• On hyvä käytänne, että opiskelijoilla on viikoittaisia tehtäviä toteutettavaksi työssäoppimisen aikana, joka ohjaa myös keskusteluihin työpaikalla. Jokaiselle päivälle jokin pieni tehtävä. Työpaikkaohjaajat osallistuvat tehtävien tekemiseen. Selkeä ohjaus tärkeä.

• Opettaja vierailee jokaisen opiskelijan työharjoittelupaikalla. Käydään yhteiset palautekeskustelut.

• Työpaikkaohjaajalla ei välttämättä ole aikaa ohjata harjoittelijaa. Tässä on vaihtelua.

• Opistoilla on yhteistyöyrityksiä, mutta usein ohjataan opiskelijaa itse hakemaan työssäoppimispaikkoja.

• Kaupoista helpointa saada työssäoppimispaikka.

• Opiskelijaa ohjataan ja tuetaan tekemään omia jatkosuunnitelmia siitä, mille alalle hän haluaisi mennä.

• Eläkkeelle jääneitä ohjataan hyödyntämään työssäoppimista verkostoitumiseen tai vapaaehtoistyön oppimiseen.

• Työssäoppiminen voisi olla opsin mukaan esim. korkeasti koulutetun, kapea-alaisen osaamisen omaavan opiskelijan kohdalla niin, että tapaisi oman alan asiantuntijoita ja verkostoituisi, tekisi esim. haastatteluita oman alan asiantuntijoille ja siten suorittaisi työssäoppimisen.

• Opistolla oleva kiinteistöhuolto ja ravintolapalvelut matalan kynnyksen harjoittelupaikka.

• Varhaiskasvatus hyvä harjoittelupaikka, koska voi olla omankielisiä lapsia.

• Työpaikoille on tarjottu esim. kielitietoisuuden ohjausta, mutta heillä ei ole kiinnostusta.

• Opistolla voisi olla esim. verkkosivuilla lomake, jossa työnantaja voisi ilmoittaa, että kaipaa työntekijöitä.

• Oppilaitoksen täytyy tulla tutummaksi oman alueen työelämälle. Työelämä ei tule oppilaitosten suuntaan, vaikka olisi tarvetta työntekijöille.

• Pääkaupunkiseudulla on heikko maine maahanmuuttajataustaisilla työssäoppijoille, koska kieliharjoittelijoita mennyt liian varhaisessa vaiheessa harjoitteluun. Kansanopistot voisivat nostaa kieliharjoittelijoiden statusta työelämässä.

• On kokeiltu sitä, että työssäoppimista toteutetaan 1 päivä viikossa. Osa työpaikoista piti tästä, osa olisi toivonut kokoaikaista harjoittelijaa.

• Voitaisiin kehittää yhteinen työpankki siitä, mitä työssäharjoittelupaikkoja on tarjolla. Esim. ruotsinkielisellä puolella.

• On hyvä huomioida, että kaikki eivät halua lähihoitajiksi. Tulee kuunnella sitä, mitä opiskelija oikeasti itse haluaa!

• Suomalaisessa työelämässä ei pärjää englannin kielellä. Opiskelijan on tärkeä ymmärtää, että suomen kieli on tärkeä työelämässä. Työssäoppimisjakso toteutetaan vasta siinä vaiheessa, kun opiskelijalla on jo kielitaitoa.

• On hyvä huomioida, että ostopalveluopettajalla ei ole työelämäyhteyksiä, mutta kansanopistoilla, jotka toimivat aktiivisesti omalla alueella. Ohjauksellisuus on vahvuus. Myös paikallistuntemus on vahvuus.

• Paikalliset yrittäjäjärjestöt ovat niitä, joihin voisimme rakentaa yhteyksiä.

• On kutsuttu työelämäedustajia kansanopistoille, mutta ei saada heitä tulemaan. Ennemmin voisi tarjota, että tulemme työpaikalle esim. kokoukseen kertomaan aiheesta.

• Hoitoalalle painottuva koto-koulutus

• Yhteisöllisyysopintoihin painottuva koto-koulutus

• Suomen kieleen painottuva koto-koulutus (vähemmän työssäoppimista)

• Hitaille oppijoille ja heikon koulutustaustan omaaville suunnatut koto-koulutukset

• Naisille suunnatut koto-koulutukset

• Ei inflaatiota kielitaidon arvioinnissa.

• Yhteisöllisyys, oppimisympäristö, "pääseminen porukkaan", mahdollista harjoitella natiivien kanssa suomea.

• Asumismahdollisuus ja vapaa-ajalla toimintaa ja kohtaamisia.

• Vuoden kierto ja sen juhlat ja tapahtumat. Pääseminen mukaan suomalaiseen kouluvuoteen.

• Eri ikäisiä samassa ryhmässä.

Kesto ympäri vuoden?

Tuleeko lopputestistä liikaa oppimista ohjaava tekninen testi, johon koko koulutus preppaa, jolloin laajempi osaaminen jää paitsioon? Hyvää on, että lopputestausta yhtenäistetään. Nykyiset testipisteen testit nähtiin hyvinä.

Pätevien opettajien määrä ja sen korostaminen.