Vuoden 2004 joulukuun maanjäristyksen keskus oli Sumatran ja Andamaanien alueella ja sen voimakkuus voimakkuus 9.1 magnitudia. Järistyksen aiheuttama tsunami aiheutti valtavia tuhoja muun muassa Acehissa ja Thaimaan rannikolla.^[6][7][8] Toinen viime vuosikymmenien tuhoisa maanjäristys tapahtui vuonna 2000, jolloin järistys teki tuhojaan Bengkulun kaupungissa surmaten satoja.^[5]

Vuorijonosta itään maasto on tasankoisempaa ja rannikkoa kohti mentäessä soista maastoa halkovat hitaasti virtaavat joet. Tasankoiset maat ja jokivarret mahdollistavat maatalouskäytön.^[5] Sumatran pisin joki on saaren etelä osassa Etelä-Sumatralla virtaava Musijoki, joka virtaa Palembangin kaupungin läpi. Leveimmillään Musi on 600 metriä leveä.^[9][10]

Sumatran ja koko Kaakkois-Aasian suurin koko vuoden vetisenä pysyvä järvi on Pohjois-Sumatralla sijaitseva Tobajärvi. Se on maailman suurin vulkaaninen järvi, ja se sijaitsee supertulivuoren kalderassa.^[5][11] Tobajärven pinta-ala on 1146 km² ja se on yli 500 metriä syvä.^[5][12] Tobajärvi syntyi noin 100 000 vuotta sitten tulivuoren purkautuessa. Purkauksen seurauksena vuori romahti ja paikalle syntyi maailman suurin kaldera, johon järvi syntyi. Toban purkaus on suurin tiedossa oleva tulivuorenpurkaus. 100 000 vuotta sitten Sumatran saari oli todennäköisesti jo asuttu.^[5]

Ennen portugalilaisten tuloa saarta hallitsi monta kuningasta. Vain Kandyn kuningaskunta säilytti itsenäisyytensä. Kuningas Vimala Dharma ymmärsi, että ilman omaa laivastoa hän ei mahtanut portugalilaisille mitään. Hän ja hänen poikansa Rajasinha kääntyivät alankomaalaisten puoleen, jotka pitivät asemaa Kaakkois-Aasiassa, erityisesti Indonesiassa. Alankomaiden ja Rajasinhan välille solmittiin vuonna 1638 sopimus, jonka mukaan Alankomaat sai ostaa Ceylonin kanelia. Seuraavana vuonna alankomaalaiset valtasivat Trincomaleen sataman.^[9]

Kun alankomaalaiset olivat vallanneet rannikon, he tunkeutuivat sisämaahan. Saari jaettiin kahteen osaan: Colomboon ja Galleen sekä Jaffnaan. Jokaista aluetta hallitsi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian kuvernööri.^[10]

Trincomaleen suojaisa satama houkutti myös brittejä, jotka olivat menettämäisillään Madrasin sataman ranskalaisille. Alankomaat oli Ranskan puolella Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa ja tuki liittolaistaan kieltämällä briteiltä Trincomaleen sataman käytön. Britit ottivat sen haltuunsa voimatoimin vuonna 1796 ja jatkoivat hollantilaisten karkottamista koko saarelta.^[11] Britit ottivat saaren haltuunsa virallisesti vuonna 1802 Amiensin sopimuksella. Britit tekivät sopimuksen Kandyn kuningaskunnan kanssa vuonna 1815, jolloin alueelle taattiin itsehallinto, mutta se liitettiin Britannian alusmaihin vuonna 1818.^[12]

Britit eivät puuttuneet singaleesien kulttuuriin ja poistivat orjuuden saarelta. Kun britit alkoivat viljellä aluetta, viljely perustui suuriin plantaasiviljelmiin. Kahvin tuotannon huippukausi oli vuonna 1870, mutta Ceylonin tee syrjäytti sen myöhemmin. Myös sokeria, luonnonkumia ja indigoa viljeltiin. Britit tarvitsivat työvoimaa, joten he alkoivat tuoda hindulaisia tamileja Etelä-Intiasta.^[13]

Singaleesien kylänvanhimpia ja Ceylonin kuvernööri vuonna 1905.

