Näiden laatikoiden sivussa on scrollaustoiminto, niin näkee kaikki kyseisen otsikon kommentit.

Julkaisun voi kirjoittaa ilman otsikkoa (aihe), jos sille ei ole mitään luontevaa otsikkoa

Persoonan osien kanssa toimimiseen ja ylipäätään osista tietoiseksi tuleminen ottaa aikaa. Prosessi on pitkä. Osiin tutustuminen voi myös tuntua pelottavalta.

On myös hyvä korostaa ettei kaikilla dissosaatio häiriöisillä ole persoonan osia. He keillä on sivupersoonia tulee saada kutsua osia haluammillaan nimillä yms. Esim. Osat, persoonan osat, sivupersoonat, ep:t, anp:t, lapsi osat, olotilat tai ihan omilla nimillä yms.

Omalla kohdallani on auttanut aikuisosan vahvistaminen ja tietoiseksi tuleminen muista persoonan osista ja heidän taidoista, muistoista ja tunteista ja ikätasosta yms. Aikuisen ja sivupersoonien yhyeistyö on auttanut arjen ylläpitämisessä, sillä muistamattomuutta ei tapahdu enää niin paljoa, sekä pystyy hyödyntämään osien taitoja ja ns päätyy tilanteisiin, jossa siihen tarvittavat taidot ovat läsnä. Aikuisen ja osien yhteistyö myös auttaa siinä, että aikuinen pitää huolta, että asia tehdään tässä hetkessä eikä menneessä.

Sivupersoonat ovat eri ikäisiä versioita minusta. Heillä kaikilla ovat omat taidot, tunteet, näkemys elämästä, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, nimet yms. Aikuisosan vahvistaminen auttaa siihen, ettei arki ole enää niin katkeilevaa, pääsääntöisesti elän tässä hetkessä ja olen tietoinen tästä hetkestä.

Minua on myös usein kehotettu, että aikuisosa saa vain tulla paikalle, mutta tuo ei toimi kohdallani. Kun asian muutoilee niin, että kaikki osat ovat tervetulleita, mutta olisi hyvä että aikuinen on mukana ja läsnä. Todellisuudessa minun olisi vaikeaa tehdä yhtään mitään ilman sivupersoonia, sillä taitoni ovat jakautuneet osien kesken. En pystyisi toimimaan pelkästään aikuisosalla koska aikuisosalla ei ole elämän eri osa-aluisiin tarvittavia taitoja. Aikuisen tehtävä on johtaa kokonaisuutta, pitää osista huolta, ottaa osien tunteet huomioon, esitellä nykyhetkeä osille, selventää tilanteita, jossa sivupersoona ymmärtää tilanteen väärin ja vakauttaminen yms. Jokaisella persoonan osalla on tärkeä tehtävä mun päänsisäisessä selviytymis järjestelmässä.

Vielä sivupersoonien nimistä. Kun aikuisosa havaitsee uuden sivupersoonan niin me yhdessä päätetään nimi tälle osalle. Mun puoliso on yleensä mukana, tässä nimen anto tilaisuudessa. Pääsääntöisesti tämä osa itse kertoo millä nimellä toivoisi häntä kutsuttavan. Nämä nimen anto tilanteet ovat yleensä tosi eheyttäviä hetkiä ja tämä osa tulee kohdatuksi.

Vielä lopuksi siitä, että jokaisella dissosisaatio häiriöisellä persoonat, suojakeinot, oireet, selviytymiskeinot, vakauttamiskeinot, jotka toimivat ovat hyvin erillaisia ja on kiehtovaa kuunnella miten muiden dissosisaatio häiriöisten sisäinen maailma ja traumalta suojautumis järjestelmä ovat rakentuneet ja muovautuneet.

Vakauttamiskeinoja on monenlaisia ja eri asiat toimivat toisille. Toisille taas tietyt vakauttamisharjoitukset eivät toimi ollenkaan.

Takaumissa ja traumamuistojen vastaanottamisessa auttaa turvallisuuden tunteen löytäminen tässä hetkessä.

Mikä tuo turvaa?

Ne voivat olla monia eri asioita. Minulle tuo turvaa painopeitto, pehmolelut, turva ruuat, rutiinit, puoliso, lasten ohjelmat yms.

Jokaisella turvaa tuovat asiat ovat erillaisia.

Varsinkin prosessin alussa voi olla haastavaa löytää turvaa mistään asiasta.

Omalla kohdallani minua on helpottanut ajatus, ettei minusta välttämättä koskaan tule tuntumaan siltä, että oon turvassa, mutta yritän itse tehdä olostani niin turvallista kuin on mahdollista.

Maadoitus keinoja itselleni ovat mukavat asiat elämässäni, kuten värittäminen, puutarhan hoito, laulaminen, tanssiminen, äänikirjat, ruuan tekeminen, liikkuminen, yoga yms. Minua auttaa maadoittamaan arjen kivat asiat.

Ankkureita minulla on esim, kiviä, erillaisia fidgettejä, painopeitto, yoga bolsteri, sormus yms.

En itseasiassa pidä omalla kohdallani sanoista maadoittamiskeinot, sillä minulle tulee olo, että minun täytyy tehdä jotain, jotta oloni muuttuu. Enkä saa tuntea miten tunnen. Sen takia en itse käytä sanaa paljon, mutta ymmärrän kuitenkin, että ylempänä olevat asiat ovat vakauttamis ja maadoitus keinoja😆

Kehollisissa harjoituksissa tulee ottaa huomioon riski, että harjoituksen tekijä saattaa tippua takaumaan tai jähmettyä. Tätä tulee välttää ja ohjaajan tulee kannustaa ohjattavia lopettamaam harjoitus, jos havaitsee noiden asioiden tapahtuvan ja ohjaajan täytyy turvata ohjattaville turvallinen tila tehdä harjoitusta.

Kehollisissa menetelmissä harjoituksen tekijöitä tulee kannustaa omiin rajoihin ja mitään, mikä tuntuu pahalta ei tarvitse tehdä. Myöskään harjoituksen keskeyttämisestä ei tule vaatia selitystä tai ei tarvitse tahtomattaan jakaa, miksi keskeytti harjoituksen.

Itseäni on esim. lohduttanut ajatus, että hyvä terapeutti (terapiasuhde) voi auttaa turvallisuuden tunteen rakentamisessa, jos muita ihmisiä ei ole tai ei vain enää uskalla päästää lähelle.

Työkaluja ovat esimerkiksi yksinkertaisesta monimutkaisiin: arkinen puheenaihe tai kysymys liittyen vaikka ANP:n harrastuksiin (lemmikit,luonto ym. positiivinen), lihastyö, kävely, musiikki, tanssi, symbolit (tyyny, huopa, vaate, koru), aistimukset (kaakao, suklaa, pastilli, sitrus, katsottavat asiat) yms.

Täytyy huomioida, että harjoituksen tarkoituksena on tuottaa turvallisuuden tunnetta eikä lisätä pelkoa ja ahdistusta.

Turvapaikka harjoitusta voi myös soveltaa eri tavoin esim. Turva tai voima eläin, josta äsken puhuimme.

Tästäkin harjoituksesta haluan korostaa rajoja ja mitään mikä pahentaa oloa tai triggeröi ei ole pakko tehdä.

Itselleni läsnäoloa arkeen tuo rutiinit ja muistutukset rutiinien yllä pitämisestä.