Sykähtääkö sydämesi luovuudelle? Taidat kuluttamisen sijaan suosia omaehtoista mediatuottamista, myös lasten ja nuorten kanssa toimiessasi. Mediaa tekemällä jokainen voi ilmaista ja toteuttaa itseään monin eri tavoin. Haluat varmistaa, että kaikki pääsevät tekemään itselleen merkityksellisiä juttuja. Samalla karttuvat myös monenlaiset taidot, esimerkiksi valokuvaaminen, kirjoittaminen ja vuorovaikutustaidot.
 
 Oma mediasuhteesi painottuu luultavasti aktiiviselle tekemiselle. Ehkäpä valokuvaat, tubetat, kirjoitat blogeja tai olet aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Inspiroidut luultavasti helposti ja ammennat taidokkaasti erilaisista lähteistä ja välineistä. Tietotaitosi ja idearikkautesi näkyvät vapaa-ajan lisäksi todennäköisesti myös työssäsi. Ne muodostavat myös hyvän pohjan mediakasvatukselle.

Työssäsi sinulle on tärkeää, että mediaan liittyvistä töistä ja projekteista inspiroidutaan aidosti. Opastat lapsia ja nuoria uusien ilmaisukeinojen pariin ja tuet samalla identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Mediataitojen treenaamisesta on takuuvarmasti paljon hyötyä kaikille myös tulevaisuuden työelämässä!

Vahvuutesi on luovuutesi ja rohkeutesi ohjata mediataitojen kehittymistä usein hyvin mielekkään käytännön työskentelyn kautta. Annat kaikille tilaa olla omia itsejään ja kehittää taitojaan yrityksen ja erheen kautta.

Pohdi vielä, millaisia elämyksiä myös mediasisältöjen kuluttaminen voisi tarjota. Miten esimerkiksi mediaviestien kriittinen analyysi voisi tukea jo tekemääsi mediakasvatustyötä? Lisäinspiraatiota voit ottaa vaikkapa Mediakasvatusseuran Tuota ja tulkitse -työkalusta tai Aikakausmedian pelillisestä Seiso sanojesi takana -materiaalista. 

 Kirjaston satutunneille on toisinaan otettu mukaan digitaalisia sisältöjä, kuvia, ääntä ja kännykkäsovelluksia. Kirjastossamme tarjotaan kevätlukukaudella nelosluokkalaisille mediamatka, joka sisältää opastuksen mediamaailmaan, tiedonhakua, tiedon vertailua ja oman videoblogin tekoa. Sisältö ja laitteemme kaipaisivat päivitystä, sillä opetusmateriaali on jo muutaman vuoden vanhaa. Viime keväänä projektityöntekijä järjesti myös nuorille valeuutisradan, joka sisälsi postereita, tehtäviä sekä lyhyen luennon valeuutisista ja median sudenkuopista. Näitä työmuotoja olisi tarkoitus jatkossa kehittää ja tarjota lisää osana kirjaston normaalia arkea. Myös aikuisille ja senioreille on tarjottu digiopastusta ja e-kirjojen esittelyä.

Tämä tehtävä on kolmivaiheinen:

Tehty!

Nuorena kuuntelin paljon musiikkia radiosta ja äänitin kappaleita c-kasetille. Niitä sitten kuunneltiin niin puhki, että nauhat välillä katkeilivat ja niitä korjattiin teipillä. Jos teippauskohta (tai muuten ryppyinen kohta) jumitti, nauha kelattiin lyijykynän avulla huonon kohdan yli.

Media, tai siis tiedotusvälineet, joita tavalliset kansalaiset käyttivät, käsitti siis lähinnä lehdet, tv:n ja radion. 

Lapsuuden kodissa oli puhelimessa pyöritettävä numerokiekko, mutta omassa kodissani oli jo moderni näppäinpuhelin. Myöhemmin nuorena aikuisena sain oman kännykän, joka oli ”kaamean iso kapula”. Kännyköitä oli kahdenlaisia, GSM, josta näki kuka oli soittanut ja sitten toinen kirjainyhdistelmä, jonka olen unohtanut. Tämä toinen oli huonompi malli ja sellainenhan minulla tietysti oli. Sitä ennen oli isoja, painavia kannettavia puhelimia, joista tavalliset ihmiset vain kuiskuttelivat. J

Kysyin kerran omilta lapsiltani, voisivatko he kuvitella maailman ilman internetiä. Vanhempi pystyi kuvittelemaan, mutta ei voinut ymmärtää miten silloin selvittiin, nuorempi ei käsittänyt sellaista aikaa. Itse koen edelleen esim. bussiaikataulun hakemisen paperivihosta paljon helpompana ja kätevämpänä.

