Kuten sanoin, olen esiintyessäni epävarma. Yritän aina opetella ulkoa asiat joista puhun. Sitten puhuessani jännitän niin paljon, että ajatus katkeaa helposti. Minun pitäisi tutustua esittämääni asiaan niin hyvin, että sisäistäisin oppimani ja oikeasti ymmärtäisin sen. Silloin olisi myös luontevampaa esiintyä kun voi puhua ilman, että jokainen sana puheessani on pitänyt opetella ulkoa.

 

2.  Vahvuuteni: Osaan kuunnella muita ja ottaa heidän mielipiteensä huomioon. Suhtaudun avoimesti muihin ihmisiin, jos joku sanoo jotain yllättävää, mistä ehkä itse ajattelen eri tavalla, niin osaan kuitenkin ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Uusien ihmisten seurassa olen hieman ujo, mutta osaan silti pitää keskustelua yllä ja tutustua. Olen rehellinen, mutta hienotunteinen. Pystyn joustaa ja mukautua, jos minun pitää ilmaista itseäni/asioita tietyllä tavalla. Olen empaattinen, osaan samaistua muihin ja auttaa heitä tuntemaan olonsa ymmärretyksi ja tukea heitä. Olen positiivinen ja pystyn myös puhumaan rauhallisesti asioista, jotka suututtavat minua.

    

      Heikkouteni: Epävarmuus tilanteissa, joissa on paljon outoja ihmisiä.       Esiintyminen jännittää, unohdan usein, mitä olin sanomassa. Joskus selitän yksinkertaisia asioita tarpeettoman pitkästi.

 

B.   Olen viestijänä ystävällinen, hyväntahtoinen ja positiivinen. Olen mielestäni pienemmissä ryhmissä ja tuttujen ihmisten keskuudessa ekstrovertti, mutta isommassa ja oudommassa seurassa olen varsinkin aluksi introvertti. Esiintyjänä olen epävarma ja jännittynyt.

 

Tahdon olla rohkeampi puhuja myös oudossa seurassa ja esiintyä rennosti ja luontevasti. Haluan myös olla sanavalmiimpi, usein minulla tulee vasta jälkikäteen mieleen asioita, mitä olisin siinä tilanteessa voinut sanoa.

 

C.   Kehittämiskohde: Luontevasti esiintyminen.

       Tavoite: Puhun ihmisten edessä jännittämättä ja ajatukset pysyvät            kasassa.

       Keinot: Muistutan itseäni, että mitään oikeasti vakavaa ei voi tapahtua. Valmistaudun puheeseen niin hyvin, että se sujuu luontevasti.

      Aikataulu: 2 kuukauden jälkeen osaan valmistautua puheeseeni riittävän hyvin ja tiedän paremmin, missä voisin parantaa. 4 kuukauden jälkeen pystyn esiintymään jännittämättä liikaa.

 

 

2. LÄHIOPETUSKERTA

 

Tällä kertaa puhuimme esiintymisjännityksestä. Pystyin samaistumaan lähes kaikkiin asioihin, mitä esiintymisjännitykseen liittyi. Kun listasimme asioita että missä ja milloin jännitämme, miten se ilmenee ja mitä ajattelet kun jännität, moni osui nappiin minun kohdallani. Esiintyessäni suuni kuivuu ja ääni tärisee. Oikeastaan koko kroppa tärisee. Eikä ole oikeastaan väliä onko ihmisiä paljon, vähän vai kenties vain yksi henkilö niin jännitän. Varsinkin jos esitykseni arvioidaan.  

