Artikkeli on katsaus leikistä tehtyihin viimeaikaisiin tutkimuksiin, joissa leikkiä ja siinä oppimista on tarkasteltu sekä aikuisen että lapsen näkökulmasta. Artikkelin myötä halutaan lisätä keskustelua aikuisen ja lapsen näkökulmien eroista ja yhtäläisyyksistä sekä siitä, miten leikkiä tulisi tukea niin, että se on mielekästä lasten osallisuuskokemuksen mahdollistavaa toimintaa jatkossakin. Artikkelissa käydään läpi sekä suomalaisia että kansainvälisiä leikkiä koskevia tutkimuksia, ja niissä tehtyjä havaintoja. Tutkimuksissa päähuomio on ollut lasten osallisuudessa ja toisaalta siinä, mitä aikuisen mukaantulo leikkiin tuo leikkiin tai vastaavasti poistaa leikistä.

Keskeiset teemat: 

1) Lasten vrs. aikuisten näkökulma leikkiin  

Miten käy lasten osallisuuden, kun aikuinen liittyy leikkiin? Aikuisen ja lapsen ajattelu eroaa usein toisistaan leikin tarkoituksen suhteen; lapset pitävät leikkiä leikkinä, se on heille totta ja leikki on mielekästä leikin vuoksi, ilman selkeitä tavoitteita. Lapset määrittelevät leikin toiminnaksi, jossa he voivat toimia roolissa, ja jossa he saavat itse päättää leikkimateriaalit ja niiden käyttötarkoituksen.  

Aikuinen tuo leikkiin mukanaan usein opillisia sisältöjä, ja usein aikuisten osallistumisella lasten leikkiin pyritään saavuttamaan aikuisen määrittämiä oppimistavoitteita. Leikin päämääräksi tulevatkin aikuisen määrittämät tavoitteet eikä lasten omaehtoinen tavoitteeton leikki.  Aikuisen kyky leikkiä ja kehittää leikkiä ei ole itsestäänselvyys. Huono leikinohjaus ja liiallinen aikuisen puuttuminen tekevät hallaa lasten leikeille. Jos lapset eivät saa toteuttaa leikissä omia ideoitaan ja ulkoa (aikuiselta) tulee ohjeita, eivät lapset miellä sitä enää leikiksi. Aikuisen tarve ja velvollisuus puuttua lasten keskinäiseen toimintaan kasvatuksellisessa tai opetuksellisessa tarkoituksessa voi keskeyttää tai jopa estää leikin. 

2) Aikuinen mukana mielikuvitusmaailmassa; lasten osallisuus 

Lasten leikin ohjaaminen edellyttää aikuiselta pedagogista osaamista ja leikin luonteen ymmärtämystä. Leikin ohjaaminen vaatii sekä harjoittelua, että välitöntä heittäytymistä leikin maailmaan- uskallusta luopua aikuisen roolista. Aikuisen osallistumisen myötä leikit voivatlaajentua ja syventyä, mutta tärkeää on osallistua leikkiin lapsen ehdoilla. Aikuisen asenteet ja leikin tuntemus on oltava hallussa ennen kuin voi olla hyödyksi ja iloksi lasten leikeissä. Leikki on oivallinen areena lasten ja aikuisten tasavertaiseen kohtaamiseen: lasten osallisuus ja toimijuus on mahdollista toteutua, kun aikuinen leikkii leikin sisällä, mukana mielikuvitusmaailmassa, myös silloin kun leikin päämääränä on leikki itse.  

Myös aikuisen on mahdollista oppia leikkiä: leikin emotionaalinen kokeminen, myötäeläminen, juonellinen kehittely ja heittäytyminen on leikin pedagogista tukemista ja kehittelyä, ei niinkään etukäteen määritellyt tavoitteet, päämäärät ja tiedollinen osaaminen. Leikissä oppiminen ja opettaminen erilaisin epäsuorin ja suorin ohjauksen keinoin on oivallinen menetelmä, kunhan muistetaan tärkeät reunaehdot leikille ja sen ohjaamiselle.  

Leikki antaa lapselle mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja ilmaista itseään tasavertaisena toisten kanssa. Leikin kautta myös lapset, jotka eivät muutoin välttämättä uskalla ja kykene ilmaista itseään, löytävät kanavan osallisuudelle. Tämä vaatii aikuisen herkkyyttä ottaa huomioon myös vetäytyvät, hiljaiset tai arat lapset.  

