Euroopan väestö lähti kasvuun jo ennen varsinaista teollistumista ja lääketieteen kehitystä. Esimerkiksi rokotukset alkoivat vähentää lapsikuolleisuutta vasta 1800-luvulla. Lapsikuolleisuus kuitenkin väheni muiden tekijöiden johdosta jo 1700-luvulla. Pahimmat ruttoepidemiat olivat loppuneet ja hygienian merkityksen ymmärtäminen paransi terveyttä. Englannissa maanviljelyn sarkajaosta luovuttiin 1700-luvulla, mikä tehosti viljelyä.

Teollistuminen alkoi vaateteollisuudesta. Englantilaiset keksinnöt Kehruu-Jenny (1769) ja kutomakone (1784) mullistivat langan ja kankaiden tuotannon. Myöhemmin vaateteollisuuteen saatiin energiaa höyrykoneen avulla ja näin oli mahdollista valmistaa vaatteita ja kankaita halvalla suurille massoille. Höyrykonetta käytettiin jo 1700-luvulla, mutta puun korvaaminen kivihiilellä energialähteenä lisäsi koneen tuotantotehoa ja lisäksi koneen tehokkuutta parannettiin koko ajan. Myöhemmin höyrykone valjastettiin myös juniin ja laivoihin. Atlantin yli kuljettiin ensimmäisen kerran höyrymoottorilla 1830-luvulla.

Teollistuminen vaati raaka-aineita. Vaateteollisuuden tarvitsemia raaka-aineita saatiin omasta siirtomaasta, Amerikan puuvillapelloilta. Ensimmäiset teollisuusalueet syntyivät kivihiilen ja rautakaivosten ympärille. Manchesterin kaupunki oli ensimmäisiä teollisuuskaupunkeja. Suomessa Tampere kehittyi Tammerkosken tarjoaman vesivoiman ympärille 1800-luvulla, ja raaka-aineena käytetty puuvilla tuotiin ulkomailta.

Englanti oli siirtomaavallan ja kaupan avulla vaurastunut valtio. Englannissa oli myös voimakas porvaristo ja kehittynyt talous. Tätä pääomaa saatettiin nyt sijoittaa teollistumiseen. Teollistumisen edellytyksenä oli myös yrittämiselle suopea ilmapiiri.

Adam Smith julkaisi vuonna 1776 teoksen Kansojen varallisuus, jossa hän esitteli liberaalin taloustieteen ajatuksia. Smith uskoi, että vapaakauppa hyödyttää kaikkia ja varallisuus perustuu työhön eikä jalometalleihin. Teorian mukaan omaa etuaan tavoittelevat ihmiset hyödyttävät pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaa. Kilpailu parantaa laatua ja pitää hinnat kurissa. Hyvät yritykset menestyvät ja huonot kuolevat pois. Kansainvälisessä kaupassa Smith uskoi vapaakaupan johtavan järkevään erikoistumiseen ja työnjakoon eri kansakuntien kesken. Avainsana oli vapaa yritteliäisyys. Liberalistinen ajattelu uskoi siis vapauteen säätelyn sijaan. Tämän taloussuuntauksen opit tulivat hyötykäyttöön Englannissa.

Teollisuustuotteet piti myös myydä kuluttajille. Koska Englannin väestö oli keskimääräistä vauraampaa, kuluttajia löytyi omasta maasta. Lisäksi tuotteita myytiin siirtomaihin sekä Euroopan markkinoille. Englannin suuri laivasto oli tottunut kauppatavaran kuljetukseen maailman merillä. Höyrylaivat nopeuttivat kuljetuksia, ja myös rautateiden rakentaminen alkoi Englannista. Rautateiden rakentaminen mahdollisti tavaroiden kuljettamisen tehokkaasti myös sisämaahan. Esimerkiksi Manchester oli uudenlainen suurkaupunki, joka sijaitsi sisämaassa lähellä raaka-aineita, mutta matkan päässä merestä.

Sosialismin myötä syntyi työväenpuolueita, jotka ajoivat työväen olojen parantamista. Kommunistiset puolueet tavoittelivat vallankumousta, kun taas myöhemmin syntyneet sosiaalidemokraattiset puolueet luopuivat vallankumouksen tavoittelusta ja pyrkivät parantamaan työläisten oloja parlamentaarisesti eli osallistumalla puoluepolitiikkaan. 

Oma työpaikka tekikin naisista itsenäisempiä. Naisten poliittiset oikeudet etenivät vähitellen. Vielä 1800-luvulla nainen oli usein miehen holhouksen alainen: avioliiton solmimiseen ja taloudellisten asioiden päättämiseen tarvittiin vielä miehen hyväksyntä. Suomessa naiset pääsivät yliopistoon 1800-luvulla. Naisten äänioikeus saavutettiin pääsääntöisesti vasta 1900-luvulla ja Suomessa vuonna 1906 – ensimmäisenä Euroopassa. Osa kaupunkeihin muuttaneista tytöistä ajautui prostituutioon, joka oli yleistä 1800-luvun Euroopassa. Keskiluokkaisetkin naiset siirtyivät vähitellen työelämään: esimerkiksi sairaanhoitajiksi ja opettajiksi.

1800-luvun työläisten elämää kuvasivat seuraavat seikat:

Koska tehdastyössä ja monissa palveluammateissa ammattitaidon merkitys väheni, oli kaupungeissa työtä tarjolla käytännössä kenelle tahansa. Koneistumisen myötä työtehtävät olivat yksinkertaisia.

Kaupunkien väkiluvun nopea kasvu oli aluksi hallitsematonta. Työläisille rakennettiin nopeasti ahtaita vuokra-asuntoja, slummeja. Kaavoitus ei pysynyt muutosten tahdissa, ja kaupunkien keskustat muuttuivat ahtaiksi ja likaisiksi. Keskustan ulkopuolelle syntyi esikaupunkeja varakkaammille ihmisille. Työväestön asuinalueita vaivasivat rikollisuus, köyhyys, puhtaan veden puute ja siitä johtuva kolera, kulkutaudit ja syöpäläiset. Myös teollisuuden johdosta kaupungit kärsivät liasta, savusta ja muista ilmansaasteista.

Ensimmäistä kertaa sitten Rooman valtakunnan syntyi miljoonakaupunkeja. Englannissa kaupunkiväestö ohitti maaseutuväestön määrän 1865-luvulla – Suomessa sama tapahtui vasta 1960-luvulla. Lontoon väkimäärä kasvoi 1700-luvun alun 700 000 asukkaasta yli kahteen miljoonaan asukkaaseen 1850-luvulla. Lontoo myös kansainvälistyi jo varhain, sillä kauppa ja työ toivat Lontooseen ihmisiä eri puolilta maailmaa. Myös Pariisi, Berliini ja Pietari kasvoivat miljoonaluokkaan.