Kun suomalainen lapsi syntyy, hän on jo käyttänyt hyvinvointipalveluja. Ennen syntymäänsä hän on ollut vanhempiensa mukana maksuttomilla neuvolakäynneillä. Syntymän jälkeen lapsen äidille maksetaan äitiysrahaa, vanhemmille vanhempainrahaa ja lapsilisää. Julkisessa keskustelussa hyvinvointipalveluista saatetaan antaa yksinkertaistettu kuva: veroja maksavat vain suurituloiset, ja hyötyjiä ovat pienituloiset, esimerkiksi työttömät. Veroja maksavat kuitenkin käytännössä kaikki, sillä esimerkiksi jokainen jotain ostava maksaa myös ostoksensa hintaan sisältyvän arvonlisäveron. 

Suomalaisen hyvinvointivaltion suurimpia ongelmia on terveydenhuollon eriarvoisuus eri väestöryhmien ja alueiden välillä.

Vaikka pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on osoittautunut tehokkaaksi ja onnistuneeksi, se ei ole täysin ongelmaton. Yksi suurimmista ongelmista on kustannukset. Pohjoismaissa hyvinvointipalvelut ovat yleensä maksuttomia tai edullisia asukkaille, mutta tämä tarkoittaa myös, että verot ovat yleensä korkeammat kuin muissa maissa. Toinen ongelma on, että pohjoismaisten hyvinvointipalveluiden saatavuus.

Etuja pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa ovat mm:

Kattavat sosiaaliset palvelut: Pohjoismaissa on tarjolla laaja valikoima sosiaalisia palveluja, kuten terveyspalvelut, peruskoulutus, toiselta asteelta valmistuminen, ammatillinen koulutus ja vanhustenhoito. Nämä palvelut ovat saatavilla kaikille kansalaisille, ja niitä tarjotaan ilman, että tarvitsee maksaa niistä erikseen.

Vähäinen köyhyys: Pohjoismaissa köyhyysaste on yleensä alhainen verrattuna muihin maailman maihin. Tämä johtuu osittain siitä, että valtio tarjoaa tukea niille, jotka tarvitsevat sitä.

Yhdenvertainen mahdollisuus: Pohjoismaissa kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada koulutusta ja hyvinvointipalveluita, mikä auttaa vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta.

On kuitenkin myös ongelmia pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa, kuten:

Kustannukset: Pohjoismaissa sosiaaliset palvelut ovat kalliita tarjota, ja ne maksavat valtiolle paljon rahaa.

Byrokratia: Pohjoismaissa on paljon sääntöjä ja määräyksiä, jotka koskevat sosiaalisia palveluja.

Yksilön vastuu: Pohjoismaissa odotetaan, että ihmiset ovat aktiivisia ja ottavat vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Toisaalta pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli voi aiheuttaa myös ongelmia. Yksi suurimmista haasteista on rahoitus. Laajat sosiaaliset etuudet ja palvelut maksavat paljon, ja ne on rahoitettava verotuloilla. Tämä voi johtaa korkeisiin veroihin, mikä voi olla rasittavaa yrityksille ja yksityishenkilöille. Toisaalta korkeat verot ovat usein hyväksyttyjä, koska ne tarjoavat laajat sosiaaliset etuudet ja palvelut kaikille kansalaisille.

Pohjoismaisen mallin tunnusmerkkinä on julkinen sektori, joka tuottaa kansalaisille hyvinvointipalveluita ja sosiaalisen turvaverkon. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa vanhempainetuuksia ja -vapaita, pääsääntöisesti maksuttomia terveyspalveluita ja sairaalajaksoja sekä sitä, että yhteiskunta huolehtii sairaista, työttömistä ja vanhuksista. Mallin arvopohjan muodostavat inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja usko kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen.

Pohjoismaisen hyvinvoinnin ansiosta olemme esimerkiksi onnistuneet torjumaan infektiosairauksia rokotuksilla ja päässeet pitkälle elämäntapasairauksien ehkäisemisessä alkoholipolitiikan ja tupakointikieltojen avulla.

Etuja on esimerkiksi laajalti ilmainen terveydenhuolto. Terveydenhuolto luo kansalaisille turvallisuuden tunnetta onnettomuuden tai tapaturman sattuessa. Hyvinvointivaltiomalli takaa minimitoimeentulon perusoikeuksien mukaisesti myös vähävaraisille ja työttömille kansalaisille. Tällä tavoin pidetään huolta jokaisesta yksilöstä. Hyvinvointivaltioissa on toimivat hyvinvointipalvelut tosin ne eroavat hieman eri pohjoismaissa. Kansalaisilla on kansainvälisesti katsoen hyvät ja tasapuoliset lähtökohdat menestyä elämässään.

Hyvinvointivaltiomalliin liittyy myös ongelmia. Terveydenhuolto ja muut palvelut ovat kalliita sekä minimitoimeentulojen antaminen on kallista valtiolle. Täten myös kansalaiset joutuvat kärsimään kalliista verotuksesta. Hyvinvointivaltion käsite ei ole muutenkaan yksiselitteinen,. koska kansalaisille tarjotut etuudet sekä niiden rahoitustavat vaihtelevat eri maissa myös Pohjoismaiden kesken.