2. Kerro konkreettinen ja realistinen suunnitelmasi tilanteen parantamiseksi. Nimeä myös mahdolliset yhteistyökumppanisi, jotka osallistuvat suunnitteluun ja/tai suunnitelman toteutukseen. Kuinka motivoit lasta/nuorta, perhettä ja muuta mahdollista verkostoa yhteistyöhön?
 
 3. Kerro, miten suunnitelmaa on toteutettu ja onko tilanteessa ehkä jo näkyvissä muutoksia. 
 

Käytettävissäsi on sekä tämän koulutuksen materiaalit, että muut hyväksi arvelemasi työtavat.

Yhteenveto ja reflektiot tapahtuvat oman työn seminaarissa viimeisellä kokoontumiskerralla ti 7.5.2019, jolloin työt esitellään muulle ryhmälle. 

Siirrä valmis tuotoksesi tälle alustalle 30.4.2019 mennessä. Kirjoita otsikkokenttään oma nimesi. (Huom! Voit halutessasi liittää mukaan myös kuvia ja linkkejä)

Pienetkin askeleet ovat tärkeitä. Tsemppiä kokeiluihin!

Terveisin,
Anna-Kaisa, Maria ja Riikka

Oppimistehtävä

Niina Pekkala

Rauhoittumishuone Ketunpesä

Työskentelen pienemmä maalaiskoulussa, jossa  on 1.-9.luokka-asteet sekä samassa rakennuksessa esikoulu ja päiväkoti. Koulussamme on paljon (n.28% oppilaista) tukea tarvitsevia oppilaita. Pääosin tuen tarpeet johtuvat käyttätymisen ongelmista ja/tai vaikeista oppimisvaikeuksista.  Tukea tarvitsevat oppilaat ovat kuormittaneet koko kouluyhteisöä viimeisen kahden vuoden ajan, mikä on näkynyt pahimmillaan lukuisina kiinnipitotilanteina joita koulun muut oppilaat ovat joutuneet näkemään. Haastavien tilanteiden jatkumo tulee kestämään vielä useita vuosia, koska tulevissa koulutulokkaissa noin puolet on haastavasti käyttäytyviä. Koulun henkilökunta, vanhemmat ja lapset ovat kaikki väsyneitä tilanteeseen ja siihen tarvitaan muutosta.

Ajatus rahoittumistilasta on lähtenyt alun pitäen lastenpsykiatrian taholta. Sairaalakoulussa oppilailla on käytössä rauhoittumishuone Rauhala,mitä oppilaat ovat ajan myöten oppineet itse hyödyntämään vastuksia kohdatessaan. Tätä ajatusta lähdin virittelemään myös meidän koulullemme. Ensimmäisenä ongelma luonnollisesti tuli tilakysymys: täpötäyteen ahdetussa koulussamme ei ole yhtään tyhjää nurkkausta, johon rauhoittumistilaa voisi ajatella. 

Kiersin kouluamme yhdessä rehtorin kanssa ja totesimme, että yksi varastohuone on ainoa mahdollinen tyhjennettävissä oleva tila. Tästä tilasta keskustelimme myös yhden haastavasti käyttäytyvän oppilaan vanhempien kanssa ja he kokivat tilan potentiaaliseksi. Yhdessä koulunkäynninohjaajan ja kiinteistönhoitajan kanssa tyhjensimme varastoa, otimme hyllyt seiniltä pois, niin että tilaan ei oppilaiden korkeudelle jäänyt mitään irtotavaraa tai asiaa, johon voisi itsensä loukata.

Rauhoittumistilan rakentamisessa oli mukana se oppilas, joka mahdollisesti tilaa tulisi eniten tarvitsemaan. Hän sai nimetä tilan ja siitä tuli Ketunpesä. Tilassa ei ole sisustuselementtejä, vain räsymatto lattiassa, pari säkkituolia ja patja. Tilan ajatus on, että oppilas saa kaivautua tilaan rauhoittumaan silloin kun tuntuu, että maltin menettäminen on lähellä. Tilasta ei tarkoituksella tehdä liian viihdyttävää, ettei sitä tule kiusaus käyttää väärin.

Suurimmat haasteet löytyvät koulussamme 2. ja 3.luokan oppilaissa. Näiden luokka-asteiden oppilaiden kanssa kävimme tutustumassa tilaan pienissä ryhmissä ja juttelimme tilassa siitä, kuinka joskus joillakin lapsilla on vaikeus hallita kiukkua ja kuinka tärkeää on löytää painimisen tilalle muita rauhoittumiskeinoja. Kaikki oppilaat ovat joutuneet näkemään kiinnipitotilanteita ja siksi juttelimme samassa yhteydessä siitä kuinka pelottavia ja ikäviä kiinnipitotilanteet ovat niin aikuisille kuin lapsillekin ja rauhoittumishuone on se paikka, millä pyritään ennaltaehkäisemään näitä tilanteita. Keskusteluissa mukana oli myös ne oppilaat, jotka ovat raivareita ajoittain saaneet, mutta heitä ei nostettu sen kummemmin esille porukasta.

Niille oppilaille, joilla on ollut haasteita kiukunhallinnan kanssa otimme käyttöön myös käyttäytymiskortit, joissa oppilaan kanssa yhdessä arvioidaan jokainen oppitunti liikennevaloväreillä. Oppilaan huoltajat sitoutuivat palkitsemaan oppilaat, kun heille riittävä määrä vihreitä palloja korttiin tuli. Oppilaan kanssa myös sovittiin, että rauhoittumishuoneeseen menosta sovitaan ohjaajan tai opettajan kanssa: silloin kun tunteet alkavat kuumenemaan, lapsi ohjataan rauhoittumaan, jos ei hoksaa sinne itse mennä.

