Yksi teema oli kirkkaana mielessä jo ennen lähdeaineistoon tutustumista. Opiskelin pari vuotta sitten YAMK-tutkinnon tulevaisuuden johtaminen ja asiakaslähtöinen palveluliiketoiminta. Opinnoissa ikämoninaisuuden johtamisen kurssilla tutustuin Janne Tienarin ja Rebecca Piekkarin teokseen Z ja epäjohtaminen, jossa käsitellään uusien sukupolvien astumista työelämään johtamisen näkökulmasta. Kirja herätti mielenkiinnon teemaan ja työssäni pohdin jatkuvasti sen teemoja. Nuoret ovat toisaalta kovin itseohjautuvia, mutta toisaalta en edes välttämättä tiedä mitä he oikeasti ajattelevat, saati tekevät. Kerran oli jopa koko postihuone myllätty uuteen uskoon ilman pyyntöä ja postihuoneen väki todella vihainen, kun oli menty kaikki laatikot tarroittamaan uudelleen ja niiden paikat vaihdettu. Itse annoin myös palautetta, että ilman pyyntöä ei tällaista tule tehdä, vaan hoidetaan niitä töitä, mitä esihenkilön kanssa on sovittu. Tuntuu, että nämä nuoret eivät edes ymmärtäneet, mitä olivat tehneet väärin. Usein myös huomaan, että porukka vaihtuu, esimerkiksi pysyvän työpaikan merkitys ei heille enää ole niin tärkeää, vaan halutaan vaihtelua ja kokeilla erilaisia tehtäviä. Ensimmäinen teemavalintani on siis Nuoret ja työelämä. Lähdeaineistosta löytyy nuorisobarometri 2019, johon aion mielenkiinnolla tutustua.

Toisen teeman valinta ei ollut ihan niin selkeä, mutta pohdin, että viime aikoina elinikäisen oppimisen merkitys on tullut esiin eri yhteyksissä. Koska itsekin tässä taas olen opintojen äärellä, ja luulen, että nämä eivät jää viimeisiksi, niin valitsin toiseksi teemaksi jatkuvan oppimisen. Siihen liittyen lähdeaineistosta löytyy Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisu jatkuvan oppimisen Suomi. Lisäksi tietoa sivutaan muissakin kurssiaineiston artikkeleissa. Voin myös tehtävässäni kertoa hieman siitä, miten omalla työpaikallani toteutetaan jatkuvaa oppimista ja millaisia visioita siihen liittyen on olemassa. Mielenkiinnolla lähden siis syventymään kurssimateriaaleihin tarkemmin.

Rasa ym. kertovat vuoden 2019 Nuorisobarometrin esipuheessa, että barometrin valmisteluvaiheessa barometrin esillä olivat seuraavat teemat: nuorten jaksaminen työelämässä, työn epävarmuus ja työn nopea muutos. Barometrin mukaan nuoret siirtyvät työmarkkinoille, joita luonnehtii teknologinen kehitys, ammatti- ja elinkeinorakenteen muutos, epävarmuus tulevaisuudessa tarvittavista taidoista ja muutokset työn tekemisen ja teettämisen tavoissa. Saman olen huomannut itsekin, muutos on jatkuvaa ja perinteiset taidot eivät riitä, viimeisenkin vuoden aikana työpaikalla on otettu käyttöön niin monta uutta käytäntöä, ettei enää pysy perässä. Esimerkiksi työvuorojen jakoon tuli robotti, käytössä on uusi Intra, Skype korvattiin Teamsilla, Yammer korvasi Intran keskustelualueen, kaikki siirtyy pilveen ja kaiken lisäksi nyt on meneillään organisaatiomuutos sekä uusien toimintatapojen käyttöönotto ja niin edelleen. Lisäksi valitsee koronan vuoksi poikkeusolot, joihin liittyen muun muassa lähes kaikki asiakaspalvelun käytännöt on menneet uusiksi ja ollaan etätyössä. Toisaalta tämä lienee hämmentävintä vanhoille työntekijöille, jotka joutuvat poisoppimaan entiset käytännöt, mutta kyllä nuorillekin tämä vaikuttaa haastavalta, he kysyvät todella usein, mistä joku tieto löytyy tai mitä tarkoittaa se tai tuo, pahimmassa tapauksessa tietoa ei jakseta hakea ja tehdään ilman ohjetta vain jonkinlainen hätäratkaisu. 