3) Kenellä oikeus määritellä/arvottaa leikkiä? 

Lasten vapaa leikki on vähentynyt yhteiskunnallisten muutosten ja digitalisaation myötä. Kansainväliset eri maiden oppimistuloksia mittavat testit lisäävät varhaiskasvattajien ja opettajien paineita päästä hyviin oppimistuloksiin, ja koulumainen opetus aloitetaan yhä nuorempien lasten kanssa. Leikki on todettu toimivaksi opetusmenetelmäksi nuorten lasten kanssa.  

Lasten osallisuuden on useiden tutkimusten perusteella todettu kaiken kaikkiaan toteutuvan huonosti suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Osallisuustutkimusten positiivinen tulos on kuitenkin ollut, että leikissä lapset kokevat osallisuutta. Leikissä he kokevat saavansa ilmaista itseään, toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa, vaikuttaen itse toiminnan kulkuun ja kokien toimintansa merkityksellisenä. Lapset nimeävät useimmiten leikin mieluisimmaksi toiminnakseen varhaiskasvatuksessa. 

Usein aikuinen kuitenkin määrittelee leikin tarkoituksenmukaisuutta tai tarkoitusta. Kaikki leikki ei siis ole "korkeatasoista" aikuisten silmissä, mutta onko kaikki leikki tarkoituksenmukaista? Minkälaisen painoarvon annamme lasten omaehtoiselle ulkoapäin ehkä sisällöttömältä näyttävälle leikille? Aikuisnäkökulmasta katsottuna leikki voi näyttää turhalta, mutta onko leikkiin osallistumaton aikuinen oikea henkilö määrittämään leikin ”arvon”. Lapset leikkivät leikkimisen ilosta. He eivät aseta leikille tavoitteita tai päämääriä. Miksi sitten aikuiset kokevat olevansa siinä asemassa, että voivat arvioida tai arvottaa leikkiä?? 

FONSEN & KANGAS: Leikin ammattilaiset https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/232536/Leikin_ammattilaiset.pdf?sequence=3&isAllowed=y 

Aikuisen rooli itsesäätelytaidoissa tukea tarvitsevan lapsen leikissä 

ARTIKKELIN TEEMA 

·         Tavoitteena on tutkia itsesäätelytaidoissa tukea tarvitsevan lapsen leikin tukemiseen liittyvää ilmiötä  

·         Miten aikuisten tulisi toimia lapsiryhmässä leikkitilanteissa niiden lasten kanssa, jotka tarvitsevat itsesäätelytaidoissa tukea? Millainen on aikuisen rooli näiden lasten leikin tukemisessa? Miten päiväkodin aikuiset saataisiin aktivoitua leikin ohjaamiseen? 

·          

KESKEISET HAVAINNOT 

·         Artikkelissa korostuvat teoriatiedon pohjalta aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus ja aikuisen sensitiivisyys, aikuisen asenne leikkiä kohtaan sekä toimintakulttuurin merkitys itsesäätelytaidoissa tukea tarvitsevan lapsen leikin tukemisessa.  

·         Aikuisen tulee tunnustaa leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle sekä tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. 

·         Positiivisen asenteen lisäksi merkityksellistä on aikuisen toiminta haastavissa tilanteissa. Aikuisen läsnäolo ja toiminta leikkitilanteisessa ei aina välttämättä johda rakentaviin ratkaisuihin. Tavoitteena tilanteissa on käydä läpi meneillä oleva ristiriita ja lisätä lapsen oppimista. Leikkiessään aikuisen tuella lapsi oppii säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään sekä harjoittelee huomioimaan toisten lasten näkökulmia.  

·         Henkilöstön tulee tukea lasten leikin kehittymistä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti sekä ohjata leikkiä joko olemalla itse leikissä mukana tai leikin ulkopuolelta. Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä, koska sillä tavoin henkilöstö saa tietoa lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan. Havaintoja tulee käyttää leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. 

·         Haastavasti käyttäytyvät lapset vievät usein aikuisten huomion ja työpanoksen, jos ryhmässä on paljon tuen tarpeessa olevia lapsia. Kuitenkin jokaisen lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet tulee huomioida ryhmässä. Jokaisen lapsen on myös voitava luottaa ryhmän aikuisiin. Tukea tarvitsevien lasten kohdalla tilanteiden ennakoiminen, asioiden käsittely ja aikuisen vahva tuki korostuvat. Pedagogiikassa on huomioitava, että toinen lapsi tarvitsee enemmän saadakseen saman kuin muut.    