Pelkkä rauhoittumishuoneen olemassa olo yhdessä käyttäytyiskorttien kanssa on rauhoittanut tilannetta ja olemme selvinneet lähes kuukauden ilman vakavampia haasteita. Rauhoittumishuone seisoo tyhjillään, mutta sen olemassa olo rauhoittaa lasta. Tulevien koulutulokkaiden kanssa tulemme kiertämään jo kouluun tutustumispäivänä rauhoittumishuoneen läpi ja juttelemme siitä, miksi sellainen on olemassa ja milloin sitä käytetään. Tavoitteena on ehkäistä tulevan syksyn aikana kiinnipitotilanteita ja opettaa lapsille keinoja rauhoittaa itseään.

 

Ohjelmia lasten ja nuorten yhteistyölle (lisäilin linkkejä helpottamaan asioiden löytymistä netistä /RP)

-          Fun Friends http://www.asemanlapset.fi/fi/toimintamuotomme/friends 

-          Hyvinvoinnin vuosikello
 https://www.innokyla.fi/web/hanke2225109/hyvinvoinnin-vuosikello-sosiaalisen-vahvistamisen-toimintamalli-yhteisolliseen-hyvinvointityohon-perusopetuksessa 

-          kummi-oppilaat

-          tukioppilaat

-          sun ja mun juttu
 https://lastenkeskus.fi/kasvattajan-tueksi-oppimateriaali/piki-ja-sun-ja-mun-juttu/
http://www.pikitoimintamalli.fi/ 

-          Theraplay
 https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyomenetelmat/theraplay-menetelma 

-          Eläinlasten elämää
 https://www.mielenterveysseura.fi/fi/kirjat/el%C3%A4inlasten-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-mielenterveystaitoja-p%C3%B6yt%C3%A4teatterin-keinoin 

-          mielenterveyden talo
 https://www.mielenterveystalo.fi/ 

-          mieli.fi https://www.mielenterveysseura.fi/fi 

-          MLL:N nettivisut https://www.mll.fi/ 

-          Lapsen mieli
 https://www.mielenterveysseura.fi/fi/kirjat/lapsen-mieli-mielenterveystaitoja-varhaiskasvatukseen-ja-neuvolaan 

-          ekapeli http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli 

-          Molla ABC http://nordicedu.com/molla/ 

-          Möllit-peli
 https://viihdevintiot.com/2015/10/13/mollit-on-nokkeluutta-ja-yhteistyota-vaativa-moninpeli-koko-perheelle/ 

-          ”Ryhmäytyspäivä” 

-          yön yli ryhmäytyminen

-          liikkuva koulu https://liikkuvakoulu.fi/ 

-          vihreä lippu https://vihrealippu.fi/ 

-          ART http://www.suomenart.com/mika-art-on/ 

-          Maltti
https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2016/01/Bulletin-4_2015_Katajam%C3%A4ki-ja-Paananen.pdf 

-          Etsivä
 tarkoitettiinko tätä: https://www.edu.fi/verkko_oppimateriaalit/tunne_etsivat 

-          KiVa-koulu / KiPu-koulu (kiusaamiseen puuttuminen) http://www.kivakoulu.fi/ 
* esim. mallit riitatilanteiden hoitoon
* toimivuus riippuu opettajasta (ammattitaito+herkkyys)
-> on hyötyä

-          leikit, leikkipaikat -> kaikki leikit ei jatkuvasti saatavilla

-          tilan rajaaminen (selkeys)

-          oppimisympäristö; luokkatila, ryhmä, muut ympäristöt, istumajärjestys -> ei turhia muutoksia

-          lapset osallistamaan muuttamaan oppimisympäristöä

 

-          aistiharjoitus: ”sokea ja opaskoira”, ”miinakentällä”
 -> selkeiden ohjeiden antaminen opastettavalle

-          keskitytään yhteen aistiin kerrallaan –harjoituksia

-          meteli!

-          ärsykkeiden määrä

-          erilaiset tavat oppia (kuuntelu, liike, näkö)

-          aistiharjoitus2: kuulo pois ja sovitut merkit esim. kosketus päähän=käänny oikealle

-          kuulosuojaimet kaikkien käytössä

-          oman tilan turvaaminen

-          erilaiset valaistukset

 

-          nukkuu oikea-aikaisetsi, riittävästi, ilman somea

-          vanhempien tietoisuus vuorokausirytmistä

-          levon tarve

-          terveelliset tämän hetken ”lautasmallin” ateriat

-          hygienia

-          lääkehoitosuunnitelma

-          ergonomia

-          perusarkiliikuntaa päivittäin

-          monipuolista

-          liikunnalla jaksotetaan tekemistä -> keskittyminen

-          toiminnan mahdollistavat tilat

 

-          sääntöjen avaaminen

-          syys-seuraus suhteet

-          kaikilla sama takaseinä -> koti/koulu -> lasten/nuorten osallisuus sääntöihin -> johdonmukaisuus -> positiivinen ohjeistus

-          maalaisjärki sääntöjen soveltamiseen

-          liiallinen byrokratia säännöissä

 

-          voimana yhteiset pelisäännöt

-          muista huolehtiminen

-          yksin ”kovaa”, yhdessä ”pitkälle”

-          tsemppaus

-          pedagoginen kahvila

-          yhteinen vapaa-aika

-          avoin keskustelu

-          esimiesten esimerkki

-          läsnäoleva esimies

-          vaihdellaan työtehtäviä -> toisen työn arvostus

 

-          tilannesidonnainen huumorin käyttö -> lapsituntemus!

