Kuitenkin kyse on paljon laajemmasta asiasta. Mieleeni ei tullut ollenkaan ajallisiin ja tapahtumiin liittyvien kehityskulkujen mukaanottaminen, vaikka ne ovat hyvin keskeisiä toimintaympäristöjen määrittelyssä, ja mikä tärkeää, etenkin niihin liittyvässä muutoksessa, mikäli jotain konkreettista muutosta voi sanoa tapahtuneen. Muutoksen todellisuus lienee voidaan todeta vasta jälkikäteen.

Hmmm.. myös minä taidan kuunnella luennon uudestaan.

Jotenkin tuli tunne, että kokonaisuudesta on kyse. Toimintaympäristöjä on monella tasolla, ei vain yksilötasolla. Sosiaalityössä toimitaan myös historiasta opittujen käytäntöjen mukaan, eikä sovi unohtaa virallisia sopimuksia/päätöksiä ja niiden lomassa olevia hiljaisia sopimuksia (näin on aina ollut ja tulee olemaan -juttuja). Omilla tekemisillä ja tekemättä jättämisillä meistä jokainen toimii jollain tasolla jossakin sosiaalityön toimintaympäristössä, omana itsenään. Ja vaikka nyt tuntuisi tosi "järkeviltä" ohjeistukset ja valinnat, mitä pyritään tekemään, ei kukaan tiedä, miten meidän lapsemme niihin aikanaan suhtautuvat. Täytyy vain toivoa, että heille välittyy tieto, että oli sitä meilläkin tutkittua tietoa ja pyrittiin tekemään parempaa elämää, lisäämään hyvinvointia omassa ajassamme parhaamme mukaan.

On ymmerrättävä mm. lakeja, asetuksia, normeja, diskursseja ja aikalaistendessejä, jotta voi hahmottaa sosiaalityön toimintaympäristöä kokonaisuudessaan. Menneen ja nykyisen ymmärtäminen on oleellista, tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. -> Jälkihyvointivaltio ja kumppanuuspolitiikka!

Mieleeni painui käsite ihmisten ja instituutioiden välisten suhteiden säätelyjärjestelmästä. Lauseet siitä, että sosiaalinen todellisuus on ihmisten tekemää ja että ihmisillä on mahdollisuus tehdä toisin ja kääntää asioiden suuntaa. Nämä herättivät ainakin itseäni ajattelemaan asiaa toisenlaisesta näkökulmasta.

Sosiaalityö ei ole pelkästään konkreettisia asioita ja ympäristöjä, vaan paljon laajempi ja abstraktimpi käsite.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, koski sosiaalisia sopimuksia ja elämismaailmaa. Nämä yhdessä sosiaalityön institutionaalisten puitteiden ja historiallisten / aikalaistendessejen kera muodostavat sellaisen toimintaympäristön, jossa ainakin itselläni riittää pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa.

Olen ennenkin ollut kiinnostunut diskursseista, kuinka esimerkiksi päihteiden käyttö yksilön tai yhteisön puheessa esiintyy. Etenkin tämän Rauhalan luennon myötä kiinnostukseni kasvoi entisestään. Kuinka me puheessa tuotamme todellisuutta ja voimmeko me todella edes ymmärtää asiakkaan todellisuutta vain sen perusteella mitä hän puhuu. Ehkä tässä tuleekin se tutkimuksen merkityksellisyys. Tähän liittyen suuremmassa mittakaavassa nämä sosiaaliset sopimukset. Ei tosiaan ole pelkästään politiikan varassa se kuinka me esimerkiksi vanhusten hoito järjestetään.

Paljon tuli luennolla pohdittavaa ja muiden opiskelijoiden tekstien lukeminen on huomattavasti auttanut käsittämään näitä asioita.

Tästä luennosta en oikein saanut mitään sellaista punaista lankaa. Päälimmäisenä jäi mieleen se, että sosialitieteissä ollaan tekemisisissä ihmisten sosiaalisen todellisuuden kanssa, jolloin heillä itsellään on myös mahdollisuus muutokseen.

Ehkäpä kuuntelen myös uudelleen ja katson miltä kuullostaa sen jälkeen.

Todella laaja luento, jätti paljon miettimistä. En voi väittää, että olisin ymmärtänyt edes murto-osaa, mutta onpahan jotain mitä tutkiskella vielä useampaan otteeseen!

Tässä liikuttiin niin abstraktilla tasolla, että juttu meni aika lailla yli hilseen. Ei jäänyt oikein käteen mitään konkreettista paitsi se että sosiaalityö on (jälleen) moniulotteista ja tapahtuu monissa viitekehyksissä.

Maailman tapahtumat ja EU-maiden toimintatavat vaikuttavat myös ihan ruohonjuuritason työhön asti Suomessa, esimerkiksi lainsäädäntö, jonka mukaan työtä tehdään. Luennossa tästä puhuttiin julkilausuttina sosiaalisina sopimuksina.

Luennoilla käsiteltyjä, toimintaympäristöihin vaikuttavia seikkoja oli aiemminkin ymmärtänyt jollain lailla sosiaalityöhön(kin) vaikuttaviksi asioiksi, mutta niitä ei ollut kuitenkaan osannut jäsentää toimintaympäristön käsitteen kautta.

Mielenkiintoista oli myös sosiaaliset sopimukset, joista osa on ehkä kulttuurissamme ihmisten ydinjatkoksessa ja aikaamme huonosti sopivia asioita asioita tuemme tietämättämme. Näitä tarkasteluja olisi hyvä nostaa esiin.

Luento auttaa ymmärtämään, että työntekijänä on tärkeää ymmärtää myös esimerkiksi  sosiaalityön historiaa.

Paljon uusia ja outoja termejä. Toivon, että tulevaisuudessa mahdollisesti sosiaalityössä toimiessani muistan välillä laajentaa näkökulmaani mikrotasolta meso- ja makrotasolle sekä historiaan.

Tärkenä näen itsekkin sen. että on ammatillista huomioida kokonaisuus niin ihmisessä kuin yhteiskunnallisissa viitekehyksissä. Jatkuva kehittyminen niin työssä kuin työmuodoissa on tärkeää, mutta kuten luennosakin nostettiin esiin, on muutoksen kritisointi myös tärkeää. Asiakastyössä näen tärkeimpänä asiakkaan tilanteen NYT ja tulevaisuudessa, ei niinkään menneisyydessä.

Lisäksi sosiaalinen todellisuus ja se näkeminen yksilön kannalta, jossa yksilöllä on mahdollisuus muuttua ja luoda itselleen tavoitteita, on mielestäni erittäin tärkeää.

Kaikkiaan toimitakenttänä sosiaalityö on erittäin laaja ja vaatii paljon asioiden sisäistämistä, jotta edes osaan pääsee käsiksi.