Kirja käsittelee maahanmuuttoa ja siihen liittyviä ongelmakohtia. Niitä käsitellään arkipäiväisten tilanteiden kautta. Kirjan lukeminen saattaa aluksi tuntua melko haastavalta, koska lähes jokaisessa kappaleessa vaihtuu uusi henkilö. Kirjan keskeisimmässä osassa on kuitenkin maahanmuuttajaperhe Iranista ja heidän ongelmansa Ruotsiin sopeutumisessa. Suosittelen kirjaa luettavaksi, jos on kiinnostunut yhteiskunnallisista, ajankohtaisista asioista ja ongelmista sekä maahanmuutosta. Kirja on lisäksi melko pitkä, jonka takia en suosittelisi sitä henkilölle, jota edellä mainitut asiat eivät kiinnosta. 

Kirja käsittelee maahanmuuttoa, ja siihen liittyviä maahanmuuttajien ongelmia. Joka kappaleessa käsitellään eri ihmistä, joten teoksen lukeminen saattaa tuntua hankalalta. Kirjan on kirjoittanut Marjaneh Bakhtiari, ja kirja on julkaistu vuonna 2007. Kirjassa käsitellään keskeisimmin iranilaisten Panthean ja Amirin perhettä, ja heidän ongelmiaan sopeutuessaan Ruotsiin. Kirja jumittaa aikalailla paikoillaan koko 444 sivun aikana. Suosittelen kirjaa sellaisille, jotka jaksavat lukea, vaikka kirja on todella pitkä, sekä jotka ovat kiinnostuneita maahanmuuttoasioista. 

Suosittelen kirjaa, jos luulee pystyvänsä lukemaan todella vahvasti kuvaillun teoksen, joka saattaa jättää jopa ahdistuneen olon lukemisen jälkeen. Kirja on kuitenkin hyvin vaikuttava, joten se ehdottomasti on lukemisen arvoinen. 

Inka

Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa naisten asemaan liittyvät ongelmakohdat. Kirjassa käsitellään raskaita asioita, joten kannattaa varautua siihen.

En suosittelisi kirjaa sellaisille, jotka eivät tykkää lukea rankoista jutuista. Kirjassa oli useita kohtia, joissa kerrottiin esimerkiksi raiskauksista ja muista naisiin kohdistuvista väkivaltateoista. Tekoja kuvailtiin melko yksityiskohtaisesti.

Kuin surmaisi satakielen kertoo tarinaa kahdeksanvuotiaan Scout-tytön näkökulmasta. Scoutin isä on asianajaja ja hän edustaa mustaa miestä oikeudenkäynnissä. Koko kaupunki kääntyy tämän takia perhettä vastaan. Kirja onkin mielenkiintoinen kuvaus ihmisluonnosta. 

Vaikka kirjassa on hieman yli 400 sivua, se on mielestäni todella hyvä valinta erityisesti, jos haluaa lukea klassikokirjallisuutta. Kirjan kieli ei ole mitenkään haastavaa, joten sitä on helppo lukea esimerkiksi bussissa istuessa. Vaikka kirjassa käsitellään raskaita aiheita kuten rasismia, ei se ole kuitenkaan tunnelmaltaan liian raskas, sillä tarinaa kerrotaan nuoren lapsen silmin. 

Vilma

Kuin surmaisi satakielen on koskettava ja vaikuttava kirja, joka kertoo mustien asemasta 1930-luvun Yhdysvalloissa. Kirjan tapahtumat kerrotaan 8-vuotiaan Scoutin näkökulmasta, jolloin kirja on rehellinen ja tunteellinen. Scoutin isä saa kirjassa tehtäväkseen puolustaa mustaa miestä oikeudessa, jota monet valkoiset vastustavat. Scoutin on vaikea ymmärtää, miksi ihmisiä tuomitaan ihonvärin takia. Kirjassa on myös paljon iloisia ja hauskoja kohti, kuten lasten seikkailuja, joten kirja ei ole pelkästään vakava kertomus. 

 Suosittelen valitsemaan kirjan, jos olet kiinnostunut historiasta sekä haluat lukea liikuttavan kirjan. 
- Vilja

 

Sofi Oksasen vuonna 2015 ilmestynyt romaani “Norma” on kaiken kaikkiaan Oksasen tunnetusta tyylistä poikkeava vaikuttava teos, mutta silti onnistunut sellainen. Kirjan päähenkilö on nuori naishenkilö nimeltään Norma. Kirjan tarina kietoutuu Norman äidin kuoleman ympärille, johon liittyy monia eri laittomuuksia ja hämäräbisneksiä. Tarinan aikana juoneen tulee mukaan uusia henkilöitä, jotka liittyvät suurempaan petokseen, joka on Norman äidin kuoleman takana. Norman ympärille rakennetaan siis nerokas tarina, jossa hän itse joutuu tahtomattaan petoskierteiden keskelle ja joutuu selvittämään äitinsä menneisyyttä.  