-          aikuisen mukanaolo

-          höpsöttely sopivassa tilanteessa pitää tunnelmaa rentona ja rohkaisee lapsia kokeilemaan uutta ja kehittymään

 

-          ryhmissä (pienemmissä) kertominen

-          kuuntelu
  -> lapsen tasolle
 -> rauhallisuus

-          selkeät ohjeet

-          kuvat

-          viittomat

-          piirtäminen

-          non-verbaalisen viestinnän tulkitsemisen opettelu ja vahvistaminen

 

-          lukutuokio (rauhallinen hetki)
 -> piirtämistä
 -> keskittymistä
 -> kirjoittamista
 -> keskustelua

-          sopiva vaatimustaso

-          vapaus tehdä omia valintoja

-          toiminnallisuutta sopivassa suhteessa

-          palataan perusasioihin

rauhalliseen kohtaamiseen

-          mahdollisuuksien esiintuominen
 * kuvat osoittaa, mitä voi tehdä

-          tietoteknologian hyödyntäminen

-          leikkitaulut

-          matikassa esim. lautaset ja palikat kertotaulujen opettelussa

-          sääntöjen ja ohjeiden kuvittaminen, esim. ruokalassa

-          matikan opettelussa visualisointi erityisen hyödyllistä ja tarpeellista

-          tehtävänanto -> työvaiheet, tarvikkeet

-          youtube-videot aiheeseen liittyen

-          päiväjärjestys

-          läksyt

-          tunnekortit

-          ”mielimittari”

-          uudet tilanteet -> ennakointi, jälkipuinti

-          syys-seuraus -> tilanteet kuvitettuna

-          kommunikoinnin tukena

-          riitatilanteet

 

-          stressipallot ym.

-          satuhieronta

-          pallohieronta

-          rentoutusharjoitukset

-          riittävät tauot

-          rajojen vetäminen työn ja vapaan välille

-          turvallinen yhdessäolo ryhmässä

-          kosketus

 

-          tunnekortit

-          zones-menetelmä  http://zonesofregulation.com/index.html 

-          liikennevalot

-          peukku

-          ennakointi

-          tunnemittari

-          syy-> mikä auttaa, keino tunteesta ulospääsyyn

-          syyt ja seuraussuhteet, niiden läpikäyminen

-          tunnekuvat

-          piirtämine

-          omien voimavarojen / heikkouksien/ vahvuuksien tunnistaminen

-          palkitaan arvojen/luonteenvahvuuksien mukaan

-          positiivisten sanojen viljely

-          kehu ~”ylikehu” (ikätaso huomioiden)

-          peukku

-          lahjonta J

-          palkkiojärjestelmät

-          oikea vaatimustaso -> tehtävät itsessään palkitsee

 

-          sanoittaminen

-          asioiden aistiminen

-          oppilaiden osallisuus strukturointiin

-          kuvallinen päiväjärjestys,

-          kalenteri

-          läksyt

-          konkretia

-          luokkaympäristö

-          tuo turvallisuuutta

 

-          kodin ja koulun yhteistyö muuttotilanteissa

-          esim. sijaisuudet

-          sujuva viestintä

-          oppilastuntemus

-          päiväjärjestys

-          oppitunnin rakenne

-          työvaiheet, ajankäyttö

-          pilkotut ohjeet

-          kuvalliset ohjeet

-          uudet tilanteet käydään hyvissä ajoin läpi, pienetkin

-          time timerin käyttö

-          ”ensin –sitten –sen jälkeen”

 

 

-          itsetunnon tukeminen julkisella kehulla -> lasta kunnioittaen

-          huonon käytöksen huomiotta jättäminen

 

-          yhdessä tehdyt säännöt – osallisuus

-          kertaantunut kehu

-          ryhmän yhteiset säännöt, mikä hyväksyttävää käytöstä

-          kuvat

-          tavoite tiedossa!

-          työyhteisön yhteiset säännöt?
 * haasteellista
 *tilannekohtaisuus

 

-          tasapuolinen

-          oikeudenmukainen

-          tuki ja turva

-          lapsen äänitorvi

-          läheinen suhde oppilaaseen

-          mukaan suunnitteluun

-          tärkeä!

-          luottamussuhde

-          suhde/linkki vanhempiin

-          opettajan ja ohjaajan kemiat kohtaa – ARVOT!

-          kuulee nuoria/lapsia

-          tasa-arvoinen työyhteisössä

-          lapsia varten

-          ohjaajaresurssit vähäiset

-          linkki opettajan ja oppilaan välillä

-          esimerkin näyttäjä

-          lapsen oikeuksien toteutuminen

 

-          psykologi

-          terapeutti

-          kuraattori

-          terveydenhoitaja

-          työnohjaaja

-          toiminnanohjaajat

-          puhe- ja toimintaterapeutit

-          koulusosionomi

-          VEO

-          menetelmäohjaaja

-          erityisopetuksen koordinaattori

-          erityisopettaja

-          sairaalakoulun opettaja

-          erityisopetuksen kollegat

-          toinen luokanope

-          ohjaavat opettajat

-          kommunikaatio-ohjaaja

-          sos.työ (tukihenkilöt ja avustajat)

Laura Sorsa

Työskentelen170 oppilaan alakoulussa 2.luokalla. Yleisopetuksen luokassani on 22 oppilasta, joista viidellä on suomi toisena kielenä. Tilanne johon kaipaan muutosta on seuraava: Luokkaani palasi tammikuussa toisesta koulusta oppilas, joka ei syyskaudella ole kyennyt käymään koulua juuri lainkaan. Hän menettää malttinsa hyvin herkästi ja käyttäytyy tuolloin väkivaltaisesti sekä itseään että muita kohtaan, saa raivokohtauksia ja kiroilee täysin estoitta. Hänellä on lisäksi kielellisiä vaikeuksia sekä masennusta. Olen halunnut auttaa häntä pois kielteisestä kehästä ja muuttaa hänen käsitystään itsestään, jotta hänen itsetuntonsa vahvistuisi ja koulukuntoisuus paranisi.

