CIRIUS provides holistic service to students with complex disabilities.  It provides primary and secondary education, various therapies, such as physiotherapy, occupational therapy, speech therapy, medical therapy and rehabilitation. Our goals are to achieve a suitable educational level, positively influence the medical condition and achieve the highest possible level of independence in physical, intellectual and social functioning. An individualised programme is prepared for each student, taking into account his/her specific needs. Teaching methods are modified, classrooms and other facilities are adjusted to the needs of students. Personal assistants offer physical help. 

CIRIUS provides primary and secondary school programmes (economics and administration, electronics, information technology, rehabilitation practical programme), and also adult education. This school year there are 110 primary school students and 120 secondary school students. There are 237 employees. We tend to use innovative teaching methods, such as team teaching, project work, a foreign teacher teaching English. It provides on-the-job learning and also many out of school activities. Half the students stay in the residential unit in CIRIUS.  

Oppilaitoksella oli myös oma kliinisempi ”osasto” jossa heillä oli erilaisia lääkäreitä ja hoitajia, kliinisen puolen asiantuntijat vastaavat opiskelijoiden terveydentilaan liittyvistä seikoista, opiskelijat saavat hoitoa, lääkkeitä ja psykologista tukea siellä. Kliinisen puolen hoitajat myös osallistuvat opiskelijoiden retkipäiviin ja muihin aktiviteetteihin tarvittaessa. Ei ole tavatonta Euroopassa, että erityisoppilaitosten lomassa tarjotaan saman katon alla mittavat kuntoutuksen ja lääkinnällisen tuen palvelut. Tämä saa aina minut pohtimaan opiskelijoiden jatkoja, kun opintojen ajan kaikki palvelut saadaan saman katon alla samojen tuttujen henkilöiden toimesta, se on varmasti sillä hetkellä käytännöllistä ja tehokasta, mutta mitä käy kun nuori valmistuu ja tukipalveluita on totuttu saamaan saman katon alta? Voisi varmaan ajatella, että yhteiskunnan tarjoamat palvelurakenteet eivät ole suomen tasolla, tällöin yksityiset tarjoavat saman organisaation sisällä on käytännöllinen tapa toteuttaa palvelut usealta eri sektorilta.

Kaikista palveluista saman katon alla olin yllättynyt kuitenkin, eteenkin kuntouksen nykyaikaisista ja monipuolisista menetelmistä. MUTTA. Keskustelin opettajien kanssa opinto-ohjauksesta, joutuen selittämään mitä tarkoitan ko. professiolla, eli ”sosiaalityöntekijä” he vastasivat. Selitin eroa sosiaalityöntekijän ja opinto-ohjaajan välillä, mutta silti sain saman vastauksen. Eli sitä työtä mitä sosiaalityöntekijä ko. oppilaitoksessa tekee. Hyvä on, tiedustelin HOKS prosessista, heilläkin jokaiselle opiskelijalle, kun henkilökohtainen suunnitelma laaditaan. Henkilökohtaisen suunnitelman laatii opettaja. Opettaja? Opettaja yhdessä kuntoutushenkilökunnan ja tarvittaessa lääkärien kanssa. Ja tietysti vanhempien. Olin hieman äimistynyt, entä opiskelija, kysyin? Suunnitelman tekee opettaja, lausuntojen perusteella. Myös sosiaalityöntekijä on prosessissa mukana. Olin edelleen äimistynyt. Tiedustelin, että onko opinnoissa rakenteita, joita opiskelija saa itse valita, kursseja suuntauksia, jotain ylimääräistä. Ei. 

Lähetin vielä opettajalle sähköpostilla tarkentavia kysymyksiä varmistaakseni, että emmekö vain ymmärtäneet toisiamme, vai onko tilanne opiskelijan ohjauksen näkökulmasta tämä. Toisaalta, kun vierailin sähköalan ammattikoulutuksella, keskustelimme siitä, että opintoja suoritetaan eri tasoilla. Opiskelijan kykyjen mukaan kolmiportaisella tasoilla voi suorittaa tavallaan meidän järjestelmäämme vastaavan osatutkinnon, jolloin voi tehdä enimmäkseen avustavia tehtäviä. 

