Our radiant translation by Mari Korpunen https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2 of text 2: I'm not most girls you know en-us 2017-09-07 06:11:05 UTC 2026-03-12 04:02:52 UTC hello@padlet.com Lines for the groups to be translated mari_korpunen https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/698622860 1 1 - 10 (... parasols.)
2 10 - 20
3 21 - 34
4 35 - 45
5 46 - 56
6 57 - 73
7 74 - 85 ]]> 2020-08-25 20:51:32 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/698622860 35-45 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438176 Ja siinä hän seisoi, katsoen suoraan häneen. Hän oli pukeutunut saappaisiin ja suojautunut ja kantoi reppua, joka oli suurempi kuin hänen. Hänen kiväärinsä ei ollut mikään vitsi - 0.30 kaliiberinen, ainakin siltä se näytti. Yllätyksen on täytynyt vallata hänen kasvonsa, ennenkuin hän ajatteli järjestävänsä sen ihmis (kohtaamiseen)/tarkastukseen. Se tapahtui, hän juoksi metsästäjiä kohti. Mutta hän näki heidät aina ensimmäisenä. Tämä oli vienyt heidän etunsa - hän oli aavistanut hänen tekonsa. "Eddie Bondo, " on se mitä hän oli sanonut, koskettaen hänen hattunsa reunaa, vaikka se vei hänen hetkensä päästä tästä pois.]]> 2020-08-26 08:49:11 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438176 10-20 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438430 Kaatosade olisi voinut  hajottaa heikot asiat; näiden olisi täytynyt tulla esiin muutamassa tunnissa sateen loppumisesta, sen jälkeen kun eläin oli siellä, sitten. Ammoniakin houkuttelemana. Hän tutki maata pitkän aikaa, epätietoisena nenänsä ja leukansa elegantista profiilista, tietämättä että hänen vasen kätensä liikkui lähelle naamaansa häätääkseen parven itikoita ja työntääkseen hiuksensa pois silmiltä. Hän kyykistyi ja tasapainotti itsensä painamalla sormenpäät puun kannon vieressä olevaan sammaleeseen ja painoi naamansa myskinhajuiseen vanhaan puuhun. Sisäänhengitys.

]]> 2020-08-26 08:49:30 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438430 46-56 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438433 "Mitä? "
"Se on nimeni."
"Hyvänen aika." Hän sanoi pystyessään vihdoin hengittämään kunnolla.
"En kysynyt nimeäsi."
"Sinun piti tietää se silti. "
Itsevarma, hän ajatteli. Tai ladattu, oikeastaan. Kuin kivääri, valmiina ampumaan. "Mihin tarvitsen nimeäsi? Sinä aiot kertoa minulle tarinan, jonka haluan kertoa myöhemmin?" hän kysyi hiljaisesti. Se oli opittu taktiikka hänen isältään, ja vuori ihmisten yleinen tapa - olla hiljaa, kun on eniten kiihtynyt.]]> 2020-08-26 08:49:30 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438433 21-34 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438438 ”Kissa”, hän sanoi hiljaa itsekseen. Se ei ollut, mitä hän oli toivonut, mutta oli iloinen yllätys löytää todisteita reviirillään liikkuvasta ilveksestä tällä harjulla. Metsän ja kosteikon sekoitus näillä vuorilla voisi olla erinomainen ydinelinympäristö kissoille, mutta hän tiesi niiden pysyvän enimmäkseen joen kalkkikivikalliolla Virginia-Kentuckyn rajalla. Silti yksi oli täällä. Se selitti  kaksi yötä sitten hänen kuulemansa huudot, jäiset rääkäisyt sateessa kuin naisen kiljuminen. Hän oli ollut varma, että se oli ilves, mutta silti menetti yöunensa sen takia. Kukaan ihminen ei voisi olla liikuttumatta sen kaltaisesta ihmiseltä kuulostavasta tuskasta. Sen muistaminen antoi hänelle kylmiä väreitä kun hän tasapainoitteli painoaan varpaillaan ja painoi itsensä takaisin pystyyn jaloilleen.

]]> 2020-08-26 08:49:31 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699438438 57-73 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699451800 ”Sitä en voi luvata. Mutta en pure.” Hän ilmeisesti virnisti anteeksipyytävästi. Hän oli paljon nuorempi kuin nainen. Miehen vasen käsi kurotti hänen olalleen, sormenpäät hipoen selkäänsä kiinnitetetyn kiväärin piippua. ”Ja en ammu tyttöjä.”
”No loistavia uutisia.”
Pure, hän oli sanonut, pohjoismaisen aksentin töksäytetyllä i:llä. Ulkopuolinen, tunkeilee tänne kuin purppurakudzu. Hän ei ollut kovin pitkä, mutta oli huomattavan lihaksikas, sillä tavalla, että se näkyy miesten vaatteiden läpi, hänen rainteissaan, kaulassaan ja asennossaan: ruuminrakenne niin tottunut työhön, että se vaikuttaa jännittyneeltä vaikka onkin levossa. Hän sanoi: ”Sinä nähtävästi haistelet kantoja.”
”Niin haistelenkin.”
”Onko sinulla hyvä syy siihen?”
”On.”
”Aiotko kertoa mikä se on?”
”En.”
]]> 2020-08-26 09:06:37 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699451800 1-10 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699454283 Deanna Wolfe, 
villieläinbiologi, on elänyt yksin Virginian vuorilla Yhdysvalloissa. Wolfen tutkiessa metsää, hän on nähnyt joitain jälkiä ja uskoo löytäneensä alueelle uusia kojootteja.


Wolfe löysi kohdan, jota ympäröi kastanjan kanto, luultavasti reviirin merkitsemisen vuoksi. Hän tutki kantoa: vanha jättiläinen, epätasaisesti mätänemässä takaisinpäin maahan kirveen tai homesienen aiheuttaman kuoleman jälkeen. Punaiset kärpässienet täplittivät maa-ainesta kannallaan, pienet yksilöt, upean oranssit, hienostuneesti kaaren muotoiset lakit kuten auenneet auringonvarjot. 
]]> 2020-08-26 09:09:34 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699454283 https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699455625 2020-08-26 09:11:26 UTC https://padlet.com/mari_korpunen/ena07text2/wish/699455625