-Saatavuus/läpimeno, mitkä ovat odotusajat ja jonot?

-Kerralla kuntoon?

-Lopputulosmittarit?

-Palveluvalikoiman kuvaus, mitä kaikkea tuottaja tuottaa?

-Helpot toimivat, mutta laajempia on vaikea ja raskas käyttää.

-Indikaattoreiden tulisi antaa tietoa hoidon laajuudesta.

-Järjestäjän tulisi antaa tietoa siitä, mitä tuottajalta halutaan!

-Mitä tuotetaan ja paljon niiden tuottaminen maksaa?

-Helposti käytettävät kansalliset indikaattorit

-Pitäisi näyttää mitä kehittämisaktiivisuutta pisteessä on, kehittämistoimet näkyväksi.m

-Tuottajan pitäisi pystyä raportoimaan miten hyvin halutut palvelut on tuotettu järjestäjälle.

-Jätetäänkö jotain sellaista raportoimatta mikä aiheuttaisi kustannuksia tai komplikaatioita?

-Potilaille merkittävät tiedot ja erityisosaaminen näkyväksi.

-Potilasturvallisuus hyvä mittari laadusta.

-Järjestäjä määrittää tarpeen ja tilaa sen mukaan, laatu mukaan tähän.

-Järjestäjän vastuu siitä mitä tuotteita tuotetaan.

-Nyt näkyy esim. flunssan hoidon tuote, mikä ei kuitenkaan tuota terveyshyötyä.

-Johdon tuki, "2nd opinion" - Valtuudet kehittämistyölle, joten kehittämisen rakenteet pitää olla kunnossa. Johdolla tulee olla näkemys kehittämisestä.

-Sidos muuhun alueelliseen kehittämiseen. Yhteinen painopistealue alueellisesti?

-Valtakunnallisia linkkejä, tietoisuus toisten tekemisestä. Tiedon keruu ja tiedon hyödyntäminen.

-"Kättä pidempää" eli materiaalipankki slideille, matriiseille yms.

-Palautejärjestelmä ja kehittämisen uudet työkalut.

-Valmennukseen muita ammattiryhmiä, myös esh mukaan hoitoketjutyöhön.

-Kehittäjäverkosto on myös identiteettikysymys.

-Mentorointi, ruohonjuuritason tukeminen, käytettävissä olemista.

-Some kehittäjien yhdistämiseksi?