   Puhuimme myös siitä kuinka joskus tuntuu, että arvioinnin lisäksi myös arvostellaan. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta silloin ymmärsin, että sitä itsekin paljon jännitän. Että esitykseni on ihan huono ja ihmiset pitävät minua tyhmänä. Toisaalta kaikki mokaavat, eikä se haittaa. Siitä pääsee yli eikä se kenenkään päivää pilaa. Mutta ei siitä pelosta silti niin helposti pääse eroon. Yleensä jännitän sitä, että unohdan mistä olin puhumassa tai että jännitykseni näkyy enkä osaa esiintyä luontevasti. Unohteluun toki auttaa kunnon muistiinpanot, mutta samalla tuntuu että siinä tilanteessa voin jäätyä niin pahasti, että ellei minulla ole koko puhe paperilla niin ajatus katkeaa täysin.

   Tätä kirjoittaessani huomaan, että saatan ehkä suurennella asiaa. En ole esiintynyt pitkään aikaan enkä muista, että olisin koskaan jäätynyt niin pahasti, ettenkö olisi päässyt esityksessäni enää ollenkaan eteenpäin. Pelko taitaa olla vain pääni sisällä, mutta mielessäni tämä olisi pahinta, mitä voi sattua. Pitää vain tarttua tilaisuuksiin ja puhua suuremmalle joukolle, kun siihen on mahdollisuus. Aion yrittää parhaani.

 

 

Vinkkejä esiintymisjännityksen lievittämiseen

 

1.     Valmistaudu hyvin. Mitä selkeämmin tietää, mitä aikoo esiintyessään sanoa, sitä helpompaa on saada sanat suustaan, vaikka sydän hakkaisikin kahtasataa.

2.     Keskity asiaasi, älä itseesi. Itse olen huomannut kiinnittäväni huomioni esiintyessäni itseeni ja siihen kuinka jännitän, ja miten muut ihmiset katsovat minua. Sitten unohdan keskittyä siihen mistä puhun. Keskittymällä asiaan unohtaa muun ja on hauskempaa puhua aiheestaan, kun ei keskity siihen, huomaavatko muut jännitykseni.

3.     Muista, että yleisösi haluaa sinun onnistuvan. Kun istut yleisössä ja huomaat esiintyjän selvästi jännittävän ja takeltelevan sanoissaan, toivot hänen onnistuvan ja tsemppaat häntä mielessäsi. Haluat, että esitys menee hyvin. Kukaan tuskin siinä tilanteessa toivoo, että esiintyjä epäonnistuisi. Tuskin myöskään silloin kun itse olet esiintymässä.

4.     Hyväksy jännityksesi. Jännittäminen ei ole pelkästään huono asia, vaan yleensä tekee esityksestäsi paremman. Suurin osa ihmisistä jännittää ennen esitystä ja se on täysin normaalia.

5.     Puhu rauhallisesti. Pidemmät tauot puheessa syventävät jännittynyttä pintahengitystä ja estää pyörrytyksen tunteen. Silloin ehdit myös paremmin keskittyä puheeseesi ja mitä aiot seuraavaksi sanoa.

6.     Kerro, että sinua jännittää. Jos jännitys on aivan kauhea, kerro yleisöllesi hymyillen että sinua jännittää. Oloa helpottaa jo se, ettei jännitystä tarvitse peitellä.

7.     Sisäistä asia, josta puhut. Mitä paremmin tiedät mistä puhut, sitä helpompi siitä on puhua myös jännittyneenä. Jos vain opettelee ulkoa, jännittäessä asiat unohtuu todennäköisemmin.

8.     Esiinny aina kun voit. Mitä enemmän harjoittelet ihmisten edessä puhumista, sitä enemmän saat itsevarmuutta.

9.     Hengitä syvään. Hengitä kymmenen kertaa oikein syvään ennen esitystä. Se auttaa kehoasi rentoutumaan.

10.  Ota tukeva asento. Seiso tietoisesti molemmat jalat tukevasti kiinni lattiassa. Tieto siitä kannattelee, vaikka tärisyttäisi. Näin vältät myös seisomasta jalat ristissä tai muuten tekemästä hassuja liikkeitä.