Nuorisobarometrin esipuheessa todetaankin, että tässä ajassa on helppo tunnistaa ilmiöitä ja kehityskulkuja, joiden voisi olettaa muuttavan nuorten suhdetta työhön. Barometrin tuloksista on havaittavissa sekä jatkuvuuden, että muutoksen signaaleja. Jatkuvuudesta näkyy siinä, että nuoret ovat edelleen sitoutuneita työhön, työ on aiempaa tärkeämpi elämänalue ja työelämään siirtyminen innostaa. Millenniaalien suhde työhön on erilainen kuin esimerkiksi heidän vanhempiensa sukupolven. Työn toivotaan vastavan omia arvoja ja olevan merkityksellistä, eikä se ole vain keino ansaita rahaa tai moraalinen velvollisuus. Uudesta työelämästä kertoo myös, että työn ja vapaa-ajan raja on yhä epäselvempi, mutta tätä ei välttämättä koeta pelkästään negatiivisena. Eräänlaisena ajankuvan tiivistymänä useampi kuin kaksi kolmesta kokee, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikessa työssä. Omalla työpaikallani onkin helppo toteuttaa työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Viime kesänä ja varmasti tulevanakin koronatilanteen takia kesätyöntekijätkin kouluttautuvat tehtäviinsä ja työskentelevät etänä, kuten vakituinenkin henkilöstö. Etätyössä on helppo pitää taukoja kesken päivän ja käydä vaikka rannalla surffaamassa keskipäivän auringossa. Huomasinkin usein, että kesätyöntekijöiltä oli tullut kysymyksiä myöhään illalla sähköpostilla tai Teamsin keskustelualueella. Nuorisobarometrissä oli esitelty kovin yksityiskohtaisia tutkimustuloksia edellä mainituista asioista. Kannattaa tutustua tarkemmin, jos aihe kiinnostaa! 

Yhtenä esimerkkinä kerron raportin loppupuolella olevasta artikkelista harrastuksesta työksi, jossa Berg& Ylöstalo (2020) haastattelivat harrastuksestaan työn tehneitä sekä nuoria yrittäjiä. Aikamme ilmiönä onkin  olleet Start Up yritykset. Berg & Ylöstalo (2020) toteavatkin, että ”ruuanvalmistukseen, digitalisaatioon ja hyvinvointiin liittyviin aloihin yhdistyy hypetystä: julkisuudessa kerrotaan nuorista yrittäjistä, jotka ovat perustaneet menestyksekkään ravintolan tai pienpanimon, kehittäneet tietokonepelin, tubettaneet, bloganneet tai eSportanneet itsensä maailmankartalle – puhumattakaan siitä, millaisella kohulla siellä nousevat esiin monenlaiset personal trainerit, elämäntapavalmentajat sekä muut uudet mielen ja ruumiin hyvinvointiin keskittyvät palveluntarjoajat”.  He myös jatkavat, että ”uusi työ ei vain kiinnity entistä voimakkaammin persoonaan, se myös kattaa erilaisia työn tekemisen muotoja ja yhdistelmiä – osa-ja määräaikaisia työsuhteita sekä itsensätyöllistämistä palkkatyön ohella”. Tähän ilmiöön olen törmännyt myös lasten kanssa jutellessa. Minulle on esitetty muun muassa tällaisia tulevaisuudensuunnitelmia: Haaveammattini on personal trainer ja hyvinvointivalmentaja (tyttö 12v.), muutan kotoa pois 17-vuotiaana ja tienaan rahaa E-urheilusta (poika 10v), musta tulee isona julkkiskokki tai laulaja (tyttö 9v.). Kaikki nämä linkittyvät kyseisten lasten vapaa-ajanharrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Lasten jututtaminen onkin mainio tapa kerätä heikkoja signaaleja. Lapset puolestaan imevät vaikutteita somesta, tubettajilta ja pelimaailmasta. 11-vuotias kummipoikani juuri kertoi katsovansa aikansa kuluksi jenkkiläisen tubettajan videoita ja oppivansa englantia niitä katsomalla. Videoiden sisällöstä en uskaltanut tentata. Minun lapsuudessani englantia oppi koulussa ja kuuntelemalla Madonnaa sekä hieman myöhemmin katsomalla MTV:tä kun Music Television viimeinkin rantautui Suomen maaseudulle.

