Aivan aluksi Suomessa perustettiin erilaisia yhdistyksiä, kuten Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistys ja Suomen Radioyhdistys, jotka saivat luvan perustaa pieniä radioasemia. Tämän toiminnan pohjalta perustettiin O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio, jota alettiin myöhemmin kutsua Yleisradioksi eli Yleksi.

Yhtiön perustajiin kuului muun muassa sanomalehtiä, radioliikkeitä, Lennätinhallitus, Puolustusvoimat sekä Suomen Tietotoimisto (STT). Yleisradion tehtävänä oli alusta alkaen uutisten välittäminen suomeksi ja ruotsiksi.

Kaupallisesti riippumaton ja laki velvoitteet.

Lakisääteinen kielto: Tärkein syy on, että mainonnan esittäminen on Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (Yle-laissa) kielletty. Laki sanoo selkeästi, että yhtiö ei saa lähettää mainontaa televisio- tai radio-ohjelmistojensa eikä muiden julkisen palvelun tehtävään kuuluvien sisältöpalveluidensa yhteydessä.

Ylen missio on jakaa mediaa kaikille ihmissegmentille, turvata kattava ohjelmisto yhtäläisin ehdoin. Tämä on suuri ero kaupallisesta mediasta, missä tavoitteellisesti haetaan liikevaihtoa. Ylessä ydin tavoite on kansanvallan tukeminen, kotimaisen kulttuurin ja taiteen kehittäminen, sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat sekä eri kieli- ja vähemmistöryhmien huomioiminen. Mainoksien lisääminen voisi tehdä palvelusta jollain tavalla sidonnaisia ja voisi motivoida tiettyjen narratiivien nousuun Ylen diversiteetin hinnalla.

Yle on kaupallisista sidoksista vapaata toimintaa, koska Ylen rahoitus tulee verotuotoista eikä mainostuloista. Tällä turvataan, että Yle voi toteuttaa missionsa.

Tarjonta, joka ylittää kaupalliset rajat

Yle ottaa toiminnassaan huomioon myös organisaation ulkopuoliset asiat. Ylellä on tavoite tuottaa mediaa, jonka kaupallinen toteuttaminen ei välttämättä olisi mahdollista. Jos kaupallisissa mediahuoneissa on jo monipuolista tarjontaa, Ylen rooli on tunnistaa tarjonnan puutteita ja täyttää niitä sisällöllä, jota Suomessa ei välttämättä ole tarpeeksi. Kulttuuri ja audiovisuaalinen teollisuus eivät välttämättä saisi tilaa ilman Ylen tukea, jos ne eivät olisi taloudellisesti kannattavia. Esimerkkejä tästä ovat päivittäiset palvelut, jotka ovat tarjolla saamen, romanin ja viittomakielellä.

Kulttuurin ja taiteen säilyttäjä ja edistäjä

Ylellä on Suomen suurimmat mediapankit, sillä se on ylläpitänyt ja säilyttänyt kotimaista kulttuuria, mediaa ja taidetta vuosikymmenten ajan. Tähän kuuluvat muun muassa Yle Areena ja Yle Elävä arkisto. Yle on myös yksi suurimmista kotimaisen elokuvan rahoittajista, ja se on erityisesti tunnettu siitä, että se rahoittaa muiden tuotantoyhtiöiden poiketen myös dokumentteja ja lyhytelokuvia.

Yhteiskunnalliset palvelut ja tasa-arvo

Yksi tasa-arvon periaatteista on, että jokainen ihminen on yhtä arvokas huolimatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan Suomessa. Yle varmistaa, että pienetkin kunnat saavat monipuolista ja niille kohdennettua mediaa. Esimerkiksi alueelliset tv-uutiset aloitettiin jo vuonna 2000, jotta tämä periaate toteutuisi käytännössä.

Syy Yle-veron käyttöönotolle on se, että vuonna 2013 televisiomaksu poistettiin käytöstä. Tuolloin todettiin, että Yle tarjoaa palveluita monessa muodossa, kattaen laajemman yleisön kuin pelkät televisionomistajat. Yle-veroa maksavat 18 vuotta täyttäneet henkilöt sekä yhteisöt, jotka harjoittavat Suomessa liike- tai ammattitoimintaa tai maataloutta. Vero kerätään osana normaalia verotusta.

Näin ollen Ylellä on oikeus saada rahoitusta yleisradioveron kautta, koska tämä on määritelty laissa, jonka Suomen eduskunta on säätänyt. Näillä varoilla taataan se, että Yle pystyy jatkamaan julkisen palvelun tarjoamista kaikille suomalaisille.

Suurin argumentti Ylen rahoituksen puolesta on, että Yle on kotimaisen kulttuurin viimeinen turvasatama riippumatta siitä, onko sen tuotanto taloudellisesti kannattavaa. Yle on merkittävä osa suomalaisen luovan työn perustaa ja tärkeä tuotantoyhtiöiden tukija. Yle on myös yksi suurimmista kotimaisen kulttuurin kehittäjistä ja säilyttäjistä. Ilman Ylen toimintaa monet luovan alan suomalaiset tuotokset saattavat jäädä tekemättä tai työvoima suuntautua ulkomaille. Kotimaisen median tarjonta on kotimaisen elokuva- ja kulttuuriteollisuuden kulmakivi.

Leikkausten alle voivat nopeasti jäädä pienet segmentit. Suomessa on suuria yleisösegmenttejä, kuten Linnanjuhlien katsojat, joiden palveleminen on kaupallisesti järkevää. Mutta pienemmät segmentit, kuten kielivähemmistöt, eivät välttämättä saa omalla äidinkielellään uutisia Suomesta minkään muun palveluntarjoajan kautta. Tämä esimerkki osoittaa, kuinka pienet segmentit voivat jäädä kansainvälisten mediatalojen varaan. Tämä on selkeä ongelma Ylen mission kannalta, sillä se pyrkii edistämään demokratiaa, kulttuuria ja yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta. Kotimaisen sisällön puute omalla äidinkielellä voi olla haitallista Suomen yhteiskunnan integraatiolle.

Ilouutinen kulttuurialalle_ valtio ei leikkaakaan enempää Kulttuuri Yle

Journalistiliitto: Yle joutuu leikkaamaan sisällöistä, joita ei tee kukaan muu - Journalistiliitto

Laki Yleisradio Oy:stä | 1380/1993 | Lainsäädäntö | Finlex

Mitä on Ylen julkinen palvelu_ – Yleisradio – yle.fi

Mitä on Ylen julkinen palvelu_ – Yleisradio – yle.fi

Yle aloittaa uudet muutosneuvottelut Kulttuuri Yle.fi

Yleisradio – Wikipedia

Ylen historia – Usein kysyttyä – yle.fi.pdf