Opettajan on tärkeää osata arvioida digitaalisen opetusmateriaalin laatua ja käytettävyyttä (Alvarez-Nieto ym. 2018). Digitaalisen materiaalin luominen vaatii teknistä osaamista ja ymmärrystä siitä, millainen materiaali on muokattavissa tai käytettävissä olemassa oleville laitteille. Materiaalien suunnittelu ja käytettävyys vaativat didaktista osaamista. Oppimisympäristöjen luominen verkossa vaatii opettajalta kykyjä ja taitoa toisella tavalla kuin perinteinen luokkahuoneopetus. Kuitenkin luokkahuoneopetuksenkin tulisi olla sellaista, että sitä voi hyödyntää jakamalla se virtuaalisesti. Opettajalta vaaditaan innovaatiokykyä, mutta myös kykyä itsekuriin ja itsearviointiin digitaalisten materiaalien luomisessa ja muokkaamisessa. (Koch 2014.)

Opettajan tehtävä on edesauttaa oppijan oppimista. Diginatiivi -aikakauden oppijat odottavat teknologian ja digitalisaation olevan sisällytettynä opetukseen, joten opettajan tehtävä on muokata omaa opetustaan niin, että voi hyödyntää digitaalista materiaalia mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Digitaalisen materiaalin on oltava aktivoivaa, interaktiivista ja palautetta antavaa. (Littlefield ym. 2015.)

Opettaja voi rakentaa digitaalista materiaalia erilaisille oppimisalustoille, joihin vain tietyillä opiskelijoilla on pääsyoikeus tai jakaa materiaalin julkisesti. Materiaali voi sisältää upotettuja linkkejä tai URL-osoitteita. Oppimateriaali voi sisältää digitaalisia äänestyksiä tai tietokilpailun kaltaisia kyselyjä opetettavasta aiheesta, joiden opiskelija saa palautetta oppimisestaan. Oppimisalustalle voidaan laittaa diaesityksiä, joihin liittyy tehtäviä. Oppimismateriaali voi olla myös internetissä vapaasti käytettävissä olevia videoita, nauhoitettuja luentoja tai aiheeseen tehtyjä oppimistyökaluja, digitaalisia oppimisportaaleja. Materiaali voi olla käytössä online-kurssilla, luokkahuoneopetuksen tukena tai monimuoto-opetuksessa. (Littlefield ym. 2015.)

Digitaalisen materiaalin luomisessa ja muokkaamisessa voi olla haasteena löytää juuri aiheeseen sopiva, rajattu materiaali, sillä tietoa löytyy runsaasti. Opettajan tehtävä on muokata ja rajata materiaali sopivaksi, selkeäksi ja esitys- ja käyttökelpoiseksi. Esteenä digimateriaalin käytölle voikin olla opettajan teknisten taitojen puute tai teknologisten ratkaisujen tuen puute, jotka voivat liittyä esimerkiksi koulun tietokoneisiin, internetvalmiuksiin tai verkkoyhteyksiin. Materiaalin on oltava helposti opiskelijan löydettävissä ja toistettavissa ja materiaalin on oltava yhteensopiva ja toistettavissa oleva erilaisten järjestelmien kanssa. Pedagogisesti materiaalissa on pystyttävä esittämään oppimistavoitteet ja tuettava interaktiivista osallistumista ja itsearviointia. (Littlefield ym. 2015.)

LÄHTEET:
Álvarez-Nieto C, Richardson J, Parra-Anguita G, Linares-Abad M, Huss N, Grande-Gascón HL, Grose J, Huynen M & López-Medina IM. 2018. Developing digital educational materials for nursing and sustainability: The results of an observational study. Nurse Education Today (69), 139-146.
Koch LF. 2014. The nursing educator’s role in e-learning: a literature review. Nurse Education Today 34, 1382-1387.
Littlefield MB, Rubinstein K & Pittman ME. 2015. Beyond PowerPoint:Using Learning Objects to Enhance Social Work Courses.Journal of Tecnology in Human Services (33), 172-190.
Redecker C. 2017. European framework for the digital competence of educators: DigCompEdu. Punie, Y. (ed). EUR 28775 EN. Publications Office of the European Union, Luxembourg.

Digitalisaatio muuttaa opetuksen vuorovaikutusta, tiedon hallintaa ja toimintatapoja. Digitaalinen teknologia tulisi liittää oppijoiden oppimisprosesseihin ja sen tulisi aktivoida oppimista uusien pedagogisten ratkaisujen avulla.  Opettajalta vaaditaan uudenlaista osaamista digitalisaation myötä. Digitalisaatio antaa mahdollisuuksia uusiin ratkaisuihin ja toimintatapoihin, kun opettaja osaa niitä hyödyntää ja ohjata oppijoitaan käyttöön. (Redecker 2017.)  Opettajan on osattava etsiä ja löytää, muokata, luoda, käsitellä ja jakaa digitaalista opetusmateriaalia oppijoiden oppimistavoitteet, opetusmenetelmät ja muut resurssit huomioiden (Redecker 2017).
 
 Terveysalalla digitaalinen teknologia on nopeasti kasvava osa-alue, jossa potilaiden omat mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa lisääntyvät koko ajan. Samalla ammattilaisten tietojärjestelmät, joilla potilaiden hoitoon, konsultaatioon tai vuorovaikutukseen voidaan osallistua, muuttuvat ja kehittyvät. Terveysalan opiskelijoilla ja vastavalmistuvilla terveysalan ammattilaisilla tulisi jatkossa olla taitoa ja kykyä osallistua näiden järjestelmien kehittämiseen, suunnitteluun ja käyttöön. Tämä asettaa haasteita terveysalan opettajan tulevaisuuden työlle. (McCabe & Timmins 2016.)
 
 Opetuksen digitalisoituminen vaatii opettajilta osaamista teknisesti ja sisältökohtaisesti sekä kykyä soveltaa materiaalia pedagogisesti sopivaksi. Opettaja valitsee, luo ja muokkaa digitaalista materiaalia kohderyhmälle sopivaksi. Digitaalinen osaaminen onkin enemmän kuin teknologian käyttöä ja sen avulla opettamista, sillä opettajan osaamisalueisiin kuuluu digitalisaatiossa materiaalin soveltamista opiskelijoille, mutta myös käytössä oleviin organisaation järjestelmiin, myös omiin kykyihinsä. (Redecker 2017.) Opettajan tulisi pystyä käyttämään opetuksessaan eri verkkosovelluksia.  Verkossa tapahtuvaa opiskelijan ohjausta ja oppimisen tukemista tulee myös aktiivisesti harjoitella. (Sormunen & Saaranen 2018.)
 
LÄHTEET:
McCabe C & Timmins F. 2016. Embracing healthcare technology- What is the way forward for nurse education? Nurse Education in Practise (21) 104-106.
Redecker C. 2017. European framework for the digital competence of educators: DigCompEdu. Punie, Y. (ed). EUR 28775 EN. Publications Office of the European Union, Luxembourg.
Sormunen M & Saaranen T. 2018. Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa. Teoksessa Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. 2., uudistettu laitos. Tietosanoma, Helsinki, 108-115.