Pohdin myös, millaista osaamista nuorten tulisi hankkia, jotta tulevaisuuden työelämässä pärjätään. Sitran julkaisussa työ 2040 skenaarioita työn tulevaisuudessa esitellään eri työnantajien näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista. Asko Torniainen Verohallinnosta painottaa julkisen sektorin osalta tehostamista, automaatiota ja säästöä. Hänen näkemyksensä on, että työ kuitenkin muuttuu vaativammaksi, esimerkiksi asiakasrajapinnassa työskenteleviltä vaaditaan aiempaa syvällisempää osaamista, sillä asiakkaat vaativat yhä henkilökohtaisempaa ja osuvampaa palvelua. Tämä tarkoittaakin sitä, että asiakaspalvelussa ei enää riitä, että osaa kertoa mistä joku lomake löytyy tai tulostaa verokortin, vaan on todellakin tunnettava verolainsäädäntöä ja menettelyä ja osattava selvittää asiakkaalle päätöksen perustelut. Olen itse tähän jo työssäni Verohallinnossa törmännyt. Tämä aiheuttaa stressiä etenkin nuorten parissa, sillä verotuksen skaala on laaja ja hetkessä eikä oikeastaan koko työuran aikana pysty kaikkea oppimaan, joten avainasemassa onkin tiedonhakutaidot, kyky tunnustaa, että nyt ei oma osaaminen riitä ja täytyy osata hakea tukea sekä lisätietoa ja omata hyvät sosiaaliset taidot ja pelisilmää asiakkaan asemaan asettumisessa. Sitran raportissa sivutaan myös robottien merkitystä tulevaisuuden työssä, skenaarioiden mukaan 20 tulevan vuoden aikana robotit ja tekoäly voivat korvata vain noin 7 % työpaikoista. Jäljelle jäävät työt ovat sellaisia, joissa tarvitaan monimutkaista havainnointia, manipulaatiota, luovuutta ja sosiaalisia taitoja. 

Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotossa artikkelissa; Jatkuvan oppimisen Suomi esipuheessa todetaan, että uudenlainen työ vaatii uudenlaista osaamista ja työn murros on suuri haaste suomalaiselle osaamiselle. Enää ei riitä perinteinen väylä tutkinnosta työelämään ja eläkkeelle, vaan sen tilalla on ajatus jatkuvasta oppimisesta ja aktiivisesta osallistumisesta koko elämän ajan. Julkaisussa todetaan myös, että tarvitaan laajamittainen jatkuvan oppimisen reformi. Koulutusjärjestelmää tulee muuttaa joustavammaksi niin, että ihminen saa tarvitsemaansa koulutusta työn ohessa ja sen aikana. Tarvitaan myös sosiaaliturvan, kuten tukimuotojen kehittämistä tähän tavoitteeseen peilaten. Osaamisen tulevaisuus paneelin kannanotossa, artikkelissa koulutusjärjestelmästä vaihtoehtojen tarjoaja todetaan, että jatkuva oppiminen edellyttää uudistuksia koko koulutusjärjestelmässä ja kaikilla sen tasoilla. Täytyy löytää uusia tapoja limittää työ ja koulutus joustavasti toisiinsa koko työuran ajan ja kehittää oppimisympäristöjä, koulutuksen tarjontaa ja yhteiskunnan kannustimia niin, että kaikilla on käytännössä mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen läpi elämän. Artikkelin mukaan jatkuvan oppimisen muotoja on paljon muitakin, voi uudelleen kouluttautua, suorittaa sertifikaatteja ja hankkia osaamista useista eri lähteistä. 

 Omalla työpaikallani on osaamisen kehittämisen ohjelmien lisäksi valmennusohjelma, nimeltään Valoppi. Kerron siitä hieman erään Verohallinnon sisäisen materiaalin pohjalta, jonka laatijalta sain luvan esitellä konseptia oppimistehtävässäni. Valmennusohjelma on tarkoitettu henkilöille, joilta puuttuu ammattitutkinto tai sen suorittamisesta on kulunut jo aikaa. Koska työelämän muutoksissa pysyminen vaatii elinikäistä oppimista, on tärkeää panostaa myös oppimisen tukemiseen. Valmennuksen toteuttaa Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä, Keuda, valmennus tapahtuu monimuoto-opetuksena sekä työssä oppimalla. Opetukseen sisältyy muun muassa digi-ja tiedonhakutaitoja ja palautteen antamiseen sekä vuorovaikutukseen liittyviä taitoja. Valmennuksessa oleva työntekijä suorittaa oppisopimuskoulutuksena liiketalouden ammattitutkinnosta tutkinnon osan ja saa suorituksestaan virallisen todistuksen. Valmennettavan esimies toimii työpaikkaohjaajana. Esimiehille järjestetään tähän liittyen perehdytys ja he toimivat tutkinnon suorittajien arvioijina. Todistuksen lisäksi valmennuksen suorittamisesta on muun muassa seuraavia hyötyjä osallistujille; osaa toimia työtehtävissään strategialähtöisesti, osaa toimia asiakaspalvelutilanteissa asiakaslähtöisesti, osaa toimia itseohjautuvasti sekä kehittää työtään ja omaa osaamistaan jatkuvan parantamisen periaatteella. Valoppi on otettu käyttöön hiljattain, mutta sen vaikutuksiakin on ehditty jo tutkia ensimmäisten osallistujien itsearvioinnin pohjalta. Tutkimustulosten mukaan tekijät kokeneet oppineensa ja kehittyneensä paljonkin muun muassa tiedonhaun, ohjeiden tulkitsemisen sekä vuorovaikutustaitojen saralla. Itse toivon, että tämä näkyy myös osaamisen kehittämisohjelmissa, valmennuksen suorittaneet työntekijät ovat varmasti valmiimpia uuden oppimiseen ja uskon, että se parantaa myös heidän opiskelumotivaatiota. 

