Syyt elää-tehtävä

 

Syyt elää-tehtävässä on tarkoitus selvittää ja vahvistaa syitä, joiden vuoksi nuori haluaa elää. Tehtävässä  nuoren piti merkata rastilla 35-osaiselle listalle lauseita, kuten ”Tykkään itsestäni”, Minulla on joku tärkeä ihminen” ja ”uskon, että voin lievittää pahaa mieltäni vahingoittamatta itseäni” niitä lauseita, jotka pätevät häneen parhaiten.  Oli myös vaihtoehtoinen lista, jossa oli mukana negatiivisempia lauseita, kuten ”Jos tekisin itsemurhan, pelkäisin joutuvani helvettiin” tai ”Pelkään kuolemaa, joten en halua kuolla”. Valitsin positiivisemman listan, koska en halunnut että kokemus tuntuisi nuorelle tarpeettoman epämukavalta. Koska nuorella ei ole valmiiksi voimakkaita mielenterveyden ongelmia, tulkitsin positiivisuutta vahvistavan lista olevan hänelle sopivampi. 

Ennen menetelmän aloitusta tein selväksi, että voidaan keskeyttää se, jos olo tulee epämukavaksi, koska teema on vähän synkempi.

Rasti laitettiin lähes kaikkiin. 

”Tykkään itsestäni”-lauseeseen ei tullut rastia, koska hän ei kuvaile itseään itserakkaaksi. Ongelma ei siis ole negatiivinen tunne itseään kohtaan, hän vain ei halua kokea itseään narsistiseksi. 

”Minulla on lapsi, jota rakastan ja josta olen vastuussa”, ”Minulla on vanhempana tärkeä tehtävä lapseni elämässä.” ”Tahdon olla läsnä, kun lapseni kasvaa aikuiseksi”-lauseisiin ei tullut rasteja, konkreettisesti koska hänellä ei ole lapsia, mutta se myös pohjustaa jonkin verran viimeisiä rastinpuutoksia.

”Minulla on tavoitteita ja suunnitelmia, jotka haluaisin toteuttaa tulevaisuudessa” ja ”Minä olen utelias sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan” ovat viimeiset, joihin ei tullut rastia. Nuori ei ajattele ihmeemmin tulevaisuutta, vaan elää enemmän hetkessä. Muut tulevasuuteen liittyvät lauseet on kuitenkin rastitettu, joten kyseessä ei kuitenkaan ole epätoivoa tulevaisuutta kohtaan, ehkä vain lievää suunnattomuutta.

Kolme tärkeintä hän ympyröi: ”Elämässäni on hyviä ja arvokkaita asioita, joiden puolesta olen valmis ponnistelemaan”, ”Rakastan elämää, se on kaunis ja ainutkertainen”, ”Rakastan perhettäni enkä voi jättää heitä”. Tärkeää hänelle on tarkemmin hänen jalkapalloharrastuksensa ja perheensä.

 

Toisena tein mielipuu-tehtävän.

Tehtävässä nuoren piti pistää silmät kiinni. Pyysin häntä miettimään mikä olisi metsä, jossa hänen mielensä lepää, eli jossa hänellä olisi hyvä terve mieli. Kuvaili metsää valoisaksi, puhtaaksi, jossa on pitkiä vihreitä puita, selvä polku, ei roskaa. Mielipuuksi hän kuvaili isoa, vanhaa tammea, jonka kaarna ei ole rikkinäinen. Kokemuksia ja muistoja, jotka liittyivät puuhun, olivat se, että hän oli nähnyt tämän laisen puun metsässä ja tykkäsi siitä. Puu johon haluaisi nojata olisi sama iso, vanha tammi, jonka kaarna ei ole rikkoutunut. Ehdotin häntä etsimään tämänlaisen puun, jos hän aikoo joskus mennä metsäkävelylle.

https://www.google.fi/search?q=mit%C3%A4+on+koriteht%C3%A4v%C3%A4t&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiC6aKiquLZAhVEDJoKHTkcCOkQsAQIdA&biw=1164&bih=812 

https://www.youtube.com/watch?v=w5l8EF9tLiU

Marak-toimintamalli: Vakavan parisuhdeväkivallan uhrin auttamiseen tarkoitettu.

