Vapauden rajoituksen kesto/tasavertaisuus

Lasten ääni hiljennettiin

Ilmapiiri lasten ja aikuisten välillä, ei kannustettu vaan haukuttiin

Voiman käytön tarpeellisuus?

Sanktiot töppäilyille liian suuret?

Perhekodit ja laitokset pimittävät nuorten ääniä

Työntekijöiden turtuminen

Aikuisten "aivopesu" että lapset ovat väärässä ja ohjaajat ovat oikeassa

Ammattitaidon puuttuminen, koulutusta vähän

Keinojen vähyys; kurinpito

Lasten oikeuksien laiminlyönti

Läsnäolon puuttuminen

Lapsen yksilöllinen kohtaaminen puuttuu

"Turvallinen koti" puuttuu

Turha syyllistäminen; kaikki hänen syytänsä

Rankkaa kuunneltavaa

Lasten kokemukset ja tuntemukset ovat aitoja

Jälkipuinnin merkitys tilanteesta

Kohtelu inhimillisesti

Hirveää kuunneltavaa

Äiti toimi väärin, mutta väsymystä ja turhautumista taustalla. Olisivatko tarvinneet jo kotiin enemmän tukea?

Asiat meni pilalle jo alussa huostaanottoprosessia. Meni luultavasti luottamus aikuisiin ja auktoriteetteihin. Näkee siis maailman linssien läpi, ”kaikki aikuiset ovat paskoja”

pienet resurssit, epäpätevät työntekijät

Liian pienien resurssien seurauksena työntekijät uupuvat, eivätkä jaksa kohdata kaikkia nuoria yksilöinä, vaan tulee liukuhihnatyöskentelyä

Rajoittaminen on pakollista tilanteissa joissa nuori on vaaraksi itselleen tai muille ja se on rajun näköistä myös oikein toimittuna. Lapsen silmiin voi näyttää todella pahalta. Toisaalta on myös mahdollista, että tilanteessa on toimittu liian kovakouraisesti.

Lapsille pitäisi selittää hankalia tilanteita, jottei jää vain oman tulkinnan varaan rajun näköiset tilanteet

Joissain laitoksissa voi oikeasti olla alistamista. Yksittäisen työntekijän on vaikea alkaa muuttamaan käytäntöjä ja työpaikka voi tuntua huonolta valinnalta. Toisaalta myös eettinen vastuu ja halu auttaa kyseisen laitoksen nuoria.

vanhemman menettäminen tai riitaisa suhde vanhempaan voi toimia lähtölaukauksena nuoren syrjäytymiselle, masentuneisuudelle tai tielle päihdemaailmaan

Vaikka vanhemmat ovat lähtötilanteessa suurimmassa roolissa ja vastuussa lapsensa kehityksestä ja kasvattamisesta, on muistettava että hekin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Niiden myöntäminen ja niistä keskusteleminen nuoren kanssa ovat

isossa osassa nuoren itseluottamuksen ja tuntemuksen kasvussa. Muistaen kuitenkin että rajojen asettaminen kohtuullisissa määrin ei ole virheellistä kasvatusta.

Nuoren lähtiessä hakemaan helpotusta pahaan oloonsa, hän on haavoittuvaisessa tilassa. Ja kun siinä tilassa ajautuu tietynlaisiin porukoihin, ryhmäpaine kasvaa, jolloin riski myös päihdemaailmaan ajautumisesta kasvaa. Sitä usein selitellään nopealla piristyksellä ja dopamiinin nousulla, mutta jälkioireet jää yleensä mainitsematta.

Surullisuus, epätoivo

Empatia nuorta kohtaa

Empatia sosiaalityöntekijää kohtaan

Tilanteet ei ole mustavalkoisia

Heti alussa lapsi kohdattu väärin

Valtava määrä erilaisia tunteita nuorella

Herätti monenlaisia tunteita

Lapsen kohtaaminen pielessä

Vanhemman ohittaminen

Vääryyden kokemus

Kiinniottamisen purkukeskustelut

Vanhempien keinottumuus, tilanteiden eskaloituminen

Vanhempien omat voimavarat

Herkkä ikä

Olettaminen

Nuoren syyllistäminen

Valtataistelun järkevyys

Avunpuute nuorena aikuisena

Päihdeongelmat estää muun avun saannin

Negatiiviset kokemukset, katkeroituminen, suhtautuminen työntekijöihin

Sosiaalityöntekijän keinottomuus

Työtiimillä suuri merkitys

Puhuminen rauhoittaminen, resurssit, varhainen puuttuminen

Eettinen näkökulma, näkyvyys äänneikkäille, jotkut jää ilman huomiota

Perehdykset, resurssit ammattilaisilla

Ammattilaisten toimintatavat

Positiivisuus kaikissa jotain hyvää, negatiivinen kierre, negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta

Kohtaamattomuus

Lapsen etu

Lapsen osallistaminen

Työyhteisön eettinen keskustelu

Asioilla monta puolta, ei mustavalkoista

Surullinen tarina