Myös työelämän murros vaikuttaa oppimisen kentällä. Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotossa, artikkelissa; Kansalaiselle jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korostetaan sitä, että jokaisella on oma vastuu itsensä kehittämisestä ja osaamisen päivittämisestä. Tärkeää on kyky oppia uutta myös töiden ohessa ja niiden aikana. Työelämän muutoksia ja tulevaisuudessa tehtävän työn muutokset ja uudenlaisten töiden syntymistä on haastava ennakoida, tämän vuoksi tarvitaankin motivaatiota, innostusta ja kykyä sietää epävarmuutta. Tämänkin olen huomannut omalla työpaikallani, jossa taas kerran organisaatiouudistus muokkaa pestit uusiksi ja haussa on myös uudenlaisia tehtävänkuvia. Poimin muutamia nimikkeitä Valtiolle fi.-sivuston hakuilmoituksista. Tällaisia en olisi voinut kuvitella olevankaan vielä 20 vuotta sitten, jolloin aloittelin vakituisessa työelämässä: Tutkija kiertotalouden tutkimukseen, tietoturvaosaajia kyberturvallisuuskeskukseen, asiantuntija/omavalmentaja TE-keskukseen, tulosohjaus controller väylävirastoon ja strategi (käyttäytymistieteet) Verohallintoon. Toki haussa on myös perinteisempiä virkoja, kuten opettaja, verosihteeri, insinööri, juristi ja niin edelleen, mutta jo tehtävänimikkeiden ja tehtäväkuvausten perusteella muutos on aistittavissa. Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanoton artikkelissa kansalaisille jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korostetaan myös, että tulevaisuudessa työskennellään monille eri työnantajille, useissa eri ammateissa. Yhä useampi ryhtyy jossain vaiheessa yrittäjäksi ja moni työskentelee samanaikaisesti sekä palkkatyössä että yrittäjänä. Tämäkin ilmiö on tuttu ystäväpiiristäni, on paljon ammatinvaihtajia, yrittäjiä, joilla myös palkkatyö ja henkilöitä, joilla on useita työnantajia samaan aikaan. Lisäksi ainakin muutama on tehnyt harrastuksestaan ammatin ja on myös nelikymppisiä, jotka ovat jättäytyneet pitemmäksi aikaa pois työelämästä, joko opintovapaalle tai muunlaiselle sapattivapaalle.  Koen itse olevani harvinaisuus, nyt keväällä tuli 17 vuotta täyteen saman työnantajan virassa. Toki minullakin virkanimikkeet ja tehtävänkuvat ovat matkan varrella muuttuneet ja muuttunevat jatkossakin.

Millaista osaamista on sitten järkevää hankkia, että pärjää tulevaisuudessa? Opetushallituksen raportissa: Muutosilmiöitä koulutuksen rajapinnoilla on kartoitettu tulevaisuuden osaamistarpeiden TOP 12 ja keinoja niiden saavuttamiseksi. Esittelen niitä alla olevassa kuviossa tiivistelmän muodossa. Kuhunkin osaamistarpeeseen liittyen olen kirjannut ylös lyhyesti, että mitä se tarkoittaa ja kuvannut lisäksi, millaista osaamista / oppimista sen saavuttamiseksi tarvitaan. Olen sitä mieltä, että nämä ovat sellaisia yleistaitoja, joista jokaisella olisi tulisi tulevaisuudessa olla perusosaaminen tai ainakin hyvä tukiverkosto työpaikoilla. Mutta nämä yksistään eivät riitä, tarvitaan myös varsinaista tekemiseen liittyvää käytännön osaamista ja substanssiosaamista. Esimerkiksi kampaajan tulee osata leikata ja värjätä asiakkaan hiukset ja lisäksi tuntea, miten työssä käytettävät kemikaalit ja välineet toimivat ja olla aallonharjalla viimeisissä trendeissä. Verosihteerin puolestaan tulee osata verotusmenettelyt ja lainsäädäntö.