Ensin tehdään riskiarviointi ja asiakkaan suostumuksella asiakas saa avukseen Marak-työryhmä, johon voi kuulu mm. poliisit, sosiaalityöntekijät, päihde- ja mielenterveyspalvelija, turvakodin, rikosuhripäivystyksen, terveyspalvelun ja seurakunnan edustajia. 1. Kokouksessa sovitaan tarvittavat tukitoimenpiteet, kuten taloudellinen tuki, terveydenhuolto ja mahdolllisesti turvakotiasuminen. Kokouksia pidetään säännöllisesti kerran kuussa, varmistaen että sovitut toimenpiteet ovat alkaneet ja että ne toimivat ja riittävät.

Katkaise väkivalta-toimintamallia: Väkivallantekijön kanssa tehtävässä työssä käytössä. 

Rikostutkinnassa poliisi selvittää, sopiiko toimintamallityöntekijän yhteydenotto. Järjestetään tapaaminen, jossa käydään läpi asiakkaan elämäntilanne ja väkivallan teot. Aletaan harjoittelemaan väkivallattomuustaitoja ja painotetaan että asiakkaalla itse on vastuu tehdystä väkivallasta, sekä tehdään selväksi, että sen täytyy loppua. Asiakas ohjataan vertaistukiryhmään tai väkivallan katkaisu-ohjelmaan. Työssä tapahtuu keskustelua, luottamuksen luomista ja asiakkaan rinnalla kuljetaan tiellä väkivallan lopettamiseen jatkossakin.

Trappan-toimintamalli: Väkivaltaisessa ympäristössä olleiden lasten auttamiseen tarkoitettu.

Hyödynnetään väkivallan katkettua ja kun vanhempien kanssa sovittu, että lapsi saa kertoo väkivallasta. 

3 vaihetta: 

1.      Kontaktin otto lapseen: Rakennetaan luottamus ja keksitään tarinoita omien piirrosten ja kuvakorttien kautta.

2.      Rekonstruktio eli uudelleen rakentaminen: Työntekijä kertoo lapsille, että aiemmissa tarinoissa käytettiin mielikuvitusta, mutta nyt puhutaan siitä mitä tapahtui kotona. Huoneesta, jossa tapahtui väkivaltaa, tehdään kartta. Työn tekijä käy lapsen kanssa tapahtumat läpi ja liittää karttaan asiat, jotka lapsi kertoo.

3.      Lapsi saa tietoa trauman jälkeisistä reaktioista, ym. painajaisista. Lapsen vointi ja perheen tilanne valmistetaan ja lapsi saa apukortin, jolla lapsi voi hakea turvaverkoston aikuisilta apua, kun väkivalta toistuu. Tavoite on että lapsi pystyy itse sanoittamaan tapahtumat, ja ymmärtää, että väkivalta ei ole hänen vikansa. 

Lähde
https://www.youtube.com/watch?v=L9lDRtbZWNg

1.      Nuoren kehityksen ja hyvinvoinnin peruspilarit (keskeisimmät)

1 Hyvä arki: Sopiva unirytmi, tasapaino ruokavaliossa, itselle mukava ja mielekäs tekeminen, ym. harrastukset.

2 Tuen mahdollisuus: Murrosiän vaikeuksissa tarvitaan tukea, ja sitä tulee saada ym. Perheeltä, kavereilta, koulupsykologeilta- ja kuraattoreilta.

3 Turvallisuuden tunne: Kiusaamiseen tulee puuttua, tehdä selväksi että häntä rakastetaan ja että hän on tärkeä, kuunnellaan ja keskustellaan murheista

4 Terve sosiaalinen elämä: Kaveripiiri, jossa nuori pääsee olemaan osallisena, terve suhde perheeseen, hyvä koulu- ja harrastusyhteisö.

 

 

2.      Lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin peruspilarit (keskeisimmät)

1 Säännöllinen hyvä arki: Turvallinen rutiini arjessa, ym. päiväkodin, uni-, ruoka- leikkirytmit. Rytmiin tottuminen tuo varmuutta ja turvallisuutta.

2 Kehityksen tuki: Päiväkodissa, koulussa ym. tuetaan ruokatapoja, pukeutumista, kanssakäymistä, oppimista, jotta lapsi kehittyy ja oppii itse huolehtimaan hyvinvoinnista.

3 Turvallisuuden tunne: Perhe, hoitajat, opettajat jne. luovat turvallista ja lämmintä ympäristöä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. 

