olen myös kouluttautunut alalle.

Sosiaalialan enkkusanasto on minulle tuntematonta, joten hieman jännittää miten pääsen reissussa asioista kärryille :) Opintomatkalta odotan saavani uusia ajatuksia tulevaan, verkostoja ja oppia muilta.

Mun nimi on Noora, oon 29-vuotias vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri. Toimin Pesäpuu ry:ssä lastensuojelun kokemusasiantuntijana ja siinä roolissa oon tulossa opintomatkalle.

Mulla on opintojen puolesta vahva osaaminen sosiaaliturvajärjestelmän rakenteissa, käytännöissä sekä sen lainsäädäntökehyksessä. Käytännön puoli järjestelmän kiemuroista ei myöskään ole jäänyt ohueksi, sillä asuin puolet lapsuudestani lastenkodissa. Vahvuutena mulla on kokemusasiantuntijuuden ja akateemisen asiantuntijuuden yhdistäminen. Uskon, että siitä on tässäkin yhteydessä isosti hyötyä!

Opinnoissa keskityin paljon myös osallisuuteen ja sen eri muotoihin. Paljon tuli pohdittua ylhäältä alaspäin tapahtuvaa osallistamista ja sen eroa toimijuutta vahvistavaan osallistamiseen. Olin todella iloinen huomatessani, että tällä matkalla etsitään keinoja nimenomaan toimijuutta tukevaan osallistamiseen, eikä yritetä johtaa sitä ylhäältä alas.

Tällä hetkellä teen yrittäjänä hommia B2B myynnin parissa, mutta teen myös palkkatöitä ja -keikkoja, myyn esim. kaivohuoltoja ja hoidan markkinointia sekä teen Pesäpuun kautta satunnaisesti keikkoja. Tulevaisuudessa haluan keskittää mun yritystoimintaa lastensuojelun puolelle koulutus- ja konsulttipalvelujen muodossa, mutta se bisnes on vielä varsin alkutekijöissään ja vasta idean tasolla.

Mulla on myös pari ihanaa muksua ja valloittava alaskanmalamuutti Roisto, jonka kanssa tulee harrastettua vetotreenejä ja hasardeja metsäseikkailuja. Muita harrastuksia on maastotriathlon, painojen nostelu salilla, kasvimaalla huhkiminen ja syksyisin sienestys.

Mahtavaa päästä matkalle teidän kanssa, odotan innolla et päästään tutustumaan ja käärimään hihat nuorten hyväksi.

Reissua odotan innolla, kaikista eniten toivoisin että löytäisimme yhdessä ideoita ja ajatuksia siitä miten aidosti voisimme lisätä yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta nykyisessä maailmanmenossa. Toivoisin että myös nykypäivän nuoret saisivat osansa siitä yhteisöön ja yhteisöihin kuulumisen vahvasta tunteesta minkä omasta nuoruudesta muistan. Näitä yhteisöjä muodostuu niin suvusta, koulusta, ensimmäisistä kesätyöpaikoista kuin vaikkapa harrastuksista.

Yhteisöllisyys ja vastuunkantaminen ei ole hyväntekeväisyyttä eikä kauniita sanoja vaan aitoa yhdessä olemista ja vastavuoroista antamista ja saamista. Mieluusti kuulen millaisia ratkaisuja nuoret toivovat ja mikä Irlannissa on toiminut ja tuottanut hyvää. Kiva myös kuulla eri taustoista tulevien ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä. Näkemisiin maanantaina!