Yhteistyötahot: Lapsi, vanhemmat, koulunkäynninohjaaja, koulun muu henkilökunta, terapeutit, lääkäri.

Keinot tilanteen helpottamiseksi:

Tilanne tällä hetkellä:

Oppilas on alkanut luottaa aikuisiin ja luokkatovereihin. Väkivaltaiset tilanteet ovat vähentyneet. Maltti menee edelleen usein, mutta hänen kanssaan voi jo keskustella. Oppilas uskaltaa jo tunnustaa asiat, jotka on tehnyt väärin.

Käsityötunnit ovat vaikeita, mutta niistä on selvitty eriyttämällä työt alaspäin. Äidinkielessä hän on kyennyt tekemään tehtävänsä hermostumatta. Olen voinut jo lisätä tehtävämäärää.

Lapsi lähtee kouluun mielellään ja on saanut uusia ystäviä, joiden kanssa leikit sujuvat myös koulupäivän ulkopuolella.

Myös vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä edistymiseen. Ero entiseen on näkynyt myös kotona. Jatkamme yhdessä askel kerrallaan eteenpäin.

Neljävuotias lapsi raivoaa pukemistilanteessa lähes päivittäin. Tavarat lentelevät, lapsi huutaa, sylkee, yrittää lyödä ja pyrkii piilottamaan aikuisen esiin ottamia ulkovaatteita naulakon alle. Lapsi syöksyy omalle laukulleen valitsemaan mieleisiä vaatteita. Pyrkii lähtemään ulos riittämättömällä varustuksella.

Toimenpiteet:
Keskustelemme kasvatustiimin kanssa tilanteesta ja totesimme, että lapsella on liikaa vaihtovaatteita saatavilla. Lapsella oli mukanaan runsaasti varavaatteita, joita säilytetään hänen omalla naulakollaan. Keskustelemme mahdollisuudesta, että lapsen naulakkoa “siistittäisiin” ja jätettäisiin esille vain ne varusteet, mitä ulkoilun aikana tarvitaan. Muiden tavaroiden säilytys tulisi tapahtumaan lapsen ulottumattomissa naulakon päällä. 

Keskustelemme lapsen huoltajien kanssa tilanteesta ja käy ilmi, että lapsi on kotona tottunut itse valitsemaan päivittäiset vaatteensa. Toteamme, että ristiriita kotona opitun pukeutumistavan ja päiväkodin pukeutumissääntöjen kanssa on huomattava. Pyydämme, että huoltaja jättäisi lapsen naulakolle vain ne vaatteet, jotka hän haluaa lapsensa pukevan päälle ulkoilua varten. Pyydämme myös sijoittamaan varavaatekassin lapsen naulakon päälle. Kerromme kokeilevamme, josko uloslähtötilanteet näin rauhoittuisivat kun lapsella ei ole liikaa valinnan vaihtoehtoja eikä ristiriitaa kotona opitun ja päiväkodin tapojen välille pääse syntymään.

Pukemistilanne nyt:
Lapsen laukku nostetaan työntekijöiden toimesta lapsen ulottumattomiin, ellei vanhemmat ole sitä tehneet. Esille jää vain kuhunkin säähän sopiva vaatetus. Uloslähtö sujuu pääsääntöisesti hyvin ja lapsi on useinmiten ensimmäisenä valmis. Raivokohtaukset ovat vähentyneet ja lapsi muuttunut on pukemistilanteissa rauhallisemmaksi. Haasteena enää lähinnä vain se, suostuuko lapsi pukemaan villahaalaria, villasukkia tms. päällensä (herkkä tuntoaisti, ei saa painaa eikä puristaa) tai vaihtamaan sopivampaa alusasua ulkovaatteiden alle. Tuskastuessaan vaatteisiinsa  yrittää edelleen piilotella niitä ja saattaa raivota, mutta rauhoittuu nopeammin ja sen jälkeen pukee kaikki ulkovaattensa ripeästi.

Vaihtoehto olisi, että opettajana jättäisin pojan huomiotta ja auttaisin muita oppilaita. Poika kuitenkin on äänessä koko ajan huolimatta siitä, että häntä kehotetaan olemaan hiljaa ja antamaan työrauha. Toinen vaihtoehto olisi pienryhmässä työskentely, mutta tällä hetkellä resurssit eivät riitä siihen, että hän voisi olla siellä kolmena tuntina viikossa.  

Suunnitelmani tilanteen parantamiseen on seuraava: 

Ensinnäkin sijoitan oppilaan luokassa taakse, jotta hän näkee kääntyilemättä, mitä luokassa tapahtuu. Parhaan höpisijäkaverit sijoitan luokassa mahdollisimman kauas, vaikkakaan se ei estä häntä huutamasta luokan toiselle puolelle, jotta tulee kuulluksi. Seuraavana toimenpiteenä otan käyttöön PostIt-laput ja tehtävien pilkkomisen. Kirjoitan hänelle seuraavan tehtävän lapulle ja jätän pulpetille. Lisäksi lapulle voisin muutamalla sanalla kirjoittaa, minkälaista toimintaa häneltä odotan. Lisäksi koulunkäynninohjaaja osallistuu projektiin aina, kun vain ehtii. Hänen kanssaan olen käynyt läpi yhteiset säännöt, esimerkiksi PostIt-lappujen sisällön ja tuntikäyttäytymiseen puuttumisen. Perheen kanssa yhteistyö on vaikeaa, koska ongelmaksi muodostuu se, etteivät he näe poikansa toiminnassa juuri mitään väärää ja ongelma heidän mukaansa on enemmänkin opettajassa. Tässä kohtaa yksi toimintatapa voisi olla avoimet ovet luokkaan ja pyytää vanhempia mukaan oppitunneille. Motivointikeinona käytän “Aktiivinen osallistuminen” -merkintää Wilmaan, josta poika saa kotona jonkun palkinnon.  