4 Terve, tuettu sosiaalinen elämä: Kaveripiiri, jossa lapsen on mukava olla, tuetaan vaikeammissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten yksinäisyydessä, uusien ihmisten kanssa toiminnassa.

 

3.      Määrittele lyhyesti mitä tarkoittaa mielenterveys?

Mielen hyvinvoinnin tila, jossa henkilö hyväksyy itsensä itsenään, löytää intoa asioiden tekemiseen ja pystyy toimimaan osana jotain yhteisöä.

4.      Mitä tarkoittaa mielensairaus?

Mielen hyvinvointi on huonossa tilassa, joka haittaa päivittäistä elämää ja yhteisössä toimintaa. ym. masennus, aggressiivisuus.

5.      Luettele mielenterveyttä edistäviä tekijöitä?

Yhteisö: Positiivinen vuorovaikutus vaikka kouluystävien kanssa pitää yllä hyvää mielenterveyttä.

Mielekäs tekeminen: Ym. onnistumisen tunteita tuova harrastus auttaa.

Tuen saaminen vaikeuksissa: Kun mielenterveyttä uhkaa jokin, voi tukea saada ym. hoitajilta, perheeltä, kavereilta, terapiasta, psykologilta, kuraattorilta.

Ympäristö: Psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ympäristö, joka antaa mielelle virikkeitä ja hyviä tunteita.

6.      Mitä tarkoittaa ennaltaehkäisevä mielenterveystyö lasten ja nuorten ja heidän perheiden kanssa?

Työ, jolla pyritään vähentämään/poistamaan mielenterveyden häiriöitä aiheuttavia tekijöitä, kuten päihteet, kiusaaminen, oppivaikeudet, perheongelmat, väkivalta, hyväksikäyttö. Tätä työtä voi olla vaikka eri lastensuojelun avohuollon tukitoimet.

7.      Miten/ mistä tunnistat lapsen mielen pulmia, milloin on oltava huolissaan?

Äkkinäiset muutokset käytöksessä, epänormaali itkuisuus, tunneherkkyys, vetäytyminen, huono hygienia, takautuminen, mielialan äkkinäiset, voimakkaat vaihtelut.koulumenestyksen huonontuminen, huomattavat keskittymisvaikeudet, levottomuus, aloitteen puute, väsymys

8.      Milloin lapsesta / nuoresta voidaan käyttää termiä mielenterveyskuntoutuja?  

a)     lapsikuntoutuja 

Kun mielenterveysongelmat, kuten ylivilkkaus, masentuneisuus, esiintyvät tarpeeksi voimakkaasti, että se vaatii erillistä tukea ym. psykiatrilta.

b)     nuori kuntoutujana

Kun Psyykkinen kehitys on häiriintynyt, kuten itsetuhoisuus, käytöshäiriöt, pisteeseen jossa tarvitaan ammatillista apua esim. terapeutilta.

 

 

9.      Mikä on kuntoutussuunnitelma?

Kirjallinen, lakisääteinen asiakirja, johon kirjataan: Asiakastiedot, uunnitelman laatijat, yhteistiedot, läheiset. 

Suunnitelma määrittelee kkuntoutustutkimuksen ja kuntoutujan, sekä mahdollisesti läheisten kanssa käydyn keskustelun pohjalta toimenpiteitä, huomiioiden kuntoutujan toimintakyvyn ja tilanteen. Kirjataan myös kuntoutuksen tavoitteet, sekä kuntoutujan palvelut ja etuudet. Huomioidaan myös miten kuntoutumista seurataan, kuntoutuksen aikana ja määrätään vastuuhenkilö.

 

10.   Millaisia työmenetelmiä käytetään 

a.      lasten mielenterveyden edistämisessä (mainitse 4 eri osa-alueelta)

Tunne-musiikkihetki: lapselle annetaan jokin soitin ja pyydetään näyttämään soitolla jotain tunnetta, ym. kova rummutus: Vihaisuus. Näin harjoitellaan tunteiden terveellistä näyttöä, ja tunteiden tunnistusta.

Neuvolatoiminta: Kun perhettä ohjataan ja neuvotaan lapsen hoidossa, autetaan näin myös lapsen hyvän mielenterveyden ylläpidossa       .

Pienennetyt ryhmät päivähoidossa: Pienissä ryhmissä lapsi tullaan otettu paremmin huomioon, ja hoito- ja puuhatilanteita voidaan keskittää niin, että lapsi saa onnistumisen tunteita ja hänelle mieluisaa tekemistä, valikoidussa seurassa.

