Sosiaalinen media ja digiteknologia ovat oleellinen ja luonteva osa nuorten arkea. Nuoren hyvinvointia ei voida vahvistaa kokonaisvaltaisesti ottamatta huomioon niitä digitaalisia toimintaympäristöjä, joissa nuori arjessaan toimii. Nuoren median käyttöä ja siihen liittyviä taitoja ei myöskään ole kestävää tarkastella ilman hyvin- ja pahoinvoinnin moninaisia kysymyksiä.

ja siitä huolehtiminen edellyttää monenlaisia mediataitoja, joista joka ikistä on mahdollista vahvistaa harjoittelemalla.

on kaiken lähtökohta. Se muodostuu jokaisella omanlaisekseen vuorovaikutuksessa median ja teknologian sekä toisten ihmisten kanssa. Oman mediasuhteen reflektointi on ensiaskel kohti tietoisempaa ja tasapainoisempaa median käyttöä.

Nuori on oman mediankäyttönsä ja elämänsä asiantuntija, joten suhtaudu häneen sellaisena – arvokkaana informanttina ja kyvykkäänä toimijana. Nuoren yksilölliset tarpeet ja toiveet tulisi olla digihyvinvoinnin vahvistamisen lähtökohta.

Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan, eikä kaikesta tarvitse pitää. Nuorten media-arkeen liittyviä asioita ei tulisi kuitenkaan torpata puhtaasta epävarmuudesta tai -tietoisuudesta.

Jaa ajatuksesi, huolesi, suunnitelmasi ja kokemuksesi

kollegoille tai muille ammatillisille verkostoillesi: kuka tietää, mitä vinkkejä ja tukea voit sieltä saada ja miten arvokkaita sinun tarjoamasi tieto ja kokemukset voivat muille olla.

Puhututtaako erityisesti median ja sen käytön kytkeytyminen hyvinvointiimme? Sinulle mediakasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita ovat tasapainoinen media-arki ja voimaannuttavaan mediankäyttöön ohjaaminen. Esimerkiksi sosiaalinen media tarjoaa mainioita mahdollisuuksia vertaistuen löytämiseen ja erilaisilla rooleilla leikittelyyn. Samalla vahvistuvat itseymmärrys sekä kokemukset osallisuudesta.
 
 Omassa mediasuhteessasi kiinnität todennäköisesti huomiota hyvinvointiin sen eri tasoilla: fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella. Olet ehkä poikkeuksellisen tietoinen median sinussa herättämistä tunteista ja ammennat voimaa sosiaalisista verkostoistasi. Pyrit pitämään huolta myös omasta virkeydestäsi kenties ajoittaisella digipaastolla. Tai ehkä hyödynnät erilaisia teknologisia sovelluksia, jotka auttavat sinua liikkumaan enemmän ja nukkumaan paremmin.

Työsi merkittävimpiä tavoitteita on hyvinvointia edistävien mediataitojen harjoittelu. Mediakasvatuksella voidaankin kehittää valmiuksia keventää monesti kuormittavaa media-arkeamme ja saavuttaa tasapaino elämän muiden osa-alueiden kanssa. Turvataitoja ja viisasta mediankäyttöä edistämällä rohkaiset lapsia ja nuoria osallistumaan ja tavoittelemaan unelmiaan kestävällä tavalla.

Vahvuutesi on perehtyneisyytesi siihen, miten harkitulla ja hallitulla mediankäytöllä voidaan kohottaa elämänlaatua. Löydät useimmiten rakentavia ratkaisuja ongelmatilanteisiin, joita lapset ja nuoret kohtaavat media-arjessaan.

Pohdi vielä, millainen lähestymistapa sinulla on lasten ja nuorten mediakulttuuriin. Miten suhtaudut esimerkiksi pelaamiseen tai tubettamiseen harrastuksena? Voisiko digihyvinvointia edistää myös kriittistä ajattelua kehittämällä? Uutta näkökulmaa mediakasvatukseen voisit löytää esimerkiksi Mediakasvatusseuran Tuota ja tulkitse -materiaalin avulla tai tai Tubettaa-verkkodokumentista.