1900-luvun alussa kansallisuusaate voimistui ja nationalismi tunkeutui politiikkaan. Perustuslaillisia uudistuksia vaadittiin. Ensimmäiset vakavat mellakat alkoivat vuonna 1915, jolloin länsirannikon muslimien ja singaleesien välillä oli kiistoja. Britit säikähtivät ja tulkitsivat levottomuuden brittivastaisuuksiksi, joten he pidättivät singaleesien johtajia. Poliittisia uudistuksia vaadittiin ja vuonna 1919 perustettiin Ceylonin kansallinen kongressi, johon kuului sekä singaleeseja että tamileja.^[14] Vuonna 1931 taattiin perustuslaki, julistettiin yleinen äänioikeus ja srilankalaiset saivat muodostaa oman neuvoston, jota johti brittiläinen kenraalikuvernööri.^[15] Britit laajensivat itsehallintoa, johon srilankalaiset eivät kuitenkaan enää suostuneet, joten Britannian oli myönnettävä sille itsenäisyys 4. helmikuuta 1948.^lähde?

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNP-puolue (Yhdistynyt kansallispuolue) valitsi Ceylonin ensimmäiseksi pääministeriksi Don Stephan Senayaken. Hallituksessa istui pieni siirtomaa-aikainen yläluokka, joka laiminlöi tavallisen kansan perinteitä.^lähde?

1950-luvulla maan talous oli kriisissä ja vuonna 1956 maan pääministeriksi valittiin sosialisti Solomon Bandaranaike, joka kuului SLFP-puolueeseen (Sri Lankan vapautuspuolue). Hän alkoi uudistaa maata radikaalisti. Bandaranaiken ohjelmaan kuului myös singaleesinatiolismi.^[8] Maan viralliseksi kieleksi tuli singaleesi ja buddhalaisuutta alettiin tukea. Tästä seurasi suuri välirikko tamilien ja singaleesien välille.^[8] Buddhalainen munkki Talduwe Somarama murhasi Bandaranaiken vuonna 1959.^[16]

Ceylonissa oli jonkin aikaa poliittisesti epävakaata ja pääministeriksi nousi murhatun pääministerin leski Sirimavo Bandaranaike vuonna 1960. Hän jatkoi miehensä työtä, mutta työttömyys ja talouskriisi eivät hellittäneet. UNP ja Don Stephan Senayake voittivat vaalit vuonna 1965. Senayake yritti uudistaa maata, mutta inflaatio kasvoi ja niinpä Sirimavo Bandaranaike nousi uudestaan valtaan. Maa oli jo sosialistinen ja kansalaisille kuului muun muassa ilmainen kilon riisiannos viikossa, ilmainen opiskelu ja terveydenhoito sekä edullinen valtion tukema joukkoliikenne. Sirimavo Bandaranaike lupasi maareformin ja kansallisti suuria yrityksiä sekä pankkeja. Poliittiset levottomuudet alkoivat vuonna 1971, mutta maahan puhjennut sisällissota kukistettiin nopeasti ja verisesti. Kaiken lisäksi alkoi öljykriisi, joka heikensi maan taloutta. Sirimavo Bandaranaike muutti maan nimen Ceylonista Sri Lankaksi vuonna 1972^[8] ja samalla buddhalaisuudesta tuli valtiouskonto, mikä edelleen kiristi kansanryhmien välejä.^[8]