Eri apuvälineiden käyttö: Esim. jos lapselle on keskittymisvaikeuksia oppitunnilla, voidaan hänelle antaa välineitä, joilla hänen kätensä saavat jotain tekemistä, helpottaen kuuntelua ja rauhoittumista.

 

b.     nuorten mielenterveyden edistämisessä (mainitse 4 eri osa-alueelta)

 

Tunteiden aarresaari: Nuori pääsee piirtämään saaren, jossa on kuvia eri saaren osista, joita nimetän eri tunteiden mukaan, ym. Harmituksen heinikko, surun suo. Tämä voi auttaa nuoren tunteiden selventämisessä ja auttaa mahdollisten huolenaiheiden esiintumisessa.

-Opiskeluhuolto: nuoren oppilaan hyvää oppimista ja psyykkistä terveyttä voidaan tukea ym. koulun psykologi- ja kuraattoripalveluilla ja  myöskin terveydenhuollolla.

-Psykoterapia: Nuori luo luottamuksellisen  suhteen terapeuttiin ja he yhdessä pyrkivät parantamaan nuoren psyykkistä hyvinvointia.

Syyt elää-tehtävä: Lomakkeessa on lista eri lauseista, kuten: ”Minulla on joku tärkeä ihminen, johon voin luottaa” ja ” Elämäni tuntuu ainakin hetkittäin merkitykselliseltä.” Nuori rastittaa ne lauseet jotka sopivat hänen omasta mielestään pätevät häneen, sitten hän ympyröi kolme hänelle tärkeimmät syyt elää. Tämä kartoittaa nuoen elämäntilannetta, mielialaa ja näkemystä itsestään, edistäen mielenterveyden hoitoa.

 

 

 

 

11.   Millaisia ovat lähihoitajan tehtävät mielenterveyden edistämisessä?

Auttaa henkilöä jokapäiväisen elämän tarpeissa, kuuntelee, keskustelee, tukee ja neuvoo henkilöä, tähdäten kuntoutukseen. Tukee mielenterveyttä ylläpitävässä toiminnassa, kuten liikunnassa, musiikissa, harrastuselämässä. Mahdollisesti pyrkii opettamaan perustaitoja, kuten ruuanlaittoa, puhtauden huolenpidosta. Tukee myös sosiaalisessa elämässä, mahdollistaen ja auttaen sosiaalista vuorovaikutusta.

 

12.   Käyttäytymishäiriöisen asiakkaan (valitse yksi (1) mielenkiintoisin tai sinulle tuntematon –häiriö) 

a.      tunnistaminen (millaisia oireita/käyttäytymistä)

Aggressiivisuuden voi tunnistaa fyysisenä ja henkisenä väkivaltaisuudesta, toisten tunteista välittämättömyydestä, käytöksen ja tunteiden hallintavaikeudesta, kiusaamisesta, normien rikkomisesta.

 

 

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus

Hoitoa tulee alustaa selvittämällä, mikä on aggressiivisuuden lähde, ym. heijastus perheen tunteiden ja käytöksen säätelyn malleista. Hoitoa voi suorittaa koko perheen kautta, jotta tarpeelliset apukeinot selviäisivät kaikille apua tarvitsiville. Ym. perheneuvola- ja terapia. Huomioidaan yhteys mahdollisiin häiriöihin, kuten ADHD:hen, päihdeongelmiin. Pyritään opettamaan, että tunteet eivät ole vääriä, eikä lapsessa/nuoressa ole vikaa, koska hänellä on tunteita, pyritään vain hallitsemaan niitä. Kuunnellaan hänen harmituksiaan ja huoliaan ja keskustellaan niistä rehellisesti ja kunnioittavasti. Annetaan keinoja purkaa tunteita ilman että muita sattuu, kuten stressipallo, seinän työntö rytmittely. Annetaan positiivista palautetta, kun kuntoutusta tapahtuu, jotta kuntoutus antaisi onnistumisen tunnetta ja tunteiden hallitseminen tuntuisi henkilöllekin mielekkäältä.

 

 

 

13.   Masentuneen lapsen 

a.      tunnistaminen (millaisia oireita/käyttäytymistä)

 

Masennus näkyy yleisesti lapsessa jatkuvana ja toistuvana, alakuloisuutena, innottomuutena, ilottomuutena, ärtyisyytenä, syyllisyyden tunteina, huonona itsetuntona- ja luottamuksena, itsetuhoisuutena sekä mielenkiinnon, tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn puutteena. Leikki-into myös vähenee, ja leikissä voi tulla negatiivisia teemoja.

