Myöhemmin edesmenneen Rosemaryn aviomiehelle selviää, ettei kyseessä ollutkaan itsemurha. Hän saa nimettömiä kirjeitä, jotka puhuvat itsemurhaa vastaan. Lopulta George alkaa itsekin epäillä, että hänen vaimonsa murhattiin. Hän alkaa tutkia asiaa ensin itsekseen, mutta lopulta pyytää apua muutamalta ammattilaiselta. George järjestää vuotta myöhemmin päivällisen samaisessa ravintolassa, samassa pöydässä, tarkoituksenaan selvittää murhaaja. Kaikki ei sinä iltana sujukaan täysin hänen suunnitelmiensa mukaan.

Kirjan pääjuonena on murhamysteerin ratkominen, mutta pääjuonen rinnalla on muita tapahtumia. Samaan aikaan, kun George apulaisineen yrittää ratkaista vaimonsa murhaa, kirja seuraa Rosemaryn sisaren, Iriksen, seuraelämää. Lisäksi teos kuvaa Rosemaryn naimisissa olevan rakastajan ja tämän vaimon kriittistä parisuhdetta sekä Georgen sihteerin, Ruthin, suhdetta työnantajaansa. Pääjuonen rinnalla teoksessa tulee esille myös Georgen talodenhoitajan suhde omaan hulttiopoikaansa.

Teoksen tapahtumat eivät kulje tapahtumajärjestyksessä. Kirja alkaa muistelolla edellisvuoden ravintolaillalliseen, jolloin Rosemary kuoli juotuaan lasillisen myrkytettyä samppanjaa. Jokainen, joka sinä iltana oli kyseisellä illallisella, muistelevat vuoron perään edesmennyttä Rosemarya ja illan tapahtumia. Illallisella oli Rosemaryn lisäksi Rosemaryn aviomies, sisko, sihteeri, läheinen ystävä sekä rakastaja vaimoineen. 

Kun teoria itsemurhasta hylätään, teos antaa ymmärtää, että joku illallisella mukana olleista murhasi Rosemaryn. Lopulta kuitenkin selviää että murhaaja ei ole kukaan illallisvieraista.

Teoksen lopussa tapahtuu yllättäviä käänteitä, joita kirjan alussa ei osannut odottaa. Lopussa murhaaja selviää ja joutuu vastuuseen teostaan. Samalla myös pääjuonen rinnalla kuvatut ihmissuhdeongelmat ratkeavat. Rosemaryn sisko antautuu lopultakin rakkaudelleen, taloudenhoitaja pääsee eroon ongelmallisesta pojastaan ja Rosemaryn entinen rakastaja saa sovittua ristiriidat vaimonsa kanssa.

Kirjan sivuhenkilöitä ovat Rosemaryn sisko, ystävä, taloudenhoitaja poikansa kanssa, sihteeri, rakastaja ja tämän vaimo sekä poliisitarkastaja Kemp ja eversti Race. Teoksessa mainitaan myös muutamia merkityksettömiä henkilöitä, joilla ei luulisi olevan mitään erityistä merkitystä kirjan tapahtumiin.

Teos kuvaa henkilöitään kertomalla pääasiassa heidän ulkonäöstään ja luonteenpiirteistään. Esimerkiksi henkilön hiusten väri, pituus ja ihon väri kerrotaan melko selkeästi. Muutamien henkilöiden kohdalla kuvataan myös luonnetta yksinkertaisin tavoin.

Jokaisella teoksen henkilöllä oli tietynlainen suhde Rosemaryyn. Georgella tietysti aviomiehenä läheinen suhde, ja siskolla yleinen sisarussuhde. Läheinen ystävä, Anthony Browne, piiritti Rosemarya kunnes rakastui tämän siskoon, Irikseen. Työntekijöillä oli yleinen työsuhde työnantajiinsa, lukuun ottamatta sihteeri Ruth Lessingin rakkautta Georgea kohtaan. Rosemary ja poliitikko Stephen Farraday olivat salaa rakastavaisia, kunnes Rosemary alkoi käydä tämän hermoille. Stephen on naimisissa lady Aleksandra Farradayn kanssa, joka on tajunnut miehensä salaiset puuhat lähes heti. Vain poliisitarkastaja Kempillä sekä eversti Racella ei ole erityistä suhdetta Rosemaryn kanssa. He ovat Rosemaryn aviomiehen, Georgen, tuttavia.

KIrjan kertoja on ilmeisesti täysin ulkopuolinen, sillä missään vaiheessa teosta ei käytetä minä-kertojaa. Kertoja ei siis itse ole mukana kirjan tapahtumissa millään tavalla.

Uskon kertojan version tapahtumista olevan luotettava, sillä teos kertoo tapahtumat jokaista yksityiskohtaa myöten. Kertoja selittää tapahtumat niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että juonen kulkua on helppo seurata.

Linnea Karjula AKA