 

Yritän tehtävässä vastata suoraan oman näkemykseni ja mielipiteideni avulla. Valitsin tehtävään Instgram-tilin  https://www.instagram.com/vintageinteriorxx/ ja sieltä kuvan https://www.instagram.com/p/CEXAiD8h8m6/?utm_source=ig_web_copy_link Instagram on sosiaalinen kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu palvelu. Käyttäjätili voi olla yksityinen tai julkinen. 

 

vintageinteriorxx:n tilillä on 78,9 tuhatta seuraajaa ja 2421 julkaisua. Viimeisimmässä postauksessa on kuva tilin omistajan olohuoneesta. Etualalla on turkoosi nojatuoli ja sen edessä keltainen jalkapalli. Lattialla on monivärinen matto ja taustalle jää muu sisustus. Kuvan tarkoituksena on näyttää olohuoneeseen lankeava ilta-auringon valo.

 

Kuka sisällön on tuottanut ja miksi? Mitä sillä tavoitellaan?

 

Nimimerkki vintageinteriorxx tuottaa Instagramiin sisältöä omasta talostaan ja sisustuksestaan. Nimimerkin takaa löytyy myös Keltainen kahvipannu – aikamatkalle menneisyyteen –blogin kirjoittaja. Blogi, kuten Instatilikin keskittyy kirpputoreilta löytyneisiin sisustustavaroihin ja vanhan talon sisustamiseen ja remontoimiseen. 

 

On ehkä vaikea analysoida pohjimmaista syytä, miksi joku ylipäätään valitsee tietyn aiheen sosiaalisen median tililleen ja miksi tahtoo kuvata esimerkiksi omaa elämäänsä, itseään, harrastuksiaan tai tuotoksiaan. Oletan, että taustalla on perimmäisenä syynä saada tykkäyksiä ja sitä kautta tulla hyväksytyksi. Syynä voi olla myös oman kuvapäiväkirjan pitäminen tai vaikkapa ihan vain toisten ihmisten ilahduttaminen. Yleensä sometileillä pyritään saamaan seuraajia ja jaettujen sisältöjen kautta esitellä jotain itselleen tärkeää teemaa ja sitä kautta vaikuttamaan muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa.

 

Miten huomio kiinnitetään? Mitä vaikuttamisen keinoja käytetään?

 

Huomiota kiinnitetään värikkäillä kuvilla, joissa silloin tällöin seikkailee myös harmaa kissa, ikään kuin luomassa kontrastia sisustukseen. Kuvatekstit on kirjoitettu puhekielellä ja niissä on välitön, positiivinen tunnelma. Lopussa on kysymys tai kysymyksiä, joihin seuraajien on helppo tarttua. Kuvat ovat usein samankaltaisia, samoista paikoista otettuja, murra eri kuvakulmista. Tällä luodaan myös tuttuuden tunnetta. Valitsemassani kuvassa, jossa on olohuone kuvattuna ilta-auringossa, on kuvakulma valittu tuolin takaa ikkunaan päin. Tilitä löytyy paljon myös muista suunnista otettuja kuvia samasta huoneesta.

 

Millaisia näkökulmia ja arvoja sisältö välittää?

 

Sekä blogin, että Insta-kuvien lienee tarkoitus välittää vanhojen tavaroiden visuaalisuutta ja käyttökelpoisuutta. Kirpputoreilta voi tehdä löytöjä ja sitä voi pitää elämäntapana. Vintagesisustus tuntuu olevan suosittua ja asialle on oma laaja harrastajakuntansa, tai ainakin näin voi päätellä tykkäysten ja kommenttien määrästä. Kirpputorittavarat ja vintagelöydöt kertonevat myös kierrätyskulttuurista ja ekologisuudesta.

 

Miten erilaiset ihmiset voivat tulkita mediasisällön? Miten sisältö vaikuttaa minuun?