Tuli mieleen, että hiljattain uutisissa puhuttiin nuorten työssäjaksamisesta poikkeusoloissa. Kaivelin nettiä ja löysinkin kyseisen uutisen helmikuulta Ylen Internetsivulta: https://yle.fi/uutiset/3-11777988

Tein uutisesta tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla:

-        Työterveyslaitoksen miten Suomi voi tutkimuksen mukaan nuorten, alle 36-vuotiaiden työssäjaksaminen ja työhyvinvointi on heikentynyt poikkeusoloissa

-        Kokemukset reiluudesta ja esimiehen tuesta on vähentyneet

-        Nuoret kokevat, että työpanos ja siitä saatava vastine ei ole tasapainossa

-        Nuoret kaipaavat esimiesten tukea, yhteenkuuluvuutta ja välittämistä sekä verkostoja ja osaamista

Artikkelissa haastateltu työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaakin, että vaikka tilanne on mennyt huonompaan suuntaan niin peliä ei ole menetetty ja, että korjausliikkeitä on mahdollista vielä tehdä. Esimiesten onkin tärkeää huolehtia yhteydenpidosta työntekijöihin ja pitää toivoa yllä. Miten Suomi voi? -tutkimuksen tuloksia voi lukea Työterveyslaitoksen sivuilta(siirryt toiseen palveluun).

Helsingin Sanomien verkkosivun Oppiminen osiossa oli mielipidekirjoitus, joka oli päivätty 2.3. Mielestäni aiheellinen kannanotto: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007832011.html

Tiivistettynä kirjoittajat, Sami Marttinen& Jaakko Rekola, jotka ovat filosofian maistereita ja pedagogisia asiantuntijoita Lohjalta peräänkuuluttavat seuraavaa:

-        Oppilaitosten digiosaamista tulee kehittää päämäärätietoisesti (opettajat, oppilaat ja muu henkilöstö)

-        Digitaaliset työvälineet ovat oppimisen välineitä kirjojen, työkalujen ja kattiloiden tapaan

-        Digitaaliset ja perinteiset työtavat voivat kulkea rinnakkainen toinen toistaan tukien

-        Opettajan ei tarvitse hallita digitaitoja täydellisesti vaan uskaltaa välineellistää digitaalisuus omaksi pedagogiseksi työkalukseen

Marttinen & Rekola toteavat myös, että ” Opettajien, oppilaiden ja koulun muun henkilökunnan digiosaamisen kehittäminen on tuotava osaksi oppilaitosten arkista toimintaa. Se vaatii työnantajan puolelta määrätietoisuutta, johtajuutta ja resursseja osaamisen kehittämiseen, opettajan osalta digitaalisten välineiden rohkeaa haltuunottoa. Tärkeintä on, kuinka oppilaan oppimista ja kasvamista palvellaan parhaalla mahdollisella tavalla jatkuvasti kehittyvässä ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa.”

Työpaikkani Intrassa oli kirjoitus jatkuvasta oppimisesta ja uutiseen oli linkitetty Vaasan yliopistossa tehtyyn väitöskirjaan liittyvä artikkeli tammikuulta: https://www.univaasa.fi/fi/uutiset/vaitos-yritysten-tulisi-investoida-inhimilliseen-paaomaan-pysyakseen-kilpailukykyisena.

Tammikuun 13. päivä Vaasan yliopistossa väitellyt Federica Polo kiteyttää väitöstään seuraavasti:

-        Yritysten tulee investoida inhimilliseen pääomaan pysyäkseen kilpailukykyisinä muuttuvassa ympäristössä

-        On tärkeä tunnistaa oikeat taidot liiketoiminnan tukemiseksi

-        Edistää koulutuskulttuuria, joka tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden päivittää osaamistaan

-        Osallistaa työntekijät päätöksentekoon

Polo kertoo artikkelissa myös keinoista näiden toteuttamiseksi, esimerkiksi osaamisen päivittämisen osalta saman yrityksen eri osastoilla ja eri rooleissa toimivilla voi olla erilainen käsitys koulutusasioista. Sellainen organisaatio, jossa johdolla ja työntekijöillä on samanlainen koulutuskulttuuri, on paremmat edellytykset sopeutua muutoksiin.

Eilisen Helsingin Sanomien Visio-osiossa oli ajankohtainen essee; Menestyksen varmat tärpit  https://www.hs.fi/visio/art-2000007843706.html?share=22a0c501b6e610339d41614e6219e655

Esseen kirjoittaja, Veera Luoma-aho pohtii työmurrosta ja sitä, millaisilla taidoilla pärjää tulevaisuuden työelämässä ja mihin pitäisi hakea nyt opiskelemaan, jotta menestyisi työurallaan? Mielenkiintoisia kysymyksiä todellakin!

Veera ohjaakin ensin pohtimaan, että mitä menestys itselle tarkoittaa, jos se merkitsee työllistymistä ja hyviä tuloja, niin hän on sitä mieltä, että korkeakoulutus on kannattava vaihtoehto. Myös kansainvälinen tutkimusaineisto tukee väitettä. Jokainen vuosi lisää koulutusta vaikuttaa kasvattavasti henkilön tuloihin ja vuosittainen vaikutus on noin kymmenen prosenttia. 