Kirjan kieli on helppolukuista ja nykyaikaista, joten se sopii hyvin lukio-opiskelijoille. Juoni on selkeä, mutta kerronta on silti osittain hyvin sekavaa ja katkonaista. Tarina hyppii sinne ja tänne pitkin kirjaa. Tähän kannattaa varautua, jos valitsee kirjan luettavaksi. Nämä haasteet eivät kuitenkaan pilaa itse kirjan lukukokemusta, aiheuttavat vain pieniä haasteita.  

Kirjan tunnelman voi kokea osittain hyvin ahdistavana, mutta toisaalta se on kirjan suurimpia teemoja. Tämä tuodaan hyvin eri kielikuvien ja henkilöhahmojen kautta esille. Kirja käsittelee suurimmilta osin rikollisuutta, naisten alistamista ja kokonaisuudessaan vääryyttä ihmisarvoa kohtaan. Tämän takia tunnelma on läpi kirjan hyvin negatiivissävytteinen. Kirja sekoittaa myös fantasiaa realismiin, minkä takia kirjaa lukiessa voi tulla hyvin ristiriitainen olotila. Oksanen on tehnyt tämän kuitenkin hyvin luontevasti 

Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin hyvin vaikuttava teos, ja herättää lukijan ajattelemaan globaaleja ongelmia yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Kirja sopii jokaiselle, joka on valmis heittäytymään ns. “ufompaan” tarinaan, joka on kuitenkin suurimmilta osin täyttä realismia. 

Kirjan alku oli vaikeaa luettavaa, mutta lukukokemus parani kokoajan loppua kohden. Keskiosasta eteenpäin kirja oli koukuttava, ja suosittelisin tätä kirjaa kaikille, sillä se konkretisoi hyvin tapoja miten valtaa voi käyttää väärin manipuloimalla kansalaisia.

Isoveli valvoo!

 

Kirjassa kuvataan erinomaisesti naisen asemaa ennen vanhaan ja nostetaan esiin erilaisia ongelmakohtia. Päähenkilö Elli haluaisi elää vapaata elämää ja nähdä maailmaa, mutta hän on vankina omassa kodissaan ja isä tekee kaikki päätökset, kuten avioliiton, hänen puolestaan. Ellillä ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa, vaan joka kerta hän joutuu tyytymään synkeään kohtaloonsa ja luopumaan omista haaveistaan muiden tähden.

Kang Chol-hwan varttui Pohjois-Koreassa vauraassa naapurustossa 9-vuotiaaksi asti, kunnes hän joutui työleirille koko muun perheensä kanssa, äitiä lukuun ottamatta.  Hän vietti siellä 10 vuotta ja kertoo kirjassa tänä aikana kokemistaan vääryyksistä ja ihmisoikeuksiensa sorrosta antaen välillä hyvinkin yksityiskohtaisia esimerkkejä. Nälkä ajoi heitä tekemään asioita, joita eivät ikinä muuten olisi kyenneet ajattelemaankaan, julkisten rangaistusten raakuus koetteli heitä henkisesti vartijoiden jatkuvan alistamisen lisäksi, ja kuoleman ilmapiiri ja pelko leijui ympärillä jatkuvasti. 

Kirja käsittelee kipeitä aiheita, kuten syömishäiriöitä, virolaisnaisten asemaa sekä ryssävihaa, kolmessa eri ikäpolvessa. Kirjassa ei ole selkeää juonta, mutta se auttaa ymmärtämään konkreettisesti historiaa tapausesimerkin avulla. Kirja on kirjoitettu ajoittain taitavasti, mutta asia  ei kuitenkaan etene ollenkaan, minkä vuoksi kirja ei ole loppua kohden enää kovinkaan mielenkiintoinen. 

free-lancer toimittaja 

 Maria Vartiaisen omaa elämää ja hänen näkökulmaansa yhteiskunnan mediariippuvaiseksi tulemista.
Kirjassa käydään eri yhteiskunnan tapahtumia ja ongelmia läpi hyvin kärjistävästi. Kirja ohjaa lukijaansa tarkastelemaan mediaa varovaisesti ja skeptisesti.
Hyvä kirja jos jaksaa vain lukea (sivuja 411). Suosittelen kirjaa jos olet kiinnostunut mediasta ja sen vaikutuksesta nykyajan yhteiskunnassa.

Akseli

”10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa.” Tämä tositarinoihin perustuva eloonjäämistarina kertoo kaunistelematta Pohjois-Korean kommunistisen dynastian ihmisoikeusrikkomuksista.

Pohjoiskorealainen Kang Chol-hwan eli pohjois-Korean rikkaalla asuinalueella ja hänen elämänsä Koreassa on hyvinkin ylellistä. Eräänä päivänä valtion turvallisuuspalvelun agentit saapuivat heidän ovelleen ja veivät hänet ja hänen perheeseen Yodokin vankileirille. Chol-hwan oli vasta 9-vuotias kun hän joutui vankileirille ja joutui kestämään maapäällistä helvettiä jopa 10 vuotta. Leirin karut olot ja väkivaltaiset vartijat tekivät oloista sietämättömiä. Nälänhätä, kylmyys ja kuolema olivat vankileirin jokapäiväisiä murheenaiheita.