Vuonna 1977 UNP voitti vaalit ja pääministeriksi valittiin Junius Richard Jayewardene. Hänen aikanaan tamilien ja singaleesien välinen välirikko puhkesi todelliseksi. Sorron alle joutuneet tamilit yhdistivät voimansa ja alkoivat vaatia omaa itsenäistä tamilivaltiota. Separatistinen Tamilien yhtynyt vapausrintama oli voittanut kaikki paikat tamilialueiden vaaleissa^[8]. Tamilit katsoivat, että heitä oli syrjitty kaikkialla yhteiskunnassa – niin politiikassa, uskonnollisesti kuin taloudellisestikin. Vaikka UNP oli oikeistolainen puolue, Junius Richard Jayewardene julisti Sri Lankan demokraattiseksi sosialistiseksi tasavallaksi. Samalla hylättiin brittiläistyylinen valtiosääntö ja valtaa keskitettiin presidentille Ranskan mallin mukaisesti. Jayewardene nimitti itsensä presidentiksi ja pääministeriksi tuli Ranasinghe Premadasa.^[17]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 puhkesi sisällissota singaleesien enemmistön ja tamilien vähemmistön välillä. Tamilien vapautusarmeija LTTE vaati pohjoiseen lähelle Intian rannikkoa perustettavaa itsenäistä tamilivaltiota. LTTE:n väijytyksessä kuoli 13 sotilasta, mikä sai aikaan tamilivastaisia mellakoita, joissa kuoli satoja tamileja.^[8]

1980-luvun lopulla Intian pääministeri Rajiv Gandhi alkoi neuvotella rauhaa konfliktiin, koska Intia pelkäsi, että maan tamiliväestö alkaisi vaatia itsenäisyyttä. Junius Richard Jayewardene ja Gandhi solmivat 1987 rauhansopimuksen, jolla taistelut lopetettiin ja Intia lähetti maahan rauhanturvajoukkoja, joiden piti riisua tamilit aseista, mutta operaatio epäonnistui Intian joukkojen jouduttua verisiin taisteluihin LTTE:n kanssa ja rauhanturvaajat vetäytyivät 1990.^[8]

Presidentti Premadasan saatua surmansa pommi-iskussa voitti vaalit vuonna 1994 Chandrika Kumaratunga, joka lupasi lopettaa sodan neuvotteluilla. Niiden epäonnistuttua hallitus aloitti suurhyökkäyksen, joka ajoi kapinalliset Jaffnan kaupungista. LTTE vastasi pommikampanjalla, muun muassa merkittävimpään buddhalaiseen pyhäkköön, Sri Dalada Maligawaan 1998. LTTE:n saavutettua menestystä se tarjosi vuonna 2000 hallitukselle neuvotteluja, minkä hallitus hylkäsi.^[8] Joulukuussa 2001 sovittiin kuukauden tulitauosta, joka muuttui pysyväksi. Sen aikana osapuolet aloittivat rauhanneuvottelut norjalaisten johdolla.^[18]

Loppuvuodesta 2005 presidentiksi valittu kovan linjan kannattaja Mahinda Rajapaksa ilmoitti pyrkivänsä lain ja järjestyksen palauttamiseen koko maahan.^[19] Maaliskuussa 2007 LTTE teki ensimmäiset ilmaiskut, joita tehtiin helmikuuhun 2009 mennessä ainakin yhdeksän. Tammikuussa 2008 hallitus ilmoitti purkavansa tulitauon, mutta LTTE ilmoitti pysyvänsä sopimuksessa.^[18]

Sota päättyi 17. toukokuuta 2009 tamilisissien antautumiseen. Tätä ennen hallituksen joukot olivat saartaneet tamilisissit aivan saaren pohjoisosaan. Sisällissota vaati yli 70 000 ihmisen hengen. Sen päättyessä 250 000 tamilia oli pakolaisleireillä kuukausien ajan.^[20]