Ehkä 1994 saimme veljen kanssa joululahjaksi Sega -pelikonsolin ja ensimmäisenä pelinä Sonicin, myöhemmin tuli myös Leijona kuningas ja jotain jääkiekko- ja jalkapallopelejä.
Noin 1995 kouluun tuli laajennuksen yhteydessä ATK-luokka, joka oli pienessä pommisuojassa. Silloin ensimmäiset ATK-tunnit ja jonkinlaista tietokoneajokorttia suoritettiin.
1996 kotiin ostettiin cd-soitin ja samalla sain ensimmäisen cd-levyni Backstreet Boysin.

Ala-asteen viimeisillä luokilla ja yläasteen aikana myös nuorten lehdet olivat isossa osassa median kulutusta, itselläni ainakin Demi ja Suosikki.
1999 Internettiä ei kotitietokoneessa alkujaan ollut, enkä oikein tarkalleen osaa sanoa, koska se on meille saatu. Muistan kuitenkin tapauksen aikalailla pian sen jälkeen: isoisäni oli asuinpaikkakunnallaan kunnanvaltuutettuna ja halusi meillä käydessään nähdä, millaiset hienot nettisivut kunnalle oli avattu, hänellä itsellään ei tietokonetta ollut. Äitini ihmetteli tuolloin, että mihin ihmeeseen kunta internetsivuja tarvitsee ja kuka sellaisia netistä keksii edes etsiä. Kävin katsomassa WaybackMachinesta, miltä kyseinen sivu näytti. Se oli vuodelta 1999 ja siellä mainostettiin mm. markan hintaisia tontteja.
2000 sain ensimmäisen kännykkäni 8.luokall. Monella kaverilla oli jo siinä vaiheessa kännykkä, mutta ne olivat yleistyneet kavereidenkin joukossa vasta kuluneen vuoden aikana yläasteelle mentyämme. Muistan, kun yhden kaverin kanssa kirjoitettiin pitkä perustelulista vanhemmille, miksi oma puhelin pitäisi saada. Vetosin listassa mm. äidin omatuntoon, kun oli unohtanut hakea minut harrastuksesta. Isäni oli ostanut itselleen kännykän hieman aiemmin kuin sain omani. Hänen kännykällään ei pystynyt kuin soittamaan, koska nuukana miehenä oli ottanut liittymän, johon ei kuulunut tekstiviestit, vaikka puhelimessa valmius niiden lähettämiseen olikin. Ensimmäisellä kännykälläni pystyi soittamaan, lähettämään tekstiviestejä ja pelaamaan matopeliä, saattoi joku muukin peli olla. Soittoääniä ja näyttökuvia tilattiin aikakauslehtien takasivuilla olevien mainosten perusteella ja kiertoviesteinä liikkui merkeistä tehtyjä "hienoja" kuvia ja tervehdyksiä.
2001-2004 olin lukiossa. Silloin koulutöitä jo tehtiin jonkin verran tietokoneella. Lukion jälkeen, kun lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa, sain mukaani perheen vanhan tietokoneen koulutöiden tekemistä varten, internet liittymää ei ollut. Luokkakavereistani yksi hankki läppärin opiskeluaikana ja muilla ei ollut tietokoneita, joten muun muassa päättötöitä tehtiin koulun ATK-luokassa. Hankin opiskeluaikana myös ensi kertaa puhelimen, jolla pystyi kuuntelemaan radioa, kameraa siinä ei vielä ollut. Erillisen digikameran olin ostanut lukion aikana.
2008 liityin Facebookiin ikäkavereihini nähden verrattain myöhään. IRC ja IRC-galleria olivat olemassa jo yläkouluaikanani, mutta itse en niihin kuulunut. Facebook oli ensimmäinen sosiaalisen median palvelu, johon olen liittynyt.

Minä nyt median käyttäjänä ja työssä nuorten parissa?