Toteutus: 

Suunnitelmaa on toteutettu nyt muutaman viikon. Tilanteessa näkyy muutoksia, mutta ne tapahtuvat hyvin hissukseen. Poika on istumapaikkansa vuoksi nyt rauhallisempi, kun hänen ei tarvitse etupulpetista koko ajan kääntyillä taakse, jotta näkisi, mitä muut puuhaavat. PostIt-lappujen avulla tehtävät tulee nyt tehdyksi hieman paremmin kuin ennen, mutta parannettavaa keskittymisen osalta on edelleen. Opetustilanteissa hän keskittyy jo melko hyvin.  

Tästä on hyvä jatkaa ensi syksynä, toivottavasti pojassa on kesän aikana tapahtunut myös itsessään kasvua. 

Työhön liittyvä tilanne johon tahdon muutosta:

Ryhmässä 6-v lapsi jolla pienetkin odottelun ja vapaan leikin hetket riistäytyvät riehumiseksi, huuteluksi, toisten häiritsemiseksi, jopa satuttamiseksi. Vauhtia on niin paljon, ettei ajatus ehdi mukaan toimintaan joten törmäyksiä ja väärinkäsityksiä tulee. Muutama lapsista intoutuu helposti hälinäänn mukaan, mikä aiheuttaa levottomuutta koko ryhmään, meteli nousee ja pinna kiristyy, mikä puolestaan lisää riitatilanteita ja virhetulkintoja lasten kesken. Toisten lasten puheissa kuului jo syksyllä negatiivista suhtautumista lapseen ja käytökseen.

Suunnitelma tilanteen parantamiseksi:

Toiminnan suunnittelussa huomiota tilanteiden järjestelyihin, ennakointiin, positiivisen käyttäytymisen huomioimiseen ja rohkaisemiseen, lasten ohjaukseen sekä motivointiin. 

Yhteistyökumppaneina koko tiimi, vanhemmat sekä tarvittaessa veo. 

Miten suunnitelmaa on toteutettu: 

Toiminnassa on ollut syksyyn verrattuna nähtävissä toivottua muutosta, joka on ulottunut koteihinkin asti. Haasteita kuitenkin edelleen on; mikäli henkilökunta on kiireistä, ei tilanteisiin ja keskusteluihin ehditä syventyä, kuvien käyttö unohtuu. Kiireessä palataan myös helposti vanhoihin rutiineihin eikä sijaisia ehditä aina perehdyttää perusteellisesti, mikä näkyy epävarmuutena ja levottomuutena lapsessa/lapsissa. Lasten ohjaaminen keskustelemalla ja leikkimällä vaatii sitoutumista ja valtavasti kärsivällisyyttä koko henkilökunnalta, samoin se, että tietyissä tilanteissa aikuisen on oltava yhden tai muutaman lapsen saatavilla. Tässäpä haastetta jatkoon. :) 

21/2 vuotias tyttö, joka on ollut ryhmässä 10kk ikäisestä. Hänen ruokailunsa ovat muuttuneet levottomiksi, huutamista johon toiset isommat lapset lähtevät mukaan, lisäksi jankutusta, toistaa ja toistaa haluavansa maitoa, leipää. Haluaisi myös lähteä pöydästä kesken kaiken.

Mietimme mistä muutos voisi johtua? Syyksi epäilemme uusien pienten lasten tuloa ryhmään. Itkuiset uudet lapset, ovat vieneet aikuisten aikaa isommilta lapsilta. Ruokailussa useammalla aikuisella on huollettavanaan pieni, ruokailutaitoja opetteleva lapsi ja isommat ovat voineet kokea jäävänsä vähemmälle huomiolle ruokailussa ja muussa toiminnassa.

Kerrataan myös yhdessä sovitut ruokailu säännöt, että kaikilla on samat käytännöt. Kirjataan tiedotevihkoon, jotta myös toistenosastojen vierailevat hoitajat tietävät niistä. Päätetään kokeilla kuvia, joissa kerrotaan, miten ruokapöydässä ollaan. 

Kolme kuvaa: istutaan pöydässä, ruokaillaan, ei saa huutaa.

Kuvista keskustellaan lasten kanssa, kerrotaan mitä niillä tarkoitetaan. Kuvat laitetaan kaikkiin pöytäryhmiin. Ruokailun muuttuessa rauhattomaksi, muistutellaan kuvista ja niiden merkityksestä. Ruokailun jälkeen kehuja ja peukkua, kaikille mukavasta ruokailu tilanteesta.

Lisäksi lisätään tiedostetusti isompien kanssa muuta huomioimista, pelataan palapelejä, leikitään kotileikissä, luetaan kirjoja ja autetaan pienempiä jne,

Ruokailut ovat huomattavasti rauhoittuneet. Selkeät kuvat miten pöydässä toimitaan auttavat, aikuisten toistuvat kehottamiset hyvään ruokapöytäkäytökseen on vähentynyt ja osaltaan myös rauhoittanut tilannetta. Kehuja ja peukutusta ei myöskään ole säästelty.