Esseessä puhutaankin paljon perinteisten ammattien, kuten juristi, lääkäri tai johtaja puolesta, mutta sen lopussa todetaan, että opintomenestykseen vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti se, opiskelee sellaista alaa, joka on itselle mielekäs. Lisäksi kirjoittaja korostaa, että pelkkä opintomenestys ei ole tae suurille tuloille vaan myös muut asiat merkitsevät paljon, kuten luonne tai fiksuus ja, että koko elinkaaren aikana tienattavien tulojen kannalta koulutusvalintaa tärkeämpää on pysyä terveenä, voimissaan ja uteliaana.

Työpaikkani ennakointi Teams-ryhmässä oli jaettu Sitran kannanotto: Kuntien päättäjät tukemaan elinikäistä oppimista; https://www.sitra.fi/blogit/laaja-kannanotto-kuntien-paattajat-tukemaan-elinikaista-oppimista/

Kannanotossa todetaan, että kaukokatseinen kunnan päättäjä työskentelee sen eteen, että jokaisen kuntalaisen on mahdollisuus kehittää osaamistaan aidosti. Sitra on fasilitoinut ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja 30 keskeisen toimijan yhteisen näkemyksen elinikäisen oppimisen Suomesta, joka on hyvä tahtotila elinikäisen oppimisen edistämiseen kunnissa. Näkemys kattaa seuraavat ”teesit”:

·        ”Koulutus on saavutettavaa kaikille, vaikka väestökehitys erilaistaa kuntia. Jokaisella kuntalaisella tulee olla mahdollisuus ylläpitää ja uudistaa perustaitojaan läpi elämän. Vapaaseen sivistystyöhön ja kirjastoihin panostetaan. Ohjausta oppimiseen tarjotaan kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville, erityisesti elämänvaiheesta toiseen siirtyville.

·        Jokainen tarvitsee toisen asteen tutkinnon tasoiset taidot ja osaamisen. Tämä edellyttää riittäviä resursseja oppilaitoksille, monenlaisia tapoja suorittaa opintoja ja nuorten sekä aikuisten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Lasten ja nuorten voimavaroja, itsetuntoa sekä oppimisen motivaatiota ja iloa on tuettava kokonaisvaltaisesti kouluissa ja muissa kasvuympäristöissä.

·        Kunta huolehtii osaltaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa alueen osaajien ja osaamisen monipuolisesta riittävyydestä. Kunnan päättäjät sekä elinkeinoelämän ja oppilaitosten edustajat käyvät tiivistä vuoropuhelua ja tunnistavat yhdessä, millaista osaamista alueella tarvitaan. Kunta luo edellytyksiä työ- ja elinkeinoelämälle ja on samalla itsekin merkittävä työnantaja. Osaajien riittävyys voi edellyttää myös kansainvälisten osaajien rekrytointia. Siinä kunnan tärkeä rooli on tarjota houkutteleva elinympäristö ja järjestää sujuva kotoutuminen.

·        Kunta rakentaa yhteistyöverkostoja. Tulevaisuuden haasteisiin vastataan yhteistyöllä, ja ratkaisut voivat yhä useammin löytyä kuntien rajat ylittävästä yhteistyöstä. Alueen erilaiset toimijat luovat mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Myös yritykset ja muut työnantajat ovat paikkoja oppia.

Kannanoton lopussa todetaan, että kun yhteistyön rakenteet ovat kunnossa, voivat alueen päättäjät, yritykset, oppilaitokset, muut yhteisöt ja asukkaat varautua osaamistarpeisiin monipuolisesti ja ketterästi.”

Kunnallisvaalithan siirtyivät nyt kesäkuulle, eli vielä on aikaa tutkia vaalikoneita ja tarkastella ehdokkaiden näkemyksiä tämän tiedon valossa.

Näinä päivinä itse kunkin on hankala työllistyä tai löytää harjoittelupaikkaa. Ylen uutisissa 4.3. päivätty artikkeli käsittelee tätä teemaa: https://yle.fi/uutiset/3-11820851 Artikkelissa kerrotaan nuoresta, Kalle Majasaaresta, joka kuitenkin nappasi itselleen TET-harjoittelupaikan hankalasta tilanteesta huolimatta.

-        TET-harjoittelu kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan

-        Kalle oli kysynyt kolmesta eri paikasta ennen kuin tärppäsi

-        Helsinki keskeytti TET-harjoittelut etäopetuksen ajaksi, Turussa ne puolestaan jatkuivat

-        Koulut laativat harjoittelua varten tarkat koronaohjeistukset

-        Tyypillisiä harjoittelupaikkoja ovat olleet päiväkodit ja ruokakaupat

-        Koulut toivovat, että myös ns. asiantuntijatöitä voisi hyödyntää harjoittelussa, jotta harjoittelua suorittava oppilaskin voisi olla etänä