 

Lähteet:

 

 

 

 

 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/saa-jannittaa-tassa-5-tapaa-lievittaa-esiintymispelkoa


3. LÄHIOPETUSKERTA

Tänään kävimme läpi eri asioita, jotka pitää ottaa huomioon pitäessään puhetta. Teimme yhdessä listan, johon kirjoitimme asioita, mitä itse haluaisimme kuulla. Listan tekeminen oli tosi hyödyllistä, sillä siinä tuli esiin paljon asioita, joita muuten ei edes osaisi ajatella. Päivän aiheet olivat muutenkin todella ajatuksia herättäviä, sillä kävimme läpi myös keinoja joilla pystyy pitämään yleisön mielenkiintoa yllä. Esimerkiksi äänen painoa muuttamalla, kysymyksillä ja omia kokemuksia kertomalla voi tehdä puheestaan mielenkiintoisemman.
   Opin tänään myös eri keinoja, kuinka puheellaan pystyy vaikuttamaan ihmisiin. En ole koskaan pitänyt vaikuttavaa puhetta, joten oli mielenkiintoista käydä läpi eri tapoja kuinka voi perustella omaa asiaansa. Ennen puheen pitämistä kannattaa tehdä taustatutkimusta, esimerkiksi etsiä hyödyllisiä tilastoja tai tutkimustuloksia tukemaan aihetta. Totesimme, että varsinkin puhujan omat kokemukset kiinnostavat kuulijoita, sillä niistä saa konkreettisemman käsityksen aiheesta ja niitä on hauska kuunnella.

Esiintyjäanalyysi

Puhe, jonka katsoin, kertoi sormenjälkien tutkimisesta ja siitä, kuinka paljon niistä voidaan saada tietoa. Puheen tavoitteena oli lisätä kuulijoiden tietoisuutta siitä, kuinka paljon epäselviäkin sormenjälkiä tutkimalla pystytään auttaa esimerkiksi poliisia.
   Puhuja suhtautui aiheeseensa intohimoisesti. Hän oli ilmeisesti itse tutkija ja oli innoissaan siitä, kuinka he ovat onnistuneet kehittämään sormenjälkien tutkimista niin paljon. Hän oli määrätietoinen ja tiesi selvästi mistä puhui.
   Esiintyjä oli rauhallinen ja selkeä. Hän keskittyi esittämään asiansa mahdollisimman ymmärrettävästi.
   Puhuja piti katsekontaktin yleisöön koko ajan ja vaihteli katseensa suuntaa tasaiseen tahtiin. Hän myös esitti alussa pari kysymystä yleisölle. Hän kertoi aiheesta ymmärrettävästi ihmisille, jotka eivät ole ennen kuulleet aiheesta. Hän käytti yksinkertaisia sanoja, jotka ymmärtää vaikka ei itse olisikaan tutkija.
   Puhuja kertoi aiheestaan tarinan avulla. Hän kertoi esimerkkinä rikoksesta, jonka ratkaisuun sormenjälkien tutkintaa oli käytetty. Hän kertoi yksityiskohtaisesti tutkimuksen etenemisestä ja näytti kuvia havainnollistaakseen esimerkkiä. Hän selitti asiat selkeästi ja riittävän rauhallisesti.
   Aiheen teki mielenkiintoiseksi havainnollistava esimerkki, jonka avulla yleisö hahmottaa asian paremmin ja puhetta on helpompi seurata. Myös kuvat tekivät puheesta mielenkiintoisemman. Hän myös kysyi alussa, että onko yleisö ajatellut kuinka paljon itse jättävät sormenjälkiään moniin paikkoihin, esimerkiksi kyseiselle istumapaikalle.
   Puhujan puhe oli aavistuksen epäselvä, johtuen ehkä aksentista sillä englanti ei ollut hänen äidinkielensä. Hän kuitenkin artikuloi selvästi, puhui rauhallisesti ja vaihteli äänenpainoa sujuvasti, mikä teki kuuntelemisesta helpompaa. Hän piti puheessaan myös sopivan pituisia taukoja. Puhe oli hyvin jäsennelty, aloitus oli mielenkiintoa herättävä ja puhe loppui osuvaan lausahdukseen.
   Puhuja piti katsekontaktin yleisöön koko puheen ajan. Liikkuminen oli vähäistä, mutta hän liikkui kuitenkin mielestäni tarpeeksi. Hän liikutti enimmäkseen käsiään ja teki niillä jatkuvasti samanlaista liikettä, mikä hieman häiritsi. Hänen ilmeensä pysyi suhteellisen vakavana koko ajan, mikä oli aiheeseen sopivaa, sillä hän kertoi puheessaan vakavasta rikoksesta. Ulkonäöllään puhuja antoi asiallisen vaikutelman. Hänellä oli hiukset laitettu kauniisti kiharalle ja hänellä oli päällään siisti mutta hillitty mekko sekä korkokengät. 