Sodan loppuvaiheissa kuoli ainakin 40 000 siviiliä saaren pohjoisosissa. Tamilitiikerit käyttivät siviilejä ihmiskilpinä ja pakottivat lapsia sotilaikseen. Hallitus puolestaan kehotti siviilejä suojautumaan rannan suoja-alueelle ja tulitti sitä sen jälkeen raskain asein. Yhdysvaltojen aloitteesta asiasta vaaditaan kansainvälistä tutkintaa. ^[21]

Lokakuussa 2009 hallitus ilmoitti ennenaikaisista vaaleista. Tammikuussa 2010 Mahinda Rajapaksa julistettiin presidentinvaalien selväksi voittajaksi, mutta hänen vastustajansa, voittoisaa sotilasoperaatiota johtanut entinen kenraali Sarath Fonseka ilmoitti ettei hyväksy tulosta. Rajapaksan puolue voitti myös huhtikuun parlamenttivaalit.^[8]

Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 vaaleissa presidentti Mahinda Rajapaksa valittiin jatkokaudelle. Maa alkoi toipua sisällissodasta Rajapaksan toisen kauden aikana, mutta jälleenrakennusta ovat hidastaneet sodan jälkiselvittelyt. Rajapaksan suosio alkoi hiipua hänen toisen kautensa lopussa. Hänen aiempi tukijansa Maithripala Sirisena erosi hallituksesta ja liittyi Rajapaksaa vastustaneeseen oppositioon. Sirisena valittiin maan presidentiksi vuonna 2015.^[8]

Pääsiäisenä 2019 kirkkoihin ja hotelleihin kohdistuneissa pommi-iskuissa kuoli yli 200 ihmistä.^[22]

Marraskuussa 2019 presidentiksi valittiin Gotabhaya Rajapaksa, joka on vuosina 2005–2015 presidenttinä toimineen Mahinda Rajapaksan veli.^[23] Uusi presidentti nimitti astuttuaan virkaansa veljensä pääministeriksi. Ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet veljeksiä sotarikoksista Sri Lankan sisällissodan loppuvaiheessa.^[24] Rajapaksan veljesten valta Sri Lankassa voimistui entisestään, kun pääministeri Mahinda Rajapaksan puolue Sri Lanka Podujana Peramuna (SLPP) sai elokuussa 2020 suuren vaalivoiton maan parlamenttivaaleissa.^[25]

Vuonna 2022 maa ajautui pahaan talouskriisiin. Korona oli vienyt matkailutulot, kuivuus haittasi maanviljelyä ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti polttoaineen hintoja.^[26] Presidentti oli siirtänyt maan kertaheitolla luomutuotantoon, mikä romahdutti satoja 30-50 %.^[27] Kansa vaati presidentin ja pääministerin eroa. Heinäkuussa 2022 presidentti Rajapaksa pakeni ulkomaille.^[28] Ja presidentiksi valittiin Ranil Wickremesinghe‎, ensin väliaikaiseksi presidentiksi ja 20. heinäkuuta presidentiksi, ja hänen kautensa kestää marraskuuhun 2024. Yleensä valinnan tekee kansa vaaleilla, mutta poikkeustilanteessa valinnan teki parlamentti.^[29]

Katu Colombossa.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lanka on semipresidentiaalinen tasavalta, jonka presidentti valitaan kuusivuotiskaudelle suoralla vaalilla ja hän toimii hallinnon johtajana, valtion päämiehenä sekä asevoimien ylipäällikkönä. Parlamentti voi päättää presidentin erottamisesta 2/3 enemmistöllä korkeimman oikeuden päättäessä samoin. Presidentti valitsee ministerit, jotka ovat vastuullisia parlamentille. Presidentin sijainen on pääministeri, joka on parlamentin suurimman puolueen johtaja.^[30]

Parlamentti on yksikamarinen, 225-jäseninen ja se valitaan suhteellisella vaalilla kuudeksi vuodeksi. Parlamentti sijaitsee Kotten kaupungissa. Äänioikeus on yleinen. Suurimman äänimäärän kerännyt puolue saa ylimääräisiä paikkoja parlamentissa.^[31] Presidentti voi kutsua, erottaa tai päättää lakiasäätävän kokouksen ja hajottaa parlamentin sen toimittua vähintään vuoden.^[30]

Provinssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lankan maakunnat kartalla.

