Jokaisessa yksittäisessä novellissa käsitellään hieman absurdeja ja surrealistisia asioita, sukelletaan ihmisen alitajuntaan ja unien maailmaan sekä puhutaan elämästä ja kuolemasta. Näkyvä todellisuus ja toinen ulottuvuus, ''rajan toinen puoli'', kulkevat käsi kädessä sulavasti jokaisessa novellissa.

Herra Gordon on potilaana lintujen sairaalassa. Hän majoittuu samaan huoneeseen kuikan kanssa. Gordonilla on vakava sairaus, kivettyminen, joka on yleinen sairaus ihmisten keskuudessa. Lintujen käymän sodan seurauksena kuikalla on siipirikko, ja se on tarkkailtavana sairaalassa. Hitaasti etenevän kivettymisen seurauksena Gordon ei pysty enää kirjoittamaan päiväkirjaa, joten kuikka tarjoutuu hänen kirjurikseen ja alkaa kirjoittaa tarinaa sairaalassa vietetyistä päivistä. Kuikka ja Gordon lähentyvät, oppivat tuntemaan ja ymmärtämään toisiaan paremmin, sekä oppivat samalla uusia ja yllättäviä asioita. Kuikka kertoo lintujen sodasta; linnut sotivat, sillä eri lajeja on monenlaisia ja tuhansittain. Gordon vastaa tähän sanomalla, etteivät ihmiset sodi. Gordon kivettyy lopulta kokonaan ja astuu elämän ja kuoleman välisen kuilun toiselle puolelle. Ihmiselämä päättyy, linnun elämä kääntyy uuteen nousuun siipien paranemisen myötä.

Minäkertojana toimii kuikka, lintu. Kuikka kertoo tapahtumista omasta näkökulmastaan, sekä tulkitsee Gordonin, ajatuksia ja tuntemuksia: ''Ei tuijottelusi minua haitannut - oikeastaan vasta jälkeenpäin tajusin, että se oli minulle hyväksi. Sinä pelkäsit minua!''

Novellin keskeisiä henkilöitä ovat kuikka ja Gordon. Sivu- ja taustahenkilöinä toimii ylilääkäri korppi sekä muut lintupotilaat. Periaatteessa kaikki henkilöt ovat tasavertaisia tarinan loppuun saakka, tosin hetkittäin kuikka kokee olevansa korkeammalla jalustalla kuin Gordon, kun taas välillä sen asema on heikompi: ''Sen jälkeen olit minulle ihminen, joka pelkää lintuja,'', ''Tunsin itseni heikoksi, siksi puhuin sinulle.'' Silti kuikan ja Gordonin suhde on läheinen ja tuttavallinen. He ovat toistensa tukipilareita, he jakavat ajatuksiaan, keskustelevat.

Kuikasta tulee alussa mieleen herkkä ja haavoittuva yksilö, loppua kohden siitä kuitenkin paljastuu pimeämpi puoli: ''Palokärjet, mustia kuin pahuus itse, otsa punainen kuin kekäle.'', ''Sota on maailman kaunein asia.'', ''Veren puna valkoisilla höyhenillä.''

Gordonin luonne jää hieman epäselväksi. Hän on vain sairaalavuoteella makaava, hitaasti kuolemaa tekevä ihmisparka. Linnun kanssa kommunikointi pitää häntä elämässä hatarasti kiinni.

Yhtenä motiivina on Gordonin kivettyminen, joka vie tarinaa järjestelmällisesti eteenpäin: ''Kaikki, mikä minussa on pehmeää, kovettuu lopulta. Minusta tulee ihmiskivi.'', ''Minun sydämeni alkaa kivettyä, kuiskasit, äänesi oli metallin rohinaa, kahden kiven raapiutumista toisiaan vasten.''

Novellin aiheena on Gordonin ja kuikan, ihmisen ja linnun, yhteiselo samassa sairaalahuoneessa.

Teemoiksi nousevat ihmiselämän rajallisuus, kuolema ja lintujen inhimillisyys.

Novelleissa pyöritään tiukasti hämyisten aiheiden, kuten henkilöiden näkemien unien ja näkyjen, ympärillä. Eläimet ja niiden inhimilliset piirteensä nousevat myös esille novellikokelmassa.