Viimeisimmän kohdan näen haasteena, esim. omalla työpaikallani oli vielä silloin TET-harjoittelijoita, kun oltiin paperisessa maailmassa, eli he arkistoivat. Itsekin toimin toisinaan työnopastajana koululaisille. Nyt ei ole enää arkistoivaa, joten juurikaan ei ole sellaista tehtävää, mikä sujuisi ilman kunnollista, pitkää perehdytysjaksoa ja lisäksi suurin osa käsiteltävästä tiedosta on salassapidettävää.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpinä tutustuin Pellervon taloustutkimuksen osaaminen 2040 julkaisuun, jonka bongasin työpaikkamme ennakointiryhmän Teamsista. Tutkimuksessa pohditaan, millaista osaamista Suomi tarvitsee vuonna 2040 ja tutkimus on toteutettu koronaviruksen haasteista ja kansantalouden nykylähtökohdista käsin. Tässä linkki julkaisuun ja toinen sen infograaliin, olkaa hyvät: https://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/kaikki-julkaisut/millaista-osaamista-suomi-tarvitsee-vuonna-2040.html ja https://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/uutiset/millaista-osaamista-suomi-tarvitsee-2040-infograafi

Julkaisussa lähestytään aihetta erilaisista skenaarioista käsin, lopussa näitä kaikkia vertaillaan yhteenvedon omaisesti, käytetyt skenaariot ja niiden lyhyt kuvaus seuraa tässä:

·        Perusskenaario: Tulevaisuuden haasteita, mutta samalla mahdollisuuksia ovat muun muassa väestön ikääntyminen ja ilmastopolitiikan haasteet, eläkeuudistus nostaa vanhempien ikäluokkien työllistymisastetta ja syntyvyyden laskun johdosta työikäisen väestön määrä laskee

·        Osaamisskenaario: Suomalainen vientiteollisuus edustaa maailman huippua monella alalla ja sen menestyksen takana on korkea osaaminen, työperäinen maahanmuutto ja varta vasten suoritetut rekrytoinnit helpottaa teknologian alan työvoimapulaa, skenaariossa digitalisaatioin mahdollisuudet nähdään etenkin palvelualalla, SOTE-alalla ja liikenteessä, sen edellytyksenä on kuitenkin koulutus- ja tutkimuspanos sekä koulutusjärjestelmän kyky vastata muutokseen

·        Ilmastoskenaario: Päästöjen rajoittamisen kautta korkean teknologian teollisuudelle avautuu uusia mahdollisuuksia, energia, liikenne ja asuminen ovat keskiössä puhuttaessa ilmastonmuutoksesta, kuluttajat muuttavat käyttäytymistään ja se vaikuttaa tuotteiden ja palvelujen kysyntään sen kautta koko systeemi muokkaantuu ja tämä voi luoda myös kilpailuedun suomalaisille yrityksille. Uusi teknologia vaatii uutta osaamista, joten koulutukseen tulee panostaa

·        Väestöskenaario: Huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi työvoiman tarve kasvaa hoiva-aloilla työikäisen väestön vähentyessä, skenaariossa pohditaan, miten tilannetta voisi helpottaa työperäisen maahanmuuton avulla, digitalisaatio tuo hieman helpotusta tilanteeseen

·        Yhteisvaikutusskenaario: Maahanmuuton kasvu lisää työn tarjontaa teollisuuden ja hoivapalvelujen ammateissa, mutta myös ammattirakenne muuttuu samalla, kansainvälinen rektytointi kohdistuisi niille aloille, joissa on eniten osaamiseen liittyviä pullonkauloja

Tutkimuksen lopussa oli vertailu näistä kaikista skenaarioista ja siinä todetaan nämä kaksi asiaa:

·        ”Työllisyyden kasvu kohdistuu osaamisskenaariossa lähtökohtaisesti asiantuntijatyöhön sekä teolliseen työhön, väestöskenaariossa sosiaali- ja terveysalan työhön ja yhteisvaikutusskenaariossa molempiin, joiden osuudet kasvavat perusskenaarioon verrattuna. 

·        Vaikutukset heijastuvat moniin muihinkin toimialoihin, kun työn tarjonnan rakenne muuttuu ja työvoiman kohtaanto paranee. Niinpä väestönkasvu synnyttää esimerkiksi palvelujen kysyntää, joka näkyy työllisyyden ohella toimialajakaumassa.”

Tutkimuksen integraalissa ei kuvattu sen tarkemmin, millaisia nämä tulevaisuuden osaamistarpeet käytännössä olisivat, mutta oman lyhyen pohdintani jälkeen voisin todeta, että niin opettajan kuin oppilaankin olisi hyvä alasta riippumatta panostaa digiosaamiseen, vuorovaikutustaitoihin liittyvään osaamiseen ja olla kartalla yhteiskunnallisista asioista. Lisäksi tarvitaan muuntautumiskykyä, joustavuutta ja valmiutta työskennellä sekä laitteiden, että ihmisten kanssa. 