Töissä käytän tietokonetta ja kännykkää paljon; erilaiset verkkopalvelut ja informaation haku asiakastyössä, hakemukset ja raportoinnit, verkkokoulutukset, omat presentaatiot, nettisivujen päivittäminen, yhteydenpito, sosiaalinen media.. Somekin on huomattavasti laajemmassa ja monipuolisemmassa käytössä työssä kuin vapaa-ajalla, eli työ on lisännyt huomattavasti median käyttöäni. Töissä tunnen kuitenkin usein olevani vanha ja täysin tipahtanut digitalisaation kyydistä. Tunne johtunee siitä, että teknologiat kehittyy koko ajan ja jatkuvasti on opeteltava uutta. Ei ehdi tulla tunnetta, että hallitsisi paletin. Toisaalta nuorten media käyttö on myös niin erilaista ja ilmiöt nopeasti vaihtuvia, että en koe olevani siinäkään samalla tasolla. Nuorten kanssa toimiessa on kuitenkin usein saanut huomata, että itseasiassa he ovat aika hukassa netistä löytyvän informaation ja asioiden hoitamiseen liittyvien sähköisten palveluiden kanssa. Monta kertaa olenkin vähän yllätyksekseni törmännyt siihen, että meillä onkin annettavaa molemmin puolin. Mielestäni Monimuotoinen mediakasvatus - artikkelikokoelman artikkelin otsikko "Nuorisotyötekijän mediakasvattajuus on läsnäoloa" on äärettömän osuva. Kuulemme nuorten kokemuksia, voimme havaita heidän tuen ja ohjauksen tarpeitaan, olla läsnä ja tarjota tarvittaessa heille jotain omasta osaamisestamme. Eikä yleensä ole kyse teknisten median käyttötaitojen opettamisesta vaan medialukutaitoon, omien tunteiden käsittelyyn ja ajanhallintaan liittyvistä tuen tarpeista.

Näkökulma-artikkeli "Ääniä, kuvia ja emojeita" – nuorten viestinnän monet tavat toi mieleeni osittain myös omaa nuoruuttani kuvaavia piirteitä. Vaikka viestinnän välineet ovat muuttuneet ja ruutuaikaa sosiaalisen median äärellä on nykynuorilla paljon omaa nuoruuttani enemmän, on omassa nuoruudessanikin näkynyt samanlainen tarve intensiiviseen vuorovaikutukseen kavereiden kanssa. Omassa nuoruudessani kohtaamiset tapahtui toki pääasiassa livenä, mutta kyllä siihen on kuulunut myös pitkiä puheluita ja vilkasta tekstiviestien vaihtoakin. Silloin tällöin se saattoi toki tyssätä saldorajaan tai puhelinlaskun saapuessa vanhempien hermojen kiristelyyn.. 

Sisällöllä halutaan kertoa Yle Areenan olevan suomalainen, ymmärtävän suomalaisia ja jakavan yhteisiä kokemuksia Suomesta. Tavoitellaan jatkoa Suomen arvostetuimpana verkkobrändinä.
Minkälaisia vaikuttamisen keinoja tunnistit? Vaikuttiko sisältö jollakin tavalla sinuun? Tunteiden herättäminen katsojassa, samaistuminen johonkin yhteisesti koettuun, tässä tapauksessa kansallisesti jaettuun. Vertaiskokemuksen herättäminen ja huumori.
Minkälaisia ajatuksia ja/tai tuntemuksia sisältö sinussa herätti? Miksi? Kotoisuutta, huvittuneisuutta. Jaettu tunnelma, osuva kuvaus, suomalainen ironia; ns: vain- Suomi-jutut.

Jodel on sosiaalisen median sovellus, jota käyttivät aluksi lähinnä korkeakouluopiskelijat, mutta nykyään myös muut nuoret ja aikuiset. Sovellus on anonyymi keskustelufoorumi, johon ei tarvitse kirjautua edes nimimerkillä, ja viestejä, joita kutsutaan jodlauksiksi, voi lähettää täysin anonyymisti. Sovellus on hyperpaikallinen eli käyttäjä voi nähdä vain ne keskustelut, jotka käydään muutamien kilometrien päässä hänen omasta sijainnistaan. Käyttäjä ei voi siis keskustella kenen tahansa kanssa, vaan vain samalla alueella tai kotikaupungissaan olevien ihmisten kanssa. Käyttöä varten täytyy sallia sijaintitietojen jakaminen, mutta tarkka sijainti ei näy muille käyttäjille. Käyttäjät näkevät Jodel-julkaisuja vain noin 10 kilometrin säteellä omasta sijainnistaan ja lisäksi sovelluksessa voi asettaa yhden kaupungin "kotikaupungiksi" nähdäkseen alueen julkaisuja sijainnista riippumatta.