 

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä

 

Lapselta tulee kysyä avoimesti mikä hätä hänellä on. Kun lapsi pääsee avautumaan, ja tuntee saavansa vastakaikua, se voi helpottaa masennusta jonkin verran. Lohdutuksen ja keskustelun tulee olla asiallista ja realistista. Masennusta voi käsitellä myös median- ja asiaan liittyvien kirjojen kanssa. Käsittely voi auttaa lasta ymmärtämään olotilaa paremmin, ja luo pohjaa sen kanssa selviämiselle, jos masennusta tulee vielä esiin myöhemmässä iässä. Positiivinen, virikerikas ympäristö, kun mahdollista, pienemmissä ryhmissä, joissa lapsi saa onnistumisen tunteita, voi lapsi saada positivisia tunteita, ja näkemys itsestäkin voi parantua.

 

14.   Skitsofreniaa sairastavan nuoren 

a.      tunnistaminen (millaisia oireita / käyttäytymistä)

Aistiharhat, harhaluulot, ajattelun häiriöt, puheen häiriöt, hajanaisuus, tahdottomuus, kyvyttömyys kokea eri tunnetiloja, epäsopiva tunneilmaisu, muistin, oppimisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriöt.

 

 

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus

Tärkeää on oikea lääkitys, sairaalahoito vaikeissa tapauksissa, turvallinen ja rauhoittava hoitoympäristö, yksilöterapia, joka käsittelee jokapäiväisiä ongelmia ja auttaa nuorta hyväksymään sairauden, perheterapia, joka auttaa perhettä käsittelemään sairautta yhdessä. Myös eri ryhmäterapiat, kuten musiikkiterapia, arkielämän taitojen harjoittelu ja sosiaalisten taitojen harjoittelu auttavat taudin kanssa selviämisessä. Kognitiivisessa kuntoutusohjelmassa kohdennetusti harjoitellan ym. tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta ja muistia.

 

 

 

15.   Kaksisuuntaista mielialaa sairastavan nuoren

a.      tunnistaminen

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee vaihtelevina masennus- mania- hypommania- tai sekamuotoisina sairausjaksoina. Nuorella lievempi mielealan vaihtelu voi ennakoida myös kaksisuuntaista mielenterveyshäiriötä. Oireet voi tuoda esiin myös eri tekijät, kuten sairaus, stressi ja unen vajaus.

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus

Oireita voidaan helpottaa sopivilla lääkkeillä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja ryhmäterapia voi auttaa sairauden hallinnassa, stressin vähenemisessä ja antaa keinoja tulla toimeen oireiden kanssa. Jos sairaus johtaa itsetuhoisuuteen, toimintakyvyn, itsestä huolehtimisen heikentymiseen tai psykoottisuuteen, on sairaalahoito tarpeellinen. Yhteydessä on usein päihdeongelma, joten päihdehoitoa tulee järjestää samalla. 

 

16.   Ahdistuneisuushäiriötä potevan lapsen/nuoren

a.       tunnistaminen (millaisia oireita / käyttäytymistä)

Yleisesti häiriö näkyy paniikkina, pelkona (kuten sosiaalisten tilanteiden, julkisten paikkojen pelko)trauman aiheuttamana häiriönä, eroahdistushäiriönä. Erityisesti lapsuusikään eri häiriöitä, kuten lapsuusiän eroahdistushäiriö. Tämä on alkanut jo varhaislapsuudesta, ja poikkeaa normaaleista erotilanteiden pelkotunteista epätavallisella voimakkuudellaan, pituudellaan ja siihen liittyvillä sosiaalisen toiminnan ongelmilla. Lapsuusiän sosiaalinen ahdistushäiriö on toinen esimerkki. Tämä näkyy erityisenä varovaisuutena uusia ihmisiä kohtaan ja ahdistuksena uusissa sosiaalisissa tilanteissa.