·         Leikki on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) nostettu suureen rooliin. Aikuisen rooli on kirjattu melko yksityiskohtaisesti tähän normiasiakirjaan, joten sen pohjalta työn suunnittelua olisi sen pohjalta melko mielekästä tehdä. Leikin lisäksi itsesäätelytaidot on nostettu tutkimuksissa lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta merkitykselliseen asemaan. Olisiko varhaiskasvatuksen ammattilaisilla tarve leikkiin liittyviin koulutuksiin ja erityisesti näkökulmana leikin tukemiseen liittyvään koulutukseen?  

 

Erilaisia lasten käyttämiä valtastrategioita: leikin johtaminen, leikkineuvottelut ja kieltäminen  

Lasten käyttämät valtastrategiat ilmenivät lapsen esittäessä leikkiehdotuksen (kielellinen kysymys tai ehdotus) Leikkiehdotuksesta tuli valtastrategia vasta sitten, kun se vaikutti toisen lapsen toimintaan 

  

Leikin johtaminen 

 

Leikkineuvottelut 

 

Kieltäminen 

 

Valtastrategioiden vaikutus leikin kulkuun 

Työryhmä: Taru, Soile, Essi ja Maiju

Mahdollistaako päiväkodin arki lapsen osallisuuden leikinvalintatilanteissa. Miten lasten aloitteet tulevat nähdyiksi, kuulluiksi ja toteutetuiksi? Mihin asioihin lapsi saa ja voi vaikuttaa? 

Käsitellään lapsen vapautta valita ja vaikuttaa.

Lasten osallisuutta pystytäänkin lisäämään, kun heidät otetaan aktiivisesti mukaan esimerkiksi leikkitaulun suunnitteluun ja toteutukseen

Aikuisen ohjausta leikissä tarvitaan

Lasten kanssa voitaisiin suunnitella esimerkiksi leikinvalintatauluun aivan uusia leikkejä ja valmistaa yhdessä niihin tarvittavia leikkivälineitä.

Leikkitaulun käyttö päiväkodissa voi olla hyvin perusteltua, jos asiaa on pohdittu kriittisesti ryhmässä ja sen toimivuus on näin hyväksi koettu. Olennaista tässä on kuitenkin muistaa, että lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen toimintaan, johon he kulloinkin osallistuvat. Aikuisen tehtävänä leikinvalintatilanteissa on kuunnella lasten ajatuksia ja auttaa heitä kehittämään omia ideoitaan, sekä mahdollisuuksien mukaan toteuttaa niitä. Kasvattajalla on tilanteessa aina pedagoginen vastuu ja lasten tulee saada olla mukana toiminnan suunnittelussa, sekä toteutuksessa.

Mahdollistaako päiväkodin arki lapsen osallisuuden leikinvalintatilanteissa. Miten lasten aloitteet tulevat nähdyiksi, kuulluiksi ja toteutetuiksi? Mihin asioihin lapsi saa ja voi vaikuttaa? 

Käsitellään lapsen vapautta valita ja vaikuttaa.

Lasten osallisuutta pystytäänkin lisäämään, kun heidät otetaan aktiivisesti mukaan esimerkiksi leikkitaulun suunnitteluun ja toteutukseen

Aikuisen ohjausta leikissä tarvitaan

Lasten kanssa voitaisiin suunnitella esimerkiksi leikinvalintatauluun aivan uusia leikkejä ja valmistaa yhdessä niihin tarvittavia leikkivälineitä.

Leikkitaulun käyttö päiväkodissa voi olla hyvin perusteltua, jos asiaa on pohdittu kriittisesti ryhmässä ja sen toimivuus on näin hyväksi koettu. Olennaista tässä on kuitenkin muistaa, että lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen toimintaan, johon he kulloinkin osallistuvat. Aikuisen tehtävänä leikinvalintatilanteissa on kuunnella lasten ajatuksia ja auttaa heitä kehittämään omia ideoitaan, sekä mahdollisuuksien mukaan toteuttaa niitä. Kasvattajalla on tilanteessa aina pedagoginen vastuu ja lasten tulee saada olla mukana toiminnan suunnittelussa, sekä toteutuksessa.