Jodeliin julkaistaan lyhyitä tekstipätkiä ja/tai kuvia, joita muut voi kommentoida ja äänestää. Äänestäminen tapahtuu antamalla julkaisulle joko plussaa tai miinusta. Jos julkaisu kerää viisi miinuspistettä muilta käyttäjiltä, se poistuu nähtäviltä. Asiattomat ja sääntöjä rikkovat julkaisut voi myös ilmiantaa moderaattoreille. Jodelin sääntöjen mukaan henkilötietojen (myös sometilien) paljastaminen, seksuaalinen sisältö, väkivalta ja kaikenlainen kiusaaminen ovat kiellettyjä. 

Jodelissa keskusteluja käydään monista eri aiheista; töistä, opiskelusta, bileistä, eläimistä, naapuruston asioista, mielipiteistä, mielenterveydestä… Anonymiteetin ansiosta Jodelissa voidaan keskustella monesti myös sellaisista asioista, joista ei ehkä kehtaisi omalla nimellään julkisesti kertoa.

Play-sovelluskauppa kuvailee Jodelia:

”Jodel yhdistää sinut silmänräpäyksessä lähistöllä olevien ihmisten kanssa. Se on reaaliaikainen sosiaalinen syöte yhteisösi kuumimmista kuulumisista, kysymyksistä, tapahtumista, jutuista ja vitseistä. Älä enää ikinä jää paitsi siitä mitä ympärilläsi tapahtuu!”

Anonyymius antaa mahdollisuuden puhua asioista, joista muuten ei kehtaisi, mutta toisaalta se voi myös lisätä kiusaamisen ja muun epäasiallisen kirjoittelun riskiä. Myöskään ikärajojen noudattamista ei pystytä valvomaan.

Itse ajattelisin, että voisin ottaa Jodelin töissä käyttöön, tai ainakin otan asian tarkempaan pohdintaan ja keskustelen niiden kollegoiden kanssa, jotka ovat sitä jo työssä käyttäneet. Se voisi antaa arvokasta tietoa paikallisia nuoria puhututtavista asioista ja ilmiöistä ja toisaalta myös voisi mahdollistaa nuoren kanssa keskustelun anonyymina. Etsivien verkostoissa on puhuttu paljon siitä, kuinka nuori voisi ottaa meihin anonyymisti yhteyttä.

Kavereiden kanssa eivät varsinaisesti ole sopineet yhteisistä säännöistä, mutta kaveriporukkana tietävät toistensa puhelimenkäyttörajat kotona ja kunnioittavat niitä. Toisaalta myös sanovat toisilleen suoraan, jos jonkun puhelimenkäytössä jokin häiritsee. Tunnistivat kyllä joidenkin muiden ihmisten kanssa niitä tilanteita, joissa ei kehdata puuttua, vaikka toisen puhelimenkäyttö ärsyttäisikin. Jos jokin mediassa pahoittaa mielen ja saa surulliseksi tai vihaiseksi, tytöt kuulemma yleensä jakavat sen toisilleen ja se helpottaa, kun asiaa puidaan yhdessä.

Vinkkiä muille tytöt miettivät pitkään; pyörittelivät ajatuksia siitä, että varmaan pitäisi rajata ruutuaikaa jotenkin, mutta naureskelivat itsekin viettävänsä aika paljon aikaa
puhelimella tai sarjoja katsellen. Lopulta tulivat siihen tulokseen, että heille on tärkeintä ne omat hyvät ystävät, joille voi jakaa kaiken ja joiden kanssa voi keksiä muutakin tekemistä, jolloin ihan huomaamatta ei tule oltua niin paljon ruudulla.