 

Valitsin kuvan ihan sattumalta, koska selatessani Instagramia pysähdyin katselemaan kuvaa. Sisältö siis jollain lailla vaikuttaa itseeni. Omasta puolestani voin toki analysoida vaikutuksia. Kuva herättää kerrostaloasujassa hieman vanhantalon kateutta. Toisaalta se herättää toistuvuudellaan myös hieman ärtymystä ja toisaalta viihtyvyydellään, värikkyydellään ja siisteydellään se on miellyttävä katsella ja siksi tunnelma on se päällimäinen ajatus, joka kuvasta herää. Joku toinen saattaa sen kuitenkin ohittaa epäkiinnostavana, joku toinen saattaa taas kiinnittää huomiota esimerkiksi huonekalujen aikakauteen ja ylipäätään sisustuksen vintageominaisuuksiin tai ekologisiin arvoihin.

Tehtävän tekeminen puolestaan auttoi ymmärtämään, kuinka paljon digitaalisia jälkiä meistä tosiaan jää, vaikka kuinka yrittäisi suojata yksityisyyttään. Käytän paljon esim. Googlemapsia ajaessani autoa. Käytän myös muita sovelluksia, jotka tietävät sijaintini ja tallennan niitä, esimerkiksi Sprortstracker, jolla saa kätevästi seurattua omaa liikkumista. Bussiaikatauluja etsin Föli-sovelluksesta, säätietoja Forecan sovelluksesta ja viimeisimpänä nyt latasin Koronavilkun, josta tosin väitetään, ettei se käytä paikannustietoja. Aiemmin julkaisin sosiaalisessa mediassa usein myös paikkatietoni, mutta siitä olen luopunut, vaikka periaatteessa vain kaverini sen näkevät, vai mitenkähän on?

Kauppojen etukortit puolestaan tallentavat itsestäni ostostietojani ja sitä, milloin olen käyttänyt kyseisen kaupan palveluja. Sähköpostiini tuli juuri S-kaupasta viestejä, joissa annettiin mm. syntymäpäiväalennuksia ja kaivattiin, koska minua ei ole vähään aikaan näkynyt. Ei tunnu kivalta. Verkkokaupat alkavat mainostaa sosiaalisessa mediassa ahkerasti heti, kun olet jotain tilannut. Iän puolesta alkaa tulla kohdennettuja mainoksia. En osaa edes oikeastaan ajatella, mitä kaikkea tietoa meistä on markkinoilla, mistä sovelluksista tietoja kerätään, enkä tiedä miten ne toimivat. Sosiaalisen median sovelluksista, esim Facebook, Instagram ja viestittelyyn tarkoitetuilla sovelluksilla esim WhatsApp, Messenger on kaikki luvat, jotta voin vapaasti postata ja lähettää kuvia, videoita ja ääntä.

Nostan hattua kaikille niille, jotka ovat vapaaehtoisesti jääneet kaiken digitaalisen jäljentämisen ulkopuolelle, itse en siihen pysty – enkä haluakaan!

Miten kertoisit pelkillä emojeilla esimerkiksi:

Onnistuisitko esittämään sen pelkillä emojeilla niin, että muut tietävät, mistä on kyse? Valitse yllä olevasta neljästä vaihtoehdosta yksi ja kerro se pelkkiä emojeja käyttäen (noin 3–10 kpl) Slackissa kanavalla #2emojitarinat. Älä paljasta heti oikeaa vastausta, jotta muut voivat yrittää arvata, mistä on kyse. Kerro meille kuitenkin, mihin neljästä kategoriasta viestisi kuuluu.

Yritä myös arvata toisten emojitarinoita.

Lisää emojitarinasi oikean vastauksen kera myös oppimispäiväkirjaasi.
Laulu. Nukkumatti.

Yritän opiskellessani, luentojen ja työpajojen aikana miettiä, miten tämän voisi soveltaa omaan työhön. Somen käyttö kirjastoissa liittyy paljon markkinointiin ja kirjavinkkeihin. Postauksia lukee, jos lukee, yleensä aikuiset ja vuorovaikutus on vähäistä. Alustana on yleisimmin Facebook tai Instagram. En oikein osannut ottaa työpajan aikana esitellyistä ideoista mitään omaan työhöni. Toisaalta voisi miettiä myös jotain yhteistyötä nuorisotoimen kanssa.