Siriuksen opiskelijoiden työllistymisprosentti jäänee pieneksi noin 10%, vaikka oppilaitoksen ulkopuolelle pyritään järjestämään työssäoppimista. Sellaiset opiskelijat, jotka eivät joko löydä paikkaa, tai oppimisen haasteet ovat suuria, suorittavat työssäoppimisen oppilaitoksen omissa ympäristöissä. Keskustelimme myös yhdessä siitä, kuinka erityisopiskelijoiden on vaikea löytää työpaikkaa, Sloveniassakaan ei ole yrityksille kiintiötä vajaakuntoisten osa-tai täysipäiväiseen palkkaukseen. 

 

Työssäni näen monenlaisia oppilaitoksia, kansainvälisiä kumppaneitamme ovat myös monet yleisen puolen ammatilliset eurooppalaiset oppilaitokset. Pikaisen vierailuni perusteella (projektiin liittyviä pitkiä kokouspäiviä) oppilaitoksissamme on toki paljon samaa, opiskelija-aines varmaan keskimääräisesti samanlaista. Siriuksessa opiskelijoilla vaikutti olevan enemmän kuitenkin liikuntarajoitteita kuin omassa yksikössämme Oulussa. Opiskelijat joita kohtasin, ja jututin olivat todella positiivisia ja kohteliaita. Pienessä paikassa myös useat opiskelijat saattoivat käytävillä tervehtiä englanniksi tai porista pari sanaa. Osan kielitaito oli todella positiivinen yllätys, ja opiskelijat olivat kovasti kiinnostuneita kansainvälisistä vieraista. Kielitaitoa osin selittää varmasti oppilaitoksessa toimi viikoittain ” foreing teacher”, yhdysvaltalainen natiivi opettaja, joka veti kielikurssia. Oppilaitoksessa oli myös asuntolan puolella paljon vapaa-ehtoisohjelmien kautta tulleita opiskelijoita, jotka toimivat ikään kuin vapaa-ajanohjaajina.

Siriuksen oppilaitoksen johtoa ja opettajia on vieraillut Luovilla, ja hieman toki keskustelimme oppilaitostemme eroista. Luovilla on toki laajat tukipalvelut, ja suomalainen opetus, metodeineen ja välineineen on erilainen.  Keskittymättä enempää opetuksen eroihin, on kuitenkin hämmentävää, että ylipäätään osassa Eurooppaa opintojen-ohjauksen näkökulmaa ei ole. Yksi suuri ero, mikä oppilaitoksissamme usein on verrattuna muhin, on se että meillä opiskelijoilla ei ole juurikaan kotitehtäviä. Tästä sloveenit mainitsivat, ero heidän mielestään merkittävä. Tiedän myös, että esimerkiksi Ranskassa partnerioppilaitoksissamme opiskelijoilla oli myös paljon kotitehtäviä, joita koulupäivän jälkeen tehdään yhdessä asuntolanohjaajien kanssa.

Opinto-ohjaajan opintojen myötä olen enemmän alkanut kiinnittää huomiota partnereidemme opiskelijapalveluihin, ja useassa paikassa opinto-ohjauksen professiota joutuu selittämään. Näin kävi myös Portugalissa Portossa, pienessä audiovisuaalisen viestinnän oppilaitoksessa, joka alun perin oli tarkoitus sisällyttää harjoitteluuni. Portossa, kuten nyt Sloveniassakin kummasteltiin, ja sanottiin että opettaja tekee päätökset. Toki molemmat vierailukohteistani ovat suhteellisen pieniä toimijoita, ja Siriuskin esimerkiksi on valtion rahoittama koulu. Mikäli koulujärjestelmä ei ole niin strukturoitua, puuttuu usein oppilaitoksesta myös tukipalvelut, tai noh, tukipalveluista vastaa ”sosiaalityöntekijä” ja loppukädessä rehtori. Useimmiten toki kuitenkin psyykkistä tukea on saatavilla, tai terapiaa koulun yhteydessä. Monissa oppilaitoksissa kuten esimerkiksi Siriuksessakin, asumisen puolella taas tuki on jatkuvaa ja sitä on tarjolla eri tavalla kuin omassa organisaatiossani. Asuntoloissamme ei tehdä varsinaisia hoitotoimenpiteitä, vaan esimerkiksi opiskelijat, jotka tarvitsevat yölläkin apua asuvat erillisissä asumisyksiöissään. Toisin sanoen, lähtökohtaisesti asuntolassa asuvien opiskelijoidemme toiminnantaso on riittävän hyvä, että opiskelija pystyy suoriutumaan arjen perusasioista (esim. wc) itsenäisesti. Valvonta ja henkilökuntaa toki yölläkin asuntoloissamme on.