-leikkiminen ja oppiminen nivoutuvat yhteen, luonnollinen osa lapsen elämää 

-menetelmä kehitetty 1960-luvulla Unkarissa 

-kehittäjänä matemaatikko Tamás Varga työryhmänsä kanssa 

-menetelmän pedagogisia ratkaisuja ohjaavat Piaget´n teoria, Montessori-pedagogiikka, Polyan ongelmanratkaisumalli sekä Dienesin teoria matematiikan oppimisesta leikin avulla 

-rantautui Suomen kouluihin ja varhaiskasvatukseen 2000-luvun alussa 

-keskeistä konkreettisuus, leikillisyys ja toiminnallisuus 

-7 pääperiaatetta ja niiden yhtäaikainen kehittäminen: todellisuuteen perustuvien kokemusten hankkiminen, abstraktion tie, toimintavälineiden runsas käyttö, laaja ja yhtenäinen käsitteiden pohjustaminen, lupa erehtyä, väitellä ja iloita, oppilaan kehityksen ja ominaispiirteiden huomiointi, luova ja innostunut opettaja 

-kielellä suuri merkitys 

 

Leikki ja oppiminen esiopetuksessa: 

-lapsen kokemukset 

-leikki 

-oppiminen: leikkiä, kokonaisuutta, sisäistä motivaatiota, itsehillintää ja aktiivista toimijuutta 

 

Leikki 

-toimintaa kuvitteellisessa tilanteessa (Helenius ja Lummelahti) 

-Lane, Meany, Riesbeck ja Wernberg: 

-Vygotsky: leikki on tärkeä korkeampien ajattelutaitojen kehityksen elementti ja lähde 

-lasten sisäiset suhteet 

-esiopetuksessa korostetun oppimiskäsityksen perusteella lapset omaksuvat parhaiten uusia tietoja ja taitoja toimiessaan yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa 

-tärkeää huomioida, että jokainen lapsi tuo omat kokemuksensa ja osaamisensa tilanteeseen 

-osallisuus 

-> oppia toimimaan toisten kanssa 

-> harjoitellaan neuvottelutaitoja, toisten kuuntelemista, omien ideoiden jakamista, yhteistä vastuunkantoa, toisten kunnioittamista ja huomioimista 

 

Abstraktion tie runkona matemaattisen ajattelun oppimisessa 

-> lapsi muodostaa opittavista asioista mielikuvia, joiden päälle hän rakentaa oppimistaan: kolme vaihetta, mallinnetaan saarina. Saarten välillä liikutaan niin eteenpäin kuin taaksepäin 

1) lapsen omat kokemukset: arjen tilanteet, leikit ja pelit (lapsi tutustuu opittavaan asiaan näiden kautta) 

2) toimintavälineet, mallintaminen 

3) kuvat ja piirtäminen: tarkastelee, tutkii, tunnistaa ja täydentää kuvia 

 

Työryhmä: Henna R-P, Kati-Mari, Tuija ja Heidi N.

 

Artikkelissa kirjoitetaan tarinallisen leikin mahdollisuuksista varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa osallisuuden ja positiivisen pedagogiikan näkökulmasta. Tekstissä tarkastellaan erityisesti opettajan roolia leikkikulttuurin eteenpäin viemisessä. 

Leikki on itsessään merkityksellinen osa lasten toimintaa, mutta on hyvä pohtia, miten sitä voidaan pedagogisesti edistää ja tukea. Tarinallinen leikki on pedagogisesti ohjattua toimintaa, jolla vaikutetaan positiivisesti lasten kuvitteluleikkitaitoihin sekä lisätään kuvitteluleikkeihin käytettyä aikaa. Tarinallinen leikki tukee lasten aktiivista toimijuutta ja yhteistoiminnallista oppimista. Lisäksi leikit vahvistavat sekä lasten että aikuisten yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteita. Tärkeää on lasten ja aikuisten yhteisesti rakennettu ja toisiaan täydentävä pedagoginen ja esteettinen maailma.

Leikin roolia korostetaan oppimisessa ja opetuksessa. Lapsilla on oikeus oppia leikkien ja iloita oppimastaan. Leikki onkin vahvasti läsnä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, mutta silti tutkimukset osoittavat, että kuvitteluleikkiin käytetty aika on vähentynyt. Syinä voivat olla aikuisten heikentynyt rooli kuvitteluleikkien välittäjänä, turvallisuuteen liittyvät rajoitukset ja mielikuvitusta rajoittavien lelujen ja pelien määrän kasvu.