 Ruokailu sääntöjen kertaaminen oli myös paikallaan, aikuisilla on oltava sama toimintaperiaatteet ruokailussa. 

Tilanne, johon haluan muutosta.

-         Osastollani on 25 3-5 vuotiasta lasta, mutta päivittäin n. 20-23 lasta. Ryhmämme on vilkas ja äänekäs. Muutamat lapset jopa toisia vilkkaampia ja jotka osaavat haastaa aikuista etenkin siirtymätilanteissa, mutta myös muulloinkin esim. keskittymättömyytenä omaan leikkiin, joka ilmenee muiden lasten härintänä. Asia johon tarvitaan muutosta on nimenomaan siirtymätilanteet, johon saisi oikeanlaisen rauhan. Tilanne on sama myös nukkariin siirtymisessä ruokailun jälkeen ja nukkarissa olemiseen ja siellä rauhan antamiseen. Tähän liittyy myös olennaisesti melu ja juoksentelu ympäriinsä. Tietyt lapset häiritsee myös toisten pukemisrauhaa, jotka tarvitsevat yksilöllisempää ohjusta. Tällöin tarvitaan vielä enemmän resurssia siirtymiin ja miettimistä miten saadaan siirtymä jouhevammaksi.

 

     Konkreettinen suunnitelma ja yhteistyökumppanit.

-         Meille saatiin yhteistyökumppaniksi Rovaniemen kaupungin ohjaava varhaiskasvatusopettaja, joka tuli seuraamaan osastomme tilannetta keskittyen ns. ongelmatilanteisiin. Aluksi olimme jo toteuttaneet porrastamista niin ettei siirryttäisi kaikki yhtä aikaa esim. ulos. Leikin aikana katsoimme tilanteen mukaan aina ketkä olisi hyvä valmistella ensin uloslähtöön. Osalla on ongelmia leikin siivoamisessa, johon menee aikaa ja siirtymä venyy, johon muutkin paikalla olijat reagoi ja siirtymästä tuli osin sekamelskaa kun lapset jotka eivät olleet aluksi menossa olivatkin yhtäkkiä jo valmiita lähtemään. Saimme vinkkinä kokeilla time timeriä, joita saimmekin 2 kappaletta käyttöön kahteen eri tilaan. Lapset jaetaan aina kahteen eri tilaan leikkimään, nukkaritilaan ja isoon leikkitilaan, jossa on pöytiä ym. vapaata leikitilaa. Asetamme kumpaankin leikkiajan, josta lapset näkevät aina jäljellä olevan leikkiajan. Olennainen asia on myös leikkiminen sopivissa pienryhmissä ja leikkien ohjaamisessa niin että niissäkin on rauha ja että rauhattomimmat lapset pystyisivät myös keskittymään omaan leikkiin. Timerit asetetaan eri aikoihin niin ettei tule päällekkäisyyttä siirtymissä ja lapset ohjautuisivat itsenäisesti toimimaan aina kun aika loppuu ja merkkiääni soi. Aikuisen tehtävä olisi valvoa siivoukset ja ohjaamiset vessa- ja pukemistilanteessa. Lapsille esitellään timer timerit ja kerrotaan miten ne toimii ja mikä on niiden tarkoitus. Niihin ei saa koskea kuin aikuinen, joka asettaa ajan. Timeria on tarkoitus käyttää myös nukkarissa, jossa lapset saavat nähdä minkä aikaa he ovat nukkarissa, etenkin ne lapset, jotka eivät nuku ja kysyvät aina koska jo lähdetään.  Levottomina hetkinä timer toimii myös ns. palautteena lasten levottomuuteen esim. niin että aikuinen ”joutuu” lisäämään nukkariaikaa aina kun on rauhatonta.

 

Suunnitelman toteutuminen ja mahdolliset muutokset

-         Timerin käyttö vaati aluksi totuttelua ja muistamista että se on tosiaan käyttöä varten eri tilanteisiin. Se piti meillä aikuisilla sisäistää yhdessä ja muistaa yhdenmukaisuus niiden käyttämisessä. Kerroimme ja näytimme lapsille niiden toiminnan. Lapset olivat aluksi hyvin kiinnostuneita ajan kulumisesta ja seurasivat kuinka aika loppuu ja merkkiääni soi. Joskus heillä oli kiusaus lisätä aikaa, jolloin aikuisen piti muistuttaa säännöistä. Lapset reagoivatkin heti aika hyvin timerin merkkiääneen ja tiesivät että nyt on siivous ja siirtymä ulos. Porrastus timerin avulla käy nyt paljon paremmin ja se on selkiyttänyt ja hieman rauhoittanut siirtymiä. Käytämme sitä myös aamulla ennen aamupalaa kun on aika lopettaa leikki ja siirtyä käsienpesuun ja syömään. Nukkarissa se toimii hyvin niin aikuiselle kuin lapsille. Tiedetään aina milloin on selkeästi nukkariaika loppunut ei nukkujilla. Enää ei myöskään kysellä koska lähdetään. Alussa kun oli levottomuutta niin lapset huomasivat kun jouduttiin lisäämään aikaa muutama minuutti ja aikaa myöten sekin tepsi nukkarirauhaan, ainakin osalla. Timeri on nyt vakiintunut keino eri hetkissä. Aina se ei kuitenkaan ole joka tilanteeseen hyvä. Pitää ennalta tietää milloin sitä käytetään että siittä on hyötyä. Myös muissa osastoissa se on käytössä. Kokemus on ollut hyvä! Melu ja juokseminen on jokseenkin vähentynyt siirtymissä. Iltapäivällä on vielä osin haastetta kun osa siirtyy pukemaan suoraan ulos välipalalta ja selkeä porrastus puuttuu. Näin ainakin kuravaateaikana kun täytyy varata aikaa pukemiseen.