Saksassa esimerkiksi eräällä partnerillamme on työnkuva ”integration agent/consultant”, jonka miellän työhönvalmentajaksi. Termi vaihtelee hieman paikoittain, mutta ylipäätään useissa oppilaitoksissa tarjotaan suoraan joko sosiaalityöntekijän tai työhönvalmentajan tukea, ja tähän lisäksi voi olla myös jokin erikoistunut ammattilainen, esim. psykologi, psykiatrinen hoitaja tms., joka on läsnä opiskelijoiden jokapäiväisten arjen haasteiden äärellä. Opinto-neuvojaa, opinto-ohjaajaa harvemmin löytyy. Tämä on mielenkiinoista, kun puhutaan kuitenkin koulutusjärjestelmistä maissa, joissa opiskelijoilla on vara valita kurssitarjottimelta osittain opintoja. Varmasti käytännöt vaihtelevat oppilaitoksittain ja maittain, voin vain itse peilata omien partnerioppilaitostemme arkeen. Toisaalta voi myös olla, että ”opinto-ohjaaja” on, mutta piilossa jonkin muun työnkuvan sisällä, luonnollisesti se voi olla opettaja tai sosiaalityöntekijä tms. 

Hätkähdyttävää itselle on vaikutelma Siriuksesta, hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta opiskelijat olivat onnellisia ja tyytyväisiä, puitteet koululla olivat hyvät. On mielestäni hienoa, että oppilaitos tarjoaa niin oivat mahdollisuudet sekä liikuntaan että muuhun kuntouttavaan toimintaan samoissa tiloissa. Ristiriitaisuuden kuitenkin herättää se, missä opiskelija on omassa prosessissaan? Jos opintosuunnitelma kasataan lääkärien lausuntojen ja opettajan kautta, eihän nuori itse voi vaikuttaa kursseihinsa! Toivon, että tässä oli jokin kielimuuri tai muu väärin ymmärrys, ettei opiskelija saisi valita mitään kurssejaan, vaan kaikki tulee valmiina, jopa palaverissa päätetään opintoasiat ilman opiskelijan läsnäoloa. Toisaalta taas, koululla oli iloinen ja välitön ilmapiiri. Liikunnanopettaja kertoikin, että opiskelijoille oppilaitoksessa toiminnan täytyy olla mielekästä ja mukavaa, että siitä on hyötyä, ja opettajien rooli helposti lähestyttävä. Osan kouluhenkilökunnan puheista kuitenkin pystyi lukemaan, että kuva on hieman kiilloteltu, ja paljon on vielä tehtävää, että vanhakantainen auktoritaarinen opetustapa ja opettajuus saadaan murrettua.  Harjoittelun kannalta olin hieman pettynyt kuitenkin siihen, ettei ohjausta toteutettu. Osaltaan aika silmiä avaavaa on ollut opintojen myötä laajentaa perspektiiviä ohjauksen kentällä, usein näissä kv- kuvioissa keskityn vain opiskelijavaihtoon ja muihin vierailtavan organisaation asioihin. Huomaan, että opintojen-ohjausta ajattelee itse olennaisena osana koulutuskaareen, mitä se ei kuitenkaan muualla ole.