Kirjasto on fyysisenä tilana avoin kaikille ja aineistoa tarjotaan kaikenikäisille. Hyvä kysymys on, miten nuoret saataisiin käyttämään kirjastoa ja voisiko some olla osana houkuttamassa. Omien kokemusten mukaan vastaus on: ei. Vahvistusta tähän sain vielä osallistuessani Oivallus-seminaariin. Seminaari oli suunnattu käytännön mediakasvatusta tekeville. Alussa haastateltiin nuoria, jotka suoraan sanoivat, että tehkää vaan kirjastossa sisältöä, mutta nuoret ei niitä seuraa. Heidän mielestään ehkä Instagram on ainoa, jota he saattaisivat seurata.

2. Chatfiktio
Chatfiktio on osa tapahtuman markkinointia. Tarina julkaistaan kirjaston somekanavilla ja se on suunnattu nuorille soturikissafaneille ja heidän vanhemmilleen, koska kirjaston somea seuraavat pääasiassa aikuiset. Chatfiktiota voi käyttää osana tapahtumien markkinointia.

Tarinassa kaksi nuorta, noin 10-12 vuotiasta keskustelee kirjastossa järjestettävässä tapahtumasta.

Kokeilin myös näytöntallenninta, mutta siitä ei tullut ”katu-uskottavaa”, niin jätän sen pois tehtävästä. Nuoriso kirjoittaa nopeammin ja vähemmillä virheillä.

 

A: kirjastossa on huomenna soturikissoja

B: jee mist tiiät

A: mainoksesta

B: mihi aikaa

A: emmä muista. 

B: jaa. mennääx sinne

B: mis se on

B: se mainos

A: sain sen koulun kirjastosta

A: kuva

A: mennää vaan

#digihyvinvointi #digiarki

28 -vuotias rajoittaa puhelimen käyttöään ainoastaan töissä. Tauoilla hän selaa kännykkää. Toisaalta hän käyttää kännykkää ja varsinkin sosiaalista mediaa myös työssään. Media on tapa kuluttaa aikaa ja kännykkä on useammin kädessä kuin poissa. Median käyttöä hän ei tietoisesti rajoita. 

Nuorten parissa on yleissääntönä ymmärtää, ”ettei tee mitään tyhmää”. Esimerkkinä 15-v. tyttö mainitsi, ettei saa julkaista kuvia kaverista, jos tämä ei siitä tykkää. Mitään erikseen sovittuja sääntöjä ei ole, vaan ne ikään kuin tiedetään. 28-vuotias sanoi myös, että mitään sääntöjä ei ole sovittu.

15- v. kertoi, ettei hänelle tule yleensä tule median äärellä huonoa oloa, pahaa mieltä tms. Ainoastaan jos Tiktokissa tulee vastaan jotain ällöttävää, niin silloin hän keskeyttää katselemisen. 28 –v. puolestaan kääntää pahaa mieltä tuottavat asiat huumoriksi, hän ottaa sisällöstä screenshotin ja pui asiaa ystävän kanssa. Yleensä kyseessä on jokin oman arvomaailman vastainen asia.

Vinkeiksi 15- vuotias nuori antoi toisille nuorille, että kannattaa keskittyä siihen mitä on tekemässä ja siihen mitä oikeasti haluaa. Jos haluaa vaikka lääkäriksi, kannattaa lukea läksyt eikä olla liikaa puhelimella. Pitää miettiä tulevaisuutta. Sovelluksiin saa laitettua käyttörajan. Hän käyttää Tiktokissa tunnin aikarajaa, ettei aikaa kulu liian kauan videoita katsellessa. Samoilla linjoilla oli myös 28-vuotias. Hänen vinkkejään oli myös keskittyminen oikeisiin asioihin ja hän mainitsi sovelluksien aikarajoittamisen ja oman ruutuajan seuraamisen. Vinkkinä oli myös miettiä, onko oppinut päivän aikana jotain uutta vai onko ”tuhlannut” ajan turhanpäiväisiin juttuihin. Lisäksi hän vinkkasi, ettei kannata tuhlata aikaa asioihin, eikä mene mukaan keskusteluihin, jotka eivät vastaa omia arvoja. Asiat riitelee ei ihmiset, joten ei kannata mennä henkilökohtaisuuksiin somekeskusteluissa.