Tunnetko olosi kotoisaksi populaarikulttuurin ja uusimpien trendien äärellä? Koetko ehkä, ettet voisi tehdä työtäsi kunnolla, ellet pistäisi itseäsi likoon sosiaalisessa mediassa? Olet kiinnostunut erityisesti tavoista, joilla lapset ja nuoret osallistuvat omaehtoisesti mediakulttuuriinsa ja hakevat omaa paikkaansa maailmassa.

Myös omassa mediasuhteessasi painottuvat lapsia ja nuoria kiinnostavat mediatuottamisen tavat ja ilmiöt, kuten pelaaminen tai tubettaminen. Seuraat ehkä aktiivisesti sellaisia mediakulttuurin sisältöjä ja henkilöitä, joiden tiedät kiinnostavan nuoria. Nappaat nopeasti uusia trendejä ja puheenaiheita ja osallistut mielelläsi ja vaivatta ajankohtaisiin keskusteluihin nuorten kanssa.

Työsi tärkein lähtökohta on lasten ja nuorten oma mediakulttuuri. Lasten ja nuorten kohtaaminen heille tutuissa ympäristöissä tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia kuunnella heidän huoliaan ja tukea heitä heidän elämänsä käännekohdissa. Spontaanit kasvatustilanteet ovat toiminnassasi todennäköisesti hyvin tärkeitä. Rajan vetäminen työ- ja arkiminän välille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ei välttämättä tunnukaan sinusta mielekkäältä.

Vahvuutenasi on erityisesti se, että saat vaivatta kontaktin lapsiin ja nuoriin: he luottavat sinuun, koska olet kiinnostunut ja ymmärrät heidän arkeaan. Sinulla onkin ainutlaatuinen tilaisuus tarjota positiivinen roolimalli ja tukea media-arjen haasteissa.

Pohdi vielä, tiedostavatko ohjattavasi erilaisia tapoja vaikuttaa heitä koskettaviin asioihin. Voisiko esimerkiksi kriittisen medialukutaidon edistäminen monipuolistaa mediakasvatustoimintaasi? Tutki, löydätkö kiinnostavia näkökulmia esimerkiksi Luotettavan tiedon metsästäjät -materiaalista tai KAVIn Elokuvapolku-materiaalista.

https://mediacoach.info/mediakasvattajatesti/

Mä muistan itse ajan, kun mökillä täytyi kanavat vaihtaa telkkarista niin, että joutui nousemaan sohvalta. Muistan kyllä myös sen, kun meille 90-luvun alussa tuli tietokone ja sen aikainen "netti". Äiti teki ja tekee edelleen harrastuksenaan kirjanpitoa yrityksille ja toki näiden yritysten laskuja piti myös maksaa ja se tehtiin koneen välityksellä. Aina kun äiti laittoi modeemin (?) päälle siirtääkseen rahoja (ainakin muistelen, että laskuja tosiaan maksettiin) niin modeemi alkoi piippaamaan ja päästämään ties mitä ääniä. Meillä oli monesti kaikki naapurin ipanat tätä ihmeellisyyttä katsomassa, koska kellään muulla kerrostalossa ei ollut moisia aparaatteja. Sanoin kavereille aina, että meidän tietokone juttelee toisen tietokoneen kanssa tuollaisella omalla kielellään 

Ihan sellainen "oikea" netti meille tuli muistaakseni 2001 tai 2002. Olin lukiossa itse silloin ja maailma alkoi selkeästi mennä digin suuntaan. Se oli jotenkin todella avartavaa, mutta samalla myös pelottavaa, koska tietoa tulvi niin paljon joka tuutista ja kaikki oli saatavilla. Muistan IRC-gallerian (ja surkuttelen, kun en muista omia tunnuksiani enää), MSN Messengerin ja myös sen, että mua harmitti kun en osannut oikeasti irkata ja kaveri osasi.

Ekan kännykän sain muistaakseni 1997. Sen nimi oli Ringo ja se oli punainen ja se oli huikea vekotin! Vaan kuinka maailma kehittyikään nopeasti myös kännyköiden suhteen. Ringolla pystyi tasan soittamaan ja vastaamaan, ei muuta. Nykyään taas uuden ihanan OnePlussani kanssa pystyn tekemään kaiken tarvittavan laajalla skaalalla soittamisesta ruokakassin tilaamisen kautta hautapaikan ostamiseen. Se on valtavan hienoa, mutta edelleen todella pelottavaa osittain.

Jotenkin itsellä on sellainen olo, että kun internet alkoi yleistymään 2000-luvun alussa, niin ei osattu vielä olla huolissaan. Toki, silloin ei sisältöjäkään ollut niin paljoa eikä KAIKKI ollut netissä. Se oli huoletonta verkkoaikaa, enää sellaista ei ole.