 

Vuorovaikutteinen tarinallinen leikki voi luoda yhteenkuuluvuuden ja jaetun ilon kokemuksia, jotka vahvistavat samalla lapsen osallisuuden tunnetta. Leikki on myös sidoksissa oppimiseen. Tarinallisessa leikissä oppimista vahvistaa vuorovaikutus lasten ja aikuisten välillä. Leikeissä lapset saavat harjoitella vallan ja vastuun ottamista turvallisessa ilmapiirissä, mikä on osallisuutta.

 

Osallisuutta voi tukea tarinallisessa leikissä samalla, kun tuetaan positiivista pedagogiikkaa. Nämä käsitteet nivoutuvatkin toisiinsa. Positiivisessa pedagogiikassa lapsi nähdään aktiivisena toimijana ja merkitysten rakentajana. Siihen kuuluu mm. myönteinen toimintakulttuuri, lapsen toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen, lapsen vahvuuksien tunnistaminen ja luottamuksellinen vuorovaikutus. Näitä asioita voidaan vahvistaa tarinallisessa leikkimaailmassa.Ryhmän toiminnassa painotetaan tällöin keskeisesti mm. lasten omien näkemysten tukemista ja luonteenvahvuuksien sanallistamista leikeissä. 

 

Opettaja voi osallistua tarinalliseen leikkiin joko suorasti tai epäsuorasti. Suora osallistuminen voi olla leikin tapahtumien rikastamista tai lasten auttamista roolien omaksumisessa, kun epäsuora osallistuminen taas on hienovaraisia ehdotuksia, jotka liittyvät leikin kulkuun, sanalliseen rohkaisuun tai ympäristön rikastamiseen. Osallisuutta opettaja voi tukea havainnoimalla ja tarttumalla lasten mielenkiinnonkohteisiin. Kulttuuriset tavat ja käytänteet vaikuttavat taustalla lasten leikeissä. Tarinallisessa leikissä lapset kehittävät jaettuja merkityksiä ja ideoita luodakseen yhteistä, kuvitteellista kertomusta, jossa keskeistä on lähikehityksen vyöhykkeen merkityksellisyys. Lähikehityksen vyöhykkeellä lapsi voi aikuisen tuella oppia sekä yhteiseen tarinaan sisältyviä merkityksenantoja että uusia taitoja. Opettajan tehtävä on paitsi havainnoida ja osallistua leikkiin, myös ymmärtää lasten näkemyksiä ja aloitteita, jotta niitä voidaan pedagogisesti laajentaa.

- Tarinalliset leikit mahdollistavat mukanaolon, yhdessä toimimisen ja yhteisen ilon jakamisen muiden kanssa. Kuten muissakin leikeissä, myös tarinallisessa leikissä ilmenee lasten tarve kuulua joukkoon, ilmaista itseään roolissa ja heittäytyä kuvitteelliseen leikkimaailmaan. 

- Keskeistä on, että opettaja tukee lapsia myös yksilöllisesti tarinallisen leikin eri vaiheissa. Tämä vaatii opettajalta aktiivista osallistumista leikkiin ja tarkkaa havainnointikykyä. 

- Lapset oppivat paljon sekä toinen toisiltaan että opettajilta yhteisessä, tarinallisessa leikissä. Yhteisleikki vahvistaa lasten kykyä tunnistaa tunteita, ottaa mukaan muita lapsia leikkiin ja toimia toisiaan huomioivalla tavalla. 

- Tarinallinen leikki edistää myönteisesti lasten kokonaisvaltaista oppimista, mukaan lukien ajattelun kehitystä, kokemuksellisuuden ja havaintojen kautta ymmärryksen laajentamista vuorovaikutuksessa, sekä tunteiden ja vahvuuksien tunnistamista. Sosiaalinen vuorovaikutus tarinallisessa leikissä edistää positiivisesti lasten mielikuvituksen ja kuvitteluleikkitaitojen kehitystä. 

- Tarinallinen leikki lujittaa yhteisymmärrystä aikuisten ja lasten välillä sekä antaa monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia lasten ja aikuisten kokemusmaailmojen lähentämiseen toisiaan täydentäen, kun voidaan yhdessä oppia ja eläytyä tarinallisen leikkimaailman seikkailuihin.