4. LÄHIOPETUSKERTA

Tänään puolet luokasta piti vaikuttavan puheensa. Kaikilla oli todella hyvät puheet ja yllätyin siitä, kuinka paljon 4-5 minuutissa ehtii puhua. Monien puheet olivat oikeasti vaikuttavia ja saivat miettimään asioita syvällisemmin. Minnin puheen lopussa sain kylmiä väreitä, kun hän sanoi ettei yhdenkään perheenjäsenen saisi kuolla vaatteiden takia. Se sai oikeasti miettimään asioita.

   Tämän päivän puheista opin, että on tärkeää pitää katsekontakti yleisöön koko puheen ajan. Huomasin, että osa katsoi paljon lattiaan tai kattoon puhuessaan ja se häiritsi puheeseen keskittymistä. Lunttilappua on sallittua katsoa välillä, mutta katse pitää myös osata nostaa takaisin yleisöön ja puhua heille, eikä paperilappuselle.
   Puheessa pitää olla selkeä aloitus ja lopetus. Kuuntelijoiden mielenkiinnon voi herättää esimerkiksi kysymyksellä, jolla on helppo johdattaa kuulijat aiheeseen. Myös selkeä lopetus on tärkeä, sillä sen puuttuessa tuntuu kuin puhe jäisi vain ilmaan roikkumaan ja tuntuu kuin puheesta jäisi jotain puuttumaan.
   Puhuminen täytyy olla selkeää, rauhallista ja kuuluvaa. Liian nopeaan puheeseen on vaikea keskittyä ja putoaa helposti kärryiltä. Äänenpainoa muuttamalla pystyy myös tuomaan selkeyttä puheeseen ja se pitää puheen mielenkiintoisena.
   Vaikuttavassa puheessa huomasin pitäväni erityisesti siitä, että annetaan vinkkejä, esimerkkejä ja hyvät perustelut. Vinkkien avulla on helpompi alkaa ajatella, että miten itse voisi esimerkiksi alkaa toteuttaa asiaa, jota puhuja yrittää saada minut tekemään. Esimerkkien ja omien kokemusten avulla taas saa paremmin avattua aihetta kuulijoille. Puhujat, joilla oli hyvät perustelut asiaansa, esimerkiksi tutkimusten tuloksia, saivat minut vakuuttumaan.
   Omaan liikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei seiso vain paikallaan tai toista jotain tiettyä liikettä. Kun jännittää niin siihen voi olla vaikea keskittyä, mutta jos tietää jonkin huonon tavan jota tekee aina esiintyessään niin voi koittaa parantaa edes siinä yhdessä asiassa kerrallaan.

    Monet olivat osanneet valita sellaisia aiheita, jotka kiinnostivat meitä eli kohderyhmää. Esimerkiksi puhelimen käyttö, vaatteiden kulutus ja ruokahävikki ovat ajankohtaisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkien jokapäiväiseen elämään. Myös opiskelijabileet olivat hyvä aihe juuri meidän ryhmällemme, koska kaikki olemme opiskelijoita. Puheenaihe ja sen esittämistapa täytyy osata muotoilla niin, että se herättää kuulijoiden kiinnostuksen.


