1930-luvulla Euroopan valtiot menettivät uskoaan Kansainliittoon ja monet maat erosivat siitä.

Hitlerin tavoitteena parantaa Saksan asemaan eli oikaista Versaillesin rauhansopimuksen "vääryydet" ja hankkia Saksalaisille lisää elintilaa.

Hitler julisti ettei Versaillesin rauhansopimuksen ehdot eivät ole enää voimassa ja komensi keväällä 1936 Saksan joukot marssimaan Reininmaalle.

Hitler jatkoi aggressiivista ulkopolitiikkaa ja keväällä 1938 valloitti Itävallan. Syyskuussa Hitler vaati Tsekkoslovakian sudeettiialueet itselleen ja saikin ne Munchenin sopimuksen avulla.

Länsivallat harjoittivat myöntyväisyys politiikkaa Saksalle, koska he halusivat välttää sodan ja kokivat, että voimakas Saksa voisi estää Neuvostoliiton oletetun maailmanvallankumous suunnitelmat.

Maaliskuussa 1939 Hitler liitti ilman syytä loput Tsekkoslovakiasta Saksaan. Tämä avasi länsivaltojen johtajien silmät.

Seuraavaksi Hitler vaati Puolan käytävää. Huhtikuussa 1939 Hitler alkoi valmistella hyökkäystä puolaan, jos neuvotteluissa ei saataisi tulosta

Saksa pelkäsi joutuvansa kahden rintaman sotaan ja solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen 1939 elokuussa. Sopimukseen kuului lisäpöytäkirja, jossa Saksa ja Neuvostoliitto jakoi Itä-Euroopan.

Syyskuussa 1939 Saksa hyökkää Puolaan. Saksan salamasota oli liikaa Puolalle ja maa valloitettiin nopeasti. Tämän jälkeen länsivallat julistivat sodan Saksalle

Itä-rintamalla Neuvostoliitto valtasi sopimuksen mukaisia alueita.

Sodan jälkeen monet Euroopan maat olivat haavoittuneessa tilassa ja valtioilla oli kova tahto voimistua.

Sodan jälkeen Kansainliitto perustettiin ylläpitämään rauhaa.

Yhdysvallat oli johtava maanosa ja antoi taloudellista tukea Euroopalle, mutta vetäytyi muuten Euroopan asioista.

Neuvostoliitto eristäytyi ja tuki kommunismia.

Ranska tarvitsi Saksan maksamia sotakorvauksia ja keskittyi sotilaalliseen voimaan.

Iso-Britannia muuttui brittiläiseksi kansanyhteisöksi ja keskittyi siirtomaihin.

Saksa oli aktiivinen ulkopolitiikassa ja pyrki luomaan suhteita naapurivaltioihinsa.

Japanissa valta siirtyi armeijan käsiin ja maalla oli laajentumishaluinen ulkopolitiikka. Maa pyrki pitämään hyvät suhteet länsimaihin.

Imperialismi eli siirtomaiden poliittista ja taloudellista alistamista.

Eurooppalaiset jakoivat Afrikkaa ja Aasiaa keskenään, mutta valtioilla oli erilaisia ja keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Siirtomaita jakoivat: Iso-Britannia, Ranska, Italia, Saksa, Belgia, Espanja ja Portugali. Jako valtioiden kesken tapahtui nopeasti

Kiina alistettiin taloudellisesti eurooppalaisille

Siirtomaiden avulla osoitettiin poliittista ja sotilaallista mahtavuutta.

Nationalismi voimisti imperialismia.

Siirtomaita alistettiin yleisesti markkinoita, työvoimaa ja raaka-aineiden tuotannon laajentamista varten

Siirtomaa-aika vahingoitti paljon valloitettuja siirtomaita.

Wienin kongressin tasapainoperiaate alkoi murenemaan eri tekijöiden takia, kuten nationalismin, Saksan synnyn, kilpavarusten ja imperialismin.