Sri Lankan maakunnat ja niiden jako piirikuntiin.

Sri Lankassa on yhdeksän maakuntaa, suluissa pääkaupungit:

Maakunnilla on vuoden 1987 perustuslakimuutoksen jälkeen muodollisesti paljon valtaa. Maakuntavaltuusto äänestetään suoralla vaalilla viisivuotiskaudelle. Presidentti nimittää kullekin maakunnalle kuvernöörin, maakuntavaltuuston puheenjohtaja toimii maakunnan pääministerinä. Valtuustolla on sananvaltaa koulutukseen, terveydenhuoltoon, maaseudun kehittämiseen, sosiaalihuoltoon, maanviljelyyn, turvallisuuteen ja paikallisveroihin liittyvissä asioissa. Vallanjako keskusvallan kanssa ei aina suju kitkatta.^[30]

Kukin maakunta jakautuu aluehallinnon toisella tasolla piirikuntiin. Piirikuntia on kahdesta viiteen kussakin maakunnassa. Yhteensä maa jakautuu 25 piirikuntaan. ^[32]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lankan kartta

Sri Lankan saari sijaitsee Intian valtameressä, Bengalinlahden lounaispuolella. Mannarinlahti ja Palkinsalmi erottavat sen Intian niemimaasta. Aatamin silta, maayhteys Intiaan, on nyt pääasiassa veden alla ja vain sarja matalikkoja ja karikkoja on enää pinnan yllä. Saari on etupäässä tasankoa. Eteläosassa on vuoristoa, jonka korkein huippu on 2 524 metriä.^[3]

Sri Lankan ilmasto on trooppinen – koillismonsuuni kestää joulukuusta maaliskuuhun ja kaakkoismonsuuni kesäkuusta lokakuuhun. Rannikon alavilla mailla on kuumaa ympäri vuoden, mutta merituuli vilvoittaa iltapäivän tukalimpia hetkiä. Maan sisäosissa on korkeuden takia viileämpää ja ilmasto on miellyttävämpi. Sateita saadaan lähes kaikkialla kohtuullisesti koko vuoden. Lounaisrinteillä on sateisinta ja siellä sataa eniten huhtikuusta kesäkuuhun sekä syyskuusta marraskuuhun. Koillispuoli saaresta on vähäsateisinta ja kuivinta siellä on helmikuun sekä syyskuun välisenä aikana.^[33]

Sri Lankassa on viisitoista kansallispuistoa. Suurin niistä on Yalan kansallispuisto, jossa elää maan kaikkia suuria nisäkäslajeja: aasiannorsuja, leopardeja, huulikarhuja, aksishirviä, sambarhirviä ja villisikoja. Suurin osa puistoista on maan itäosassa, mutta Wilpatun kansallispuisto on maan luoteisosassa. Siellä on pieniä järviä ja tiheää metsää. Wilpatussa elää suurten nisäkkäiden ja lintujen lisäksi varaaneja ja suokrokotiileja.^[34]

Luonnonkatastrofit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lanka satelliittikuvassa toukokuussa 2002

Maantieteellisestä sijainnistaan johtuen Sri Lanka oli altis vuoden 2004 tapaninpäivän luonnononnettomuudelle, jossa saaren etelä- ja itärannat kärsivät pahoin tsunamin aiheuttamista hyökyaalloista. Sri Lankassa tsunamissa kuoli yli 35 000 ihmistä ja loukkaantui yli 10 000 ihmistä. Lähes puoli miljoonaa joutui lähtemään kodeistaan pakolaisleireihin ympäri saarta. Tsunami tuhosi myös noin 70 prosenttia kalastusaluksista ja 50 000 kotia.^[35]

Talous