5. LÄHIOPETUSKERTA

Vaikuttavan puheen itsearviointi-tehtävä

1. Käytin puheen valmisteluun aikaa noin 8 tuntia. Puheen valmistelu vei enemmän aikaa kuin olin ajatellut, enkä ollut mielestäni varannut riittävästi aikaa.
   Otin puheessani huomioon kuulijat, sillä vaihto-oppilaaksi lähteminen on monille opiskelijoille ajankohtainen ja kiinnostava aihe. Käytin puheen sisällön ja asiajärjestyksen valmisteluun eniten aikaa, sillä tuntui vaikealta pitää puheessa se "punainen lanka" ja aiheestani olisi voinut kertoa niin paljon, että oli vaikea supistaa se 4-5 minuuttiin.
   Tavoitteeni oli selkeä. Halusin vakuuttaa yleisön siitä, että miksi heidän kannattaisi opiskelunsa aikana lähteä ulkomaille vaihto-oppilaaksi.
   En ennakoinut erimielisyyksiä muuta kuin sen verran, että niitä todennäköisesti ei ole. Monet haluaisivat edes jollain tasolla lähteä vaihtoon, tai vaikka eivät haluaisikaan niin se ei herättäisi sen suurempaa keskustelua. Otin puheessani kuitenkin huomioon sen mahdollisuuden, että monet haluaisivat lähteä vaihtoon, mutta eivät välttämättä uskalla syystä tai toisesta. Esimerkiksi siksi, että ajattelee olevansa liian ujo tai parisuhteen vuoksi ei tiedä, uskaltaako lähteä.
   Koitin herättää kuulijoiden mielenkiinnon ja johdattaa heidät aiheeseen kysymällä, että onko heistä moni ollut vaihdossa, tai tahtoisiko mennä. Puheen aikana en kuitenkaan muuten osallistanut kuulijoita, mutta koitin pitää heihin katsekontaktin, että he pysyisivät mukana.
   Yritin tehdä puheestani konkreettisemman ja mielenkiintoisemman kertomalla esimerkkejä omasta kokemuksestani au pairina. Kokemuksia esiin tuomalla kuulijat pystyivät toivon mukaan paremmin hahmottamaan, millaista heillä itsellään voisi olla jos he lähtisivät vaihtoon ulkomaille.

2. Katsoessani videon omasta puheestani huomasin, että se meni yllättävän hyvin. Jännitin puhetta aivan älyttömästi ja ajattelin, että jäädyn tai takeltelen puheissani älyttömästi, mutta ei se mennytkään niin huonosti kuin olin pelännyt.
   Katsoin puheeni aikana paljon muistiinpanojani, sillä jännitin niin paljon etten ollenkaan muistanut, mistä minun piti seuraavaksi puhua. Onneksi kuitenkin olin sen verran hyvin harjoitellut, että nähtyäni aiheen paperista muistin kuitenkin, mitä aioin seuraavaksi sanoa ja pystyin katsomaan yleisöön.
   Minua häiritsi, että heiluttelin puheen aikana paljon vihkoani, mutta muuten en liikkunut paljoakaan. Välillä myös puhuin liian nopeasti ja hiljaa, että puheesta oli varmaan vaikea saada selvää.
   Saamani palautteet luokkakavereilta olivat yllätyksekseni hyviä. Kaikki olivat antaneet suurimmaksi osaksi arvosanan 4, mutta kaikilla oli 2-4 kohdasta annettu arvosanaksi 3. Olin yllättynyt, kuinka hyviä arvosanoja he antoivat. Kaksi heistä kuitenkin huomautti minua siitä, että puheen aikana toistin sanaa "niinku". En liian häiritsevällä tasolla, mutta parannettavaa kuitenkin on. Rakenne olisi myös voinut olla johdonmukaisempi, mistä olen samaa mieltä. Puheessani oli pieniä pätkiä monista aiheista, olisin ehkä voinut panostaa enemmän vain muutamaan aiheeseen. Yksi arvioija sanoi myös liikkumiseni olleen vähäistä, mistä olen samaa mieltä (paitsi se vihko kyllä heilui vähän liikaakin).
   Arvioijien mukaan olin rento esiintyjä, mistä itse olen täysin eri mieltä. Yllätyin, että vaikutin rennolta, sillä tärisin puheen aikana aivan älyttömästi ja olin ihan varma, että muutkin huomaisivat sen ja että ääneni olisi tärissyt. Videoa katsoessa en kuitenkaan huomannut äänessäni minkäänlaista värinää. He kommentoivat myös, että osasin hyvin vaihdella äänenpainoani ja minulla oli selkeä, perusteltu esitys. Myös omien kokemusten kertomisesta pidettiin.
   Omasta mielestäni puheeni olisi voinut olla johdonmukaisempi, olisin halunnut katsoa vähemmän muistiinpanoja ja liikkuminen ja olemus olisi voinut olla luonnollisempaa. Painoni oli lähes koko ajan vain toisella jalalla, mikä myös häiritsi minua. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että puhe meni niinkin hyvin. Sain asiani kerrottua ilman, että ihan koko ajan tarvitsi katsoa paperiin ja vaikutin esiintyessäni rennolta, vaikka oikeasti jännittikin ihan älyttömästi. Sain myös puheen pidettyä sopivan pituisena, vaikka kotona harjoitellessani se oli ensin liian lyhyt ja sitten taas liian pitkä, mutta oikeassa tilanteessa juuri sopivan pituinen.