Sota alkoi Sarajevon laukauksista.

Sotaa käyvät maat jakautuivat keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin.

Sota oli totaalista sotaa

Saksa nimettiin yksin sodan syylliseksi ja valtio pakotettiin kirjoittamaan Versaillesin rauhan sopimus, jossa oli tiukat säännöt Saksalle.

Sodassa kuoli suuri määrä uhreja ja kuolleiden määrää lisäsi leviävä espanjantauti.

Sodan jälkeen Eurooppaan syntyi uusia valtioita.

Venäjässä alkaa vallankumoukset, joka johtaa maassa sisällissotaan. Punaiset voittavat ja syntyy Neuvostoliitto, jota johtaa Lenin.

Demokratia joutuu kriisiin ja diktatuuri alkaa yleistyä, koska demokratia nähtiin heikompana hallintomuotona.

Kansalaiset kaipasivat sodan jälkeen vahvaa johtajaa.

Kommunisti Leninin kuoltua Neuvostoliitossa nousi valtaan Stalin, jonka tavoitteena oli sosialismin vakiinnuttaminen.

Stalin järjesti terrorin, jonka avulla hän yritti päästä vastustajistaan eroon. Hän johti maata kansalaisten pelolla.

Italiassa fasistipuolueesta tuli vastapaino kommunismille. Fasisteja tuki katolinen kirkko ja keskiluokka.

Lyhyessä ajassa fasistisen puolueen johtajasta Mussolinista tuli Italian diktaattori

Sodan jälkeen Saksan tilanne oli epävakaa ja maa kaipasi vahvaa johtajaa. (paljon mellakoita ja vallankaappausyrityksiä)

Vetoaminen kansallisteen, lupaukset poistaa työttömyys ja nostaa Saksan talous jaloilleen tekivät Hitlerin kansallissosialistisesta puolueesta suositun.

Lopulta Hitler nousi valtaan ja hän aloitti valtion kehittämisen suursaksan laajentamista varten.

Yksi sodan käännekohdista oli Stalingradin taistelu, jossa saksalaiset jäivät saarroksiin. Taisteluiden jälkeen saksalaiset antautuivat Stalingradissa helmikuussa 1943

Loppuvuodesta 1943 liittoutuneiden johtajat kokoontuivat suunnittelemaan sodan lopettamista.

Kesäkuussa 1944 Saksa joutui kahdenrintaman sotaan, kun liittoutuneet aloitti maihinnousun Normandiaan lännessä ja Neuvostoliitto aloitti suuren hyökkäyksen Idässä.

Neuvostojoukot saapuivat Berliiniin 1945 huhtikuussa ja Hitler teki itsemurhan, jonka jälkeen Saksa antautui toukokuussa 1945

Japanin ja Yhdysvaltojen sota jatkui yhä. Japani ei suostunut antautumaan, jolloin Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia, jonka jälkeen Japani antautui ehdoitta.

Toinen maailmansota oli totaalista sotaa. Siviilejä kohdeltiin raa'asti ja arvion mukaan sodassa kuoli 60 miljoonaa ihmistä josta puolet siviilejä.

Molempien osapuolien tavoitteena oli nujertaa vastustajansa taloudellisen kestokyvyn erilaisilla terrori-iskuilla.

Toinen maailmasota päätettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.

Maailmasodan jälkeen tapahtui merkittäviä aluemuutoksia. Osa maista sai uusia alueita ja osa taas joutui luopumaan alueistaan.

Saksa ja Itävalta miehitettiin ja jaettiin miehitysvyöhykkeisiin.

Sodan jälkeen alettiin käymään sotaoikeudenkäyntejä, jossa tuomittiin useita ihmisiä.

Euroopan asema heikkeni, jolloin useat siirtomaat pääsi itsenäistymään.

Kansainliiton tilalle perustettiin Yhdistyneet kansakunnat eli YK huhtikuussa 1945.