Tässä samassa koulutuksessa olevan Päivin sanoja lainaten, meistä jokainen kantaa oman taakkansa eri tavoin. Sama työkuorma voi olla toiselle liikaa, kun toiselle se on taas sopiva.

1. Työskentelemässäni koulussa seitsemäs vuosiluokka on osoittautunut haasteelliseksi. Vuosiluokalta löytyy useita koulunkäynnin vaikeuksista kärsiviä oppilaita, joita tuetaan eri tyyppisten tukimuotojen avulla. Näistä vaikeuksista keskeisimpänä ilmenee käyttäytymisen haasteet. 

Oma työni tälle keväälle on ollut järjestää pienryhmämuotoista opetusta käytökseltään haastaville oppilaille ja mahdollisesti saada heille koulukäytökseen ja tuntityöskentelyyn positiivista muutosta. 

2. Pienryhmäopetus tapahtuu suppeassa pienryhmässä yleisen tuen alla(mielellään n. 3 oppilaan ryhmässä). Ryhmäkoon pysyessä pienenä jää aikaa huomioida oppilaiden mahdollisia ongelmakohtia.

Tilapäisen koulunkäynnin tuen toiminta-ajatuksena on tarjota tukea oppilaiden opintoihin heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Tuen tavoitteena on reagoida oppilaan koulunkäynnissä ilmenneisiin vaikeuksiin myöhempiä ongelmia ennaltaehkäisevästi. Tämän tyyppisiä ongelmia voivat olla esimerkiksi käyttäytymisvaikeudet, alisuoriutuminen tai muu ei-erityistä/tehostettua tukea tarvitseva koulunkäynnin vaikeus. 

Aineopettajat, erityisopettajat ja luokanvalvojat ovat niitä henkilöitä joilta viesti oppilaan koulunkäynnin vaikeuksista lähtee. He ovat välittömässä läheisyydessä oppilaiden kanssa ja tuntevat heidän problematiikkansa parhaiten. He ottavat yhteyttä minuun ja lähettävät oppilaat pienryhmäopetukseen tilapäisesti minulle. 

Tilapäinen opetus tarkoittaa käytännössä lyhyehköä ajanjaksoa (max muutama viikko), jonka ajan oppilas opiskelee minun kanssa ongelmalliset aineet. 

Opetuksen aikana käsitellään normaaliluokassa ja koulunkäynnissä ilmeneviä ongelmia ja pyritään etsimään käytännön ratkaisuja haasteisiin. Opetuksen jälkeen oppilas palautuu kotiluokkansa kanssa tavalliseen opetukseen. 

3. Tämän kevään aikana minun kanssa on ollut opiskelemassa eri oppiaineista muutamia tiettyjä oppilaita (n. 10 yhteensä). Parin oppilaan kanssa erityisen paljon keskitytty opiskelun ongelmiin. 

Tukitoimet ovat toimineet lähtökohtaisesti halutulla tavalla. Aineopettajat kertovat muun luokan tekemisen rauhoittuneen, silloin kun tietyt oppilaat opiskelevat minun kanssa. Myös oppilaiden palautuessaan kotiluokan kanssa opiskelemaan, on käyttäytymisen haasteet jääneet vähemmälle. 

Merkittävää tai ongelmien täydellistä häviämistä ei ole tapahtunut, mutta tukitoimet ovat varmasti olleet helpottava osa kokonaisuutta. 

Osan oppilaiden kanssa on ryhdytty viemään tukitoimia pidemmälle, esim. erityisen tuen pariin siirtymistä haasteellisissa oppiaineissa. 

2-3. Kun sain ryhmän itselleni, päätin, että meillä on kaikille samat pelisäännöt ja niitä todella noudatetaan. Sovimme yhteiset merkit hiljentymiseen ja sopivaan desipelitasoon. Olen pyrkinyt kuulemaan tätä haastavasti käyttäytyvää lasta mahdollisimman paljon ja viemään keskustelua hänelle mielekkäisiin harrastuksiin. Olen nähnyt häntä erään urheilulajin parissa ja siitä olemme muunmuassa keskustelleet kuvistekemisen lomassa paljon. Laji on myös minulle tärkeä ja tiedän siitä paljon. En ole jäänyt kiinni joka ikiseen humionhakuiseen käytökseen vaan antanut muulle ryhmälle kivaa tekemistä ja näin ollen haastava lapsikin on kiinnostunut tulemaan muun ryhmän kanssa toimimaan. Olen pyrkinyt vai vihkaa sijoittelemaan lapset työpisteisiin niin, että nämä kolme eivät istu vierekkäin. Ryhmässä on paljon poikia ja suunnittelin loppukevään aikataulun heitä motivoivaksi ja pitämään sisällä heille haastavia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Kerroin myös ryhmälle tulevista tehtävistä ja sanon että niiden toteutuminen vaatii asianmukaista ja kunnollista käytöstä. Jos joku hilluu koko ajan, emme voi ruveta rakentamaan suuria robotteja ja niihin virtapiirejä. Loppukevään tehtäviksi päätin ottaa ryhmälle: elektronista rakentamista, robotiikkaa, pelisuunnittelua, ohjelmointia ja nyt viimeisille kerroille animaatiota. Olemme keskustelleet kuvataidekoulun muiden opettajien kanssa paljon tämän ryhmän toiminnasta ja jakaneet ja reflektoineet haastavia tilanteita. Olemme myös olleet yhteydessä ryhmässä haastavasti käyttäytyvien vanhempiin. Kun lasten käytös oli haastavimmillaan viime talvena, kahden lapsen vanhemmat olivat mukana seuraamassa tuntia tai odottamassa luokan ulkopuolella. Tunnin aluksi olen keskustellut heidän vanhempiensa kanssa. He ovat kertoneet millainen tilanne lapsilla on koulussa. Koulussa tapahtuvat tilanteet voivat jatkua tai kulminoitua harrastustoiminnassa ja on ollut tärkeää kuulla koulun tapahtumista.