3. Ennen puhetta ja puheen aikana jännitti ihan älyttömästi. Hetken vielä puheen jälkeenkin oli tärisevä olo, mutta sitten sain todeta että se on nyt ohi ja meni ihan hyvin jännityksestä huolimatta. En tehnyt mitään suurempia mokia, vaikka esitys olisi voinut olla parempikin.
   Keskustelin aiheestani jälkikäteen muiden kanssa. Oona sanoi, että hän haluaisi lähteä vaihtoon, mutta on ajatellut olevansa juurikin liian hiljainen ja ettei hän osaa riittävän hyvin englantia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lähes kaikki suomalaiset nuoret osaavat sen verran hyvin englantia, että pystyvät lähteä vaihtoon, siellä se kielitaito kehittyy jos vain halua löytyy. Ja jos siltä tuntuu, niin aina voi lähteä kotiin.
   Opin, että esiintyminen ei ole niin kamalaa, jos on valmistautunut hyvin ja tehnyt hyvän puheen. Huomasin, että minua ei oikeastaan jännitä itse esiintyminen vaan se, että olenko tehnyt tarpeeksi hyvän puheen ja osaanko ilmaista asiani ymmärrettävästi. Kun on valmistautunut hyvin ja tietää mistä aikoo puhua, ei myöskään tarvitse jännittää niin paljon, varsinkaan jos yleisö on tuttu.
   Ensi kerralla katson vähemmän muistiinpanoja ja opettelen puheeni sen verran hyvin, että siirtymät aiheesta toiseen ovat sujuvampia ja muistaisin paremmin, mistä aiheesta aion seuraavaksi puhua. Haluan myös seistä tukevammin kahdella jalalla ja käyttää käsiäni sujuvasti ja hillitysti, enkä huitoa vihkoani ympäriinsä.

