Lukiolainen kyllä hyötyisi siitä, että vaikkapa englannin kurssilla he oppisivat hyvin tiettyjen kursseilla käytettävien sovellusten – ja oman tietokoneensa- käytön, mutta aikaa niiden opetteluun kuluu aivan liikaa jo muutenkin kiireisistä kursseista. Tämän lisäksi kaikki opettajatkaan (minä mukaan lukien) ei ole mikään tekninen asiantuntija. Herää kysymys: pitäisikö olla? Lisäksi osa opiskelijoista ei ”millään  jaksa raahata” tietokonetta kouluun, kun ”sä oot ainoo, joka sitä käyttää tunneilla”. Tämäkin turhauttaa, koska koulussa ei ole koneita opiskelijoille. Pitäisikö siis koulun johdon vaatia, että kaikissa oppiaineissa käytettäisiin TVT:tä?

Raportissa oli mielenkiintoisia pohdintoja: osaavatko lukiolaiset oikeasti tunnistaa luotettavan lähteen tai yhdistellä eri tietolähteistä keräämäänsä materiaalia yhtenäiseksi asiakokonaisuudeksi?

Olennainen pohdinta oli se, että opiskelijoille annettavat tehtävät eivät saisi sisältää ainoastaan tiedonhakua sopivilla avainsanoilla Wikipediasta tai Googlesta, vaan muistaa, että tämä on vasta ensimmäinen askel taitavaan tiedon prosessointiin ja tuottamiseen. Tämän ohjaamiseen kaipaan itse tukea.
Jaana Ikonen

Olen huomannut omassa työssäni, että nuoret helposti tyytyvät "helppoon tietoon". Tarkoitan tällä sitä, että tietoa ei viitsitä hakea useammasta eri lähteestä vaan tyydytään helposti vain yhteen lähteeseen (esimerkiksi Wikipediaan), ellei opettaja erityisesti ohjaa käyttämään monipuolisia lähteitä. Ja vaikka opettaja olisi valmiiksi etsinyt hyviä nettllähteitä, silti moni haluaa lukea sen, mitä Wikipedia kyseisestä aiheesta kertoo (jopa enemmin kuin lukisi oppikirjaa). Johtuneeko siitä, että kyseinen sivusto tuntuu tutulta ja turvalliselta sekä sitä on helppo käyttää?
Olen myös huomannut, että osalla nuorista saattaa olla vaikeuksia löytää etsimäänsä tietoa internetistä. Tämä voi liittyä siihen, että sopivien hakusanojen löytäminen koetaan vaikeaksi. Myös relevantin tiedon löytäminen internetsivuilta voi olla haasteellista. Mistä tämä voisi johtua ja miten relevantin tiedon löytämistä voisi tukea?

Hämäläisen Pro gradun teoriaosuudessa esiteltiin erilaisia lähteiden luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Niitä olivat esimerkiksi tiedon alkuperä, julkaisija, julkaisukanava, internetosoite ja sivuilla esiintyvien henkilöiden asiantuntijuus / auktoriteetti. Nämä ovat hyviä tekijöitä, joihin opettaa nuoria  kiinnittämään erityistä huomiota tiedonhaussaan. 

Pro gradu -tutkielman tulosten pohjalta internetlukutaidon opettamiselle nähtiin selvää tarvetta. Olen tämän tuloksen kanssa samaa mieltä - nuoria tulee tukea ja ohjata internetlukutaitojen kehittämisessä. Tiedon kriittinen arviointi, lähteiden luotettavuuden arviointi, argumentointi- ja ajattelutaidot ovat erityisen hyödyllisiä taitoja myös jatko-opintoja, työelämää sekä tulevaisuutta ajatellen. Tämä vaatii kuitenkin myös opettajalta ajan hermoilla olemista, kouluttautumista ja suunnittelutyötä. Itse ainakin ottan mielelläni vastaan muita hyviä ja konkreettisia vinkkejä, miten ohjata nuoria tiedonhakuun ja tiedon kriittiseen arviointiin :)

Laura Kalliola-Joorits

Nuoria ei kuitenkaan auta se että päivttelemme heidän huonoja käytännön tietotyötaitoja, vaan heitä on ohjattava hyötykäyttöön. Mielestäni yläkoulu olisi sopiva ja sinne tulisikin saada pakollisena 
tietojenkäsittelyn kursseja heti seitsemännen luokan alusta. 

Lähdekritiikin opettaminen on opetuksen uusi haaste: ja luotettavan tiedon löytäminen on haasteena aikuisillakin. Lukioissa voisikin (miksei myös yläkouluissa) olla erikseen lähdekritiikin kurssi, johon voisi yhdistää eri aineista tulevan tiedon käsittelyä. 

Piiloviestien tulkinta on haastavinta- ja taas kerran ihan kaikille, ei vain nuorille. Liian monta kertaa siteerataan ihan valtakunnallisissa uutisissakin epämääräisiä lähteitä ja "luin sen jostain"-näyttää riittävän perusteluksi. Lähteiden tarkistaminen on haasteellista jopa ministeritasollakin. 

Nyky-yhteiskunta ja ehkäpä koulukin korostaa nopeutta. Hyvin tehty tehtävä valmistuu nopeasti, kuin myös muutkin työsuoritukset. Jäljestä tuleekin sitten sanomista. Ehkä olisikin syytä hieman hidastaa vauhtia kaikilla kouluasteilla?

Tanja Sairila