Tilanteeseen on mielestäni tullut paljonkin muutosta. Vielä on kertoja jolloin desipelit nousee ja kaikki huutavat apua samaan aikaan. Jos haastavasti käyttäytyvillä on oma työvaihe valmis, alkaa kiinnostaa vääränlainen tekeminen. Ryhmän opettajana minusta kuitenkin tuntuu, että tilanne on nyt ”minun käsissä” ja kun se lähtee haasteelliseksi, minulla on keinoja saada tilanne haltuun ja työskentely jatkumaan. Viime kerralla kolme haastavimmin käyttäytyvää suunnittelivat omat pelikentät 2D mobiilipeliin lähekkäin istuen. Tehtävä oli kuulemma paras kuvataidekoulussa ikinä ja ei ollut tietoakaan toisen tönimisestä, härnäämisestä tai ärsyttämisestä. Mielestäni suunnittelemani motivoivat tehtävät ovat siirtäneet huomiota itse työskentelyyn. Meillä on nyt mielekkään tekemisen meininki, ja muille houkutuksille jää vähemmän energiaa. Emme voi aina tehdä elektronista rakentamista tai pelisuunnittelua. Kuitenkin, lapsille jännät ja uudenlaiset tehtävät ovat haastaneet ja osaltansa myös rauhoittaneet ryhmän viimeisiä kertoja ja näin ollen tilanne on mennyt parempaan suuntaan. Toisin sanoen..”Jos joka kerralla oli häslinkiä, niin todennäiköisesti seuraava kertakin alkaa häslingillä. Mutta kun joka kerta on hieman rauhallisempaa ja kaikilla oli motivaatio tehtävän toteuttamisessa, lapset muistavat edellisen kerran ja myös käyttäytyvät enemmän sen mukaisesti.” 

Muutostarve syntyi vanhempien aloitteesta. Minulla oli keskustelu loppusyksystä erään lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelman tiimoilta. Keskustelun päätteeksi halusin kuulla palautetta kuluneesta syksystä; mihin vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä ja mihin asiaan he kenties toivoisivat muutosta/mitä asioita voisimme kehittää. Vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä. He nostivat kuitenkin esille sen, että toisinaan heidän tuodessaan lastansa hoitoon aamuisin, lapsi olisi voitu kohdata ja huomioida paremmin. Kyseessä on siis lapsi, joka tulee hoitoon melko aikaisin, jolloin häntä vastaanottamassa aamuisin on muut kuin hänen lapsiryhmänsä aikuiset. 

 

Otin kyseisen asian esille talon yhteisessä palaverissa sekä sanoin asiasta jokaiselle työntekijälle, jotka tekevät aikaisia aamuvuoroja. Mietimme yhdessä keinoja, jotka ovat hyviä tapoja tulla lapsi kohdatuksi. Esimerkiksi syli ja yhteinen leikki pelkän ”Huomenta”-sanan lisäksi ovat hyviä tapoja tulla lapsi kohdatuksi. Lisäksi yhteinen, mukava keskusteleminen viikonlopun/edellisen päivän tapahtumista voivat olla myöskin hyvin paikallaan. Mielekkään ja kiinnostavan tekemisen mahdollistaminen ovat myös avainasemassa. Myös pienten torkkujen ottaminen/sohvalla lepäilyn mahdollistaminen lapsen ollessa väsynyt, voi olla myös yksi hyvä vaihtoehto tilanteessa.

Ottaessani asian puheeksi työyhteisössä asia korjaantui ja yhteistyö vanhempien kanssa on jatkunut avoimena.

2. Keskustelimme oppilaan kanssa läksyjen tekemisestä, niiden merkityksestä ja läksyjen tekemättömyydestä aiheutuneesta negatiivisesta kierteestä. Pohdimme oppilaan läksyjen tekemisen paikkaa kotona. Oppilas sai itse miettiä motivaatiota antavan palkinnon itselleen, kun läksyt ovat tehty ja koulutavarat ovat mukana 10 kertaa. Yhdestä kerrasta saa yhden tarran. Motivaatiota toimii ylimääräinen kuvaamataidon tunti, jolloin hän saa taiteilla oman mielensä mukaan haluamillaan materiaaleilla ja väreillä. Ensi vuonna koulupäivän jälkeen on kaavailtu koulunkäynninohjaajan pitämää läksykerhoa, johon oppilas saa osallistua. Ensi vuodeksi otan luokan kanssa kalenterit käyttöön, johon oppilaat itse merkitsevät läksyt ja tulevat tapahtumat. Oppivat samalla kalenterin käyttöä, kuukausia, viikonpäiviä ja ajan kulumista. Kalenterin avulla oppilaat voivat myös suunnitella koulun, harrastusten ja vapaa-ajan yhteensovittamista. 

3. Kaksi tarraa tienattu kolmesta mahdollisuudesta. Positiivinen suunta siis. Oppilas itsekin muistaa asian aamulla ja on positiivisemmalla asenteella, kun on hoitanut tehtävänsä.