Mun mielestä digitalisaatio on upea asia. Mitä enemmän on palveluita saatavilla verkossa, sitä parempi, kunhan ei IKINÄ unohdeta palvelua kasvotusten. Ihmiskontaktia ei korvaa ikinä mikään tekninen sovellus korvaa.

Aktiivinen sosiaalisessa mediassa monissa eri palveluissa. Jakaa sisältöä myös julkisesti. Käyttää lisäksi mediaa ajan kuluttamiseen ja inspiroitumiseen.

Kerttu asuu Porissa, Reposaaressa vanhempiensa luona.
Kerttu harrastaa valokuvaamista, maalausta ja joogaa.
Kavereidensa kanssa Kerttu järjestää erilaisia taidetapahtumia, maalaushetkiä sekä he ulkoilevat paljon, koska luonnossa on parhaat kuvauspaikat.

Kertun media-arki on aktiivista ja jalatmaassa-tyyppistä, arkista. Kerttu on oikeastaan aina saavutettavissa ja tuottaa paljon sisältöä somekanaviinsa. Kerttu aloittaa aamunsa tarkastamalla somekanavat ennen kuin nousee sängystä. Linja-automatkat keskustaan (lähes tunti) ovat oivallista aikaa sekä tuottaa sisältöä omaan someen, että tarkastella muiden julkaisuja.

Kerttu on vastuussa työpajansa somejutuista ja niiden parissa päivät yleensä vierähtävätkin. Vielä kotimatkallakin linja-autossa on aikaa miettiä tarrojen ja muiden asettelua IG-storyihin.

Kotona on aika WhatsApata kavereille ja kerätä porukka ja suunnata luontoon ja meren rantaan. Näihin kuvauslokaatioihin ei Kerttu kyllästy ikinä, koska luonto muuttaa muotoaan joka päivä. Kavereiden kanssa kuvaillaan videoita ja still-kuvia, joita siirrytään yhdessä muokkailemaan Kertun kotiin. Keittiössä on kuin lanit konsanaan.

Kaverit palaavat koteihinsa illan pimettyä ja on aika siirtyä takaisin pikaviestimiin. Tyttöporukka suunnittelee ensi viikon reissua joogaleirille ja lähettelevät Pinterestistä inspiraatiokuvia erilaisista jooga-asuista toisilleen. Unohtamatta tietenkään pakkauspaniikkikuvia.

Kerttu rauhottuu iltaan ja tulevaan yöhön mielellään maalaamalla. Hän napsauttaa puhelimestaan Spotifyn päälle ja antaa siveltimen lentää. Illan tuotos on toki valmiina kuvattava ja jaettava instaan, jotta aamulla voi palata taas tykkäysmäärien pariin.

Kerttu haluaa tehdä visuaalista työtä tulevaisuudessa, joten erilaisten medioiden käyttö tukee hänen halukkuuttaan oppia uutta ja ylläpitää jo opittua. Kerttu saa paljon palautetta maalauspostauksistaan ja on tehnyt myös keikkaa valokuvauksen parissa, koska hänen valokuvaustilinsä on tavoittanut ison määrän ihmisiä Instassa. Median käyttö on antanut Kertulle paljon erilaisia mahdollisuuksia.

Kertun pitäisi opetella kuitenkin sanomaan joskus ei. Kerttu ottaa ajoittain ehkä liikaakin painetta somen päivittämisestä ja siitä, että hänellä on aina uutta sisältöä antaa seuraajilleen. Kuten todettu, Kerttu päivittää päivittäin myös työpajansa sometilejä. Joskus Kertun olisi ehkä hyvä siirtyä myös kameran toiselle puolelle.

Haastateltu muistuttaa, että ajansaatossa sitä oppii tutkailemaan verkkosisältöjä aina vaan kriittisemmin. Hän tarkoittaa, että ikä tuo myös varmuutta. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö aikuisiälläkin vaikka voisi ahdistua internetin ihmeellisessä maailmassa. Haastateltu muistuttaa aina kertomaan vanhemmille tai muille turvallisille aikuisille sisällöstä, joka aiheuttaa negatiivisia tai ahdistavia tunteita. Jo se, että jakaa sisällön tuoman tuskan, auttaa. Haastateltu mietiskelee myös puhelimen tai muun aparaatin liikakäyttöä; hän ei ole joutunut tilanteeseen, jossa olisi tullut esimerkiksi fyysistä kipua (pääkipu, niskat tms.) laitteiden käytön seurauksena, mutta ymmärtää, että näinkin voi varmasti käydä ja käykin useille. Haastateltu on hyvin omaksunut sen linjan, että aina ei tarvitse olla tavoitettavissa eikä ns. ajanhermolla, keskustelut ja muut somesisällöt odottavat kyllä esimerkiksi seuraavaan aamuunkin.