 

Tehtävän myötä opin paljon, muun muassa uudenlaista ajattelua ja erilaisiin teemoihin liittyvää tiedonhakua sekä tiedon rajaamista. Sain myös muistuksen tehtävänannon noudattamisesta, koksa palautin ensin vain Word-raportin. Opin myös käyttämään Padletia, jos on varmasti hyötyä tulevaisuudessa myös käytännön työssäni. Molemmat valitsemani teemat olivat sellaisia, että niistä on saatavilla tietoa, vaikka kuinka paljon. Tutustuin vain rajalliseen määrään lähteitä. Lainasin myös kirjastosta muutaman teoksen, mutta artikkeleiden pohjaltakin kertyi lähdeaineistoa jo niin paljon, että paljon, että kirjoja en ehtinyt kuin silmäilemään pikaisesti. Mitä sitten opin teemoihin liittyen? Nuoret ja työelämä teeman osalta tärkein oppi oli se, että tulevaisuuden maailmassa pysyvät työpaikat ovat harvinaisuus, joten nuorten on varauduttava siihen, että työpaikat vaihtuvat ja osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Harrastuksen, työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen lienee nykyistä helpompaa. Työ muuttuu myös nykyistä vaativammaksi, joten syvällistä osaamista tarvitaan. Nuoret ovatkin siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että ovat syntyneet Internet ja älylaitteet kädessään, joten esimerkiksi tiedonhakutaidot ja digiosaaminen on jo valmiina heillä samoin monilla kielitaito. Jatkuva oppiminen teeman tärkeimmät oppimani asiat puolestaan olivat, että pysyäkseen mukana, ei voi tulevaisuudessa enää tuudittautua siihen, että yksi nuorena suoritettu tutkinto riittää. Toisaalta osaaminen ei perustu pelkästään tutkintoihin, vaan oppimisen muotoja on monia, esim. työpaikalla ja harrastuksista oppiminen sekä erilaiset sertifikaatit ja kansainväliset vaihtoehdot. Ihmisiltä vaaditaan kiinnostusta ja motivaatiota. Varsinaisen ammattisubstanssiosaamisen lisäksi tarvitaan tiedonhakutaitoja, digiosaamista ja vuorovaikutustaitoja. 

Mediaseuranta oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Aion jatkossakin tehdä tätä ihan omaehtoisesti ilman päiväkirjaa. Eli jos bongaan mielenkiintoisen artikkelin, otan sen talteen ja tutkin jossain sopivassa välissä sitä tarkemmin. Mihinkään tilaisuuteen en valitettavasti päässyt osallistumaan, sillä kaikki webinaarit mitä bongasin, oli joko keskellä päivää eli töiden aikana ei ollut mahdollista osallistua tai ne olivat maksullisia, kuten opetushallituksen järjestämät. Mutta ehkä tulevaisuudessa osallistun esim. johonkin työnantajani järjestämään tilaisuuteen työajalla. 

Haastankin teidät muut myös mukaan seuraamaan, mitä ympärillä tapahtuu ja laajentamaan omaa ajattelua. Kun on kartalla muutoksista, on helpompi itsekin sopeutua ja toimia ehkä edelläkävijänä omassa toimintaympäristössään. Itse olen ottanut tavaksi vinkata mielenkiintoisista artikkelilöydöistä myös kollegoille, joista ainakin osalla näyttää alkaneen myös kiinnostus herätä. Yhteistyöllä tästäkin työelämän murroksesta selvitään, vai mitä?

 

Laukia, J. 2015. Ammatillinen koulutus taitekohdassa. Teoksessa: Laukia J., Isacsson A., Mäki K., Teräs M. 2015. Katu-uskottava ammatillinen koulutus – oppimisen uusia ratkaisuja.

Luoma-Aho Veera. Menestyksen varmat tärpit. https://www.hs.fi/visio/art-2000007843706.html?share=22a0c501b6e610339d41614e6219e655. Helsingin Sanomat. 8.3.2021

Osaamisen aika ja elinikäinen oppiminen  https://www.sitra.fi/aiheet/osaamisen-aika/  Kohti elinikäistä oppimista

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Jatkuvan oppimisen Suomi.

Sitra. Megatrendit 2020. Saatavilla https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf. Viitattu 16.2.2021.

Skenaarioita työn tulevaisuudesta 2017. Demos Helsinki & Demos Effect.

Valoppi valmennuksella työelämätaitoihin vahvistusta. Verohallinnon sisäinen materiaali. 28.1.2021

Vanhanen-Nuutinen, L. Kohti aktiivista kansalaisuutta - demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Teoksessa: J. Laukia, A. Isacsson, K. Mäki & M. Teräs 2015. Katu-uskottava ammatillinen koulutus – oppimisen uusia ratkaisuja.