Vapaa sana

Opin, että vaikka puheenaihe voisi olla tosi hyvä, niin jos ei ole tarpeeksi hyviä perusteluita tai muuten osaa ilmaista asiaan tai mielipidettään selkeästi, niin puhe ei toimi.
   Omasta puheestani huomasin, että pitää kiinnittää huomiota hokemiin ja maneereihin (esim. "niinku") ettei toista jotain asiaa häiritsevällä tasolla. Silloin voi olla myös vaikea keskittyä itse puheeseen.
   Siirtymiin on hyvä kiinnittää huomiota, että ne menevät sujuvasti. Itse en ollut kiinnittänyt niihin paljoa huomiota ja ne olivat siksi töksähteleviä ja puheessa oli ylimääräisiä taukoja tai "ja sitten" tai "öö" hokemia.
   Pitämällä puheessa pieniä selkeitä taukoja, puhetta on helpompi ja mukavampi seurata. Äänenpainon vaihtelu tekee puheesta mielenkiintoisemman, mutta puheen pitää kuitenkin olla sen verran tasaista, että se etenee sopivassa tahdissa eikä tunnu menevän "pitkin seiniä".
   Havaintomateriaalin käyttö tekee esityksestä mielekkäämmän ja hauskemman seurata. Kuvia käytettäessä puheeseen uppoutuu enemmän ja mielenkiinto pysyy.

Katsaus menneeseen ja tulevaan

Tällä kurssilla olen oppinut paljon siitä, mitä viestintä on ja mitä osa-alueita siihen kuuluu. Olen myös oppinut analysoimaan muiden ja omaa esiintymistä konkreettisemmin kuin aiemmin.
   Oppimispäiväkirjan alussa sanoin, että opettelin puheissani asiat aina ulkoa, jolloin ajatus katkeaa helposti ja unohdan mitä olin sanomassa. Yleensä olen opetellut puheen lähes sanasta sanaan, jolloin puhe on vaikea muistaa ilman muistiinpanoja. Vaikuttavassa puheessani olen mielestäni kehittynyt tässä aika paljon, sillä muistiinpanoissani luki vain muutami muistisanoja aiheista, joista aioin puhua. Muuten olin harjoitellut puheeni niin hyvin, että muistin mitä halusin mistäkin aiheesta kertoa, eikä kaikkea tarvinnut opetella sanasta sanaan.
   Jännitän edelleen esiintymistä niin paljon, että on vaikea muistaa, mistä aiheesta aion puheessani seuraavaksi kertoa. Siinä on siis vielä parantamisen varaa.
   Kehittämiskohteeni oli luontevasti esiintyminen. Tavoite on saavutettu siltä osin, että tiedän nyt paremmin, mitä asioita minun pitää kehittää ja osaan valmistautua puheen pitämiseen jo paremmin kuin ennen. Jatkossa aion kiinnittää entistä enemmän huomiota hyvään valmistautumiseen, että myös siirtymät olisivat luontevat. Tahdon myös kehittää liikkumistani esiintyessä.
   2. lähiopetuskerran esiintymisjännityksestä lukiessani totesin, että ääneni ja koko kehoni tärisee esiintyessä edelleen. En kuitenkaan pelännyt puhetta pitäessä, että joku arvostelisi minua. Enemmänkin pelkäsin sitä, että puheeni on liian huono eikä se kiinnosta ketään, ja että olisin voinut kertoa aiheestani jotenkin mielenkiintoisemmin. Jännitykseni ei onneksi kuitenkaan näkynyt, toisin kuin olin pelännyt. En myöskään jäätynyt totaalisesti esiintyessäni, vaan pystyin suhteellisen helposti jatkamaan puhetta vilkaistuani muistiinpanoja.
   Noudatin esiintyessäni itseasiassa aika hyvin esiintymisjännitykseen kokoamiani vinkkejä. Ainakin kohtia 1, 2, 3, 4, 7 ja 9 hyödynsin ainakin jossain määrin.
Mielestäni kurssi on ollut tosi hyödyllinen. Vaikka edelleen jännitän enkä pidä esiintymisestä, niin olen kuitenkin huomannut ettei siihen sentään kuole. Osaan nyt paremmin kiinnittää huomiota asioihin, joita parantamalla voin helpottaa omaa esiintymistäni. Olen myös oppinut monia keinoja tehdä esityksestä mielenkiintoisemman ja paremman. Vaikka en vielä olekaan mielestäni hyvä esiintyjä, niin näillä eväillä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin ja kehittää itseään.