 

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus (varhaiskasvatus- tai kouluympäristössä)

Lapsen/nuoren kanssa toimitaan rauhallisesti ja hänen rajojaan kunnioitetaan, ei pakoteta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lapselle annetaan monipuolisia kiinnostavia virikkeitä, johon lapsivoi mennä ja luoda sitä kautta turvallisen tuntuisia sosiaalisia suhteita. Virikkeinen, ystävällinen ympäristö alkaa hiljalleen tuntua tutulta ja turvalliselta, mahdollistaen ahdistuksen helpottamista. Kouluympäristöä pyritään tekemään nuorille ahdistusta vähentävää mm. kiusaamisen ehkäisyllä ja siihen puuttumisella. Sosiaalisia tilanteita voidaan helpottaa tekemällä pieniä tyhmiä ryhmätöihin, valiten ryhmän jäsenet tarkoituksenmukaisesti, edistäen sosiaalisen kanssakäynnin kuntoutumista.

 

 

17.   Syömishäiriötä potevan asiakkaan

Ø  bulimia

Ø  anoreksia

Ø  ahmiminen

 

a.      tunnistaminen

Bulimian voi tunnistaa toistuvista lyhyistä, suuriruokaisista ylisyöntijaksoista. Hänellä on pakkomainen tarve syödä ja ajatukset pyörivät suuresti ruuan ympärillä. Lihomista pyritään estämään itse aiheutetulla oksentelulla, ylisyöntijakson ulkopuolisilla syömättömyysjaksoilla, ruokahalua hillitsevien, ulostus-, kilpirauhas- ja nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytöllä. Taustalla on useinm negatiiviset mielalat ja stressi. Asiakkaan minäkuva muodostuu uskosta, että hän on lihava ja lihavuuden pelko, johtaen usein alipainoisuuteen.

Anoreksian voi tunnistaa nuoren lihomisen pelkona ja oman ruumiinkuvan vääristymänä, johtaen alhaiseen painotavoitteeseen. Mahdollisesti lihottavia ruokia vältellään, liikunta saattaa olla liiallista, itse aiheutettua oksentelua, ulostus- nesteenpoisto- ja ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käyttöä.

Ahmiminen näkyy kohtausmaisena syömisenä, jossa syödään kerralla huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Asiakkaalla on tunne, että ahmimista ei voi keskeyttää, kun sen on aloittanut. Ahmiminen voi tapahtua, vaikka ei olisi nälkä. Taustalla on usein ym. stressitekijöitä tai itsetunto-ongelmia. Ahmimisen jälkeen tapahtuu masentuneisuutta ja itsehalveksintaa. Asiakas saattaa ryhtyä ym. jyrkkään diettiin kontrolloidakseen syömistä, johtaen nälän ja kylläisyyden säätelyn sekoitukseen.

b.     hoito, kasvatus ja kuntoutus

Bulimia: Harjoitellaan säännöllisen ruokarytmin noudattamista ja terveellisen ruuan syömistä. Säännöllisyys ja terveellisyys vähentävät pelkoa lihomisesta. Rentouttava, mieluisa toiminta, kuten jooga, hauskat harrastukset, auttavat vähentämään psyykkisiä taustatekijöitä, vahvistaen itsetuntoa ja minäkuvaa, helpottaen ahmimistarpeen tunnetta. Myös esim. Psyko- ja perheterapia ja tarvittaessa vaikka masennuslääkitys voivat auttaa.

Anoreksia: Tärkeää on saada asiakas itse motivoitumaan hoitoon. Sovitaan yksilölle sopiva tavoite siitä, kuinka paljon energiaa hänen tulisi saada ruokailusta ja ja tehdään sen mukaan säännöllinen ateriarytmi, käyttäen norrmaalia, monipuolista ruokaa, noin 5-6 kertaa päivässä. Turvallinen, rutiininomainen ruokailu vähentää pelkoa lihomisesta. Asiakkaalle voi järjestää ravintoterapiaa, säännöllisiä painon seurantoja, sekä perhe- ja psykoterapiaa. Jos samalla vakava masennustila, masennuslääkettä.

Ahmiminen: Tähdätään määrällisesti riittävään, säännölliseen syömiseen 3-4 tunnin välein päivässä. Ahmimisen ja määrä taajuus vähenee, kun kylläisyyden tunne tulee säännöllisesti. Ruoka on tavallista ja monipuolista, jossa on paljon kasviksia. Tätä kutsutaan täsmäsyömiseksi. Jos tämä ei riitä, voi asiakas saada tiedollistaohjausta, jossa voi olla ym. itsehoito-oppaita ja kuvitettuja ateriamalleja. Ryhmähoito, ohjattu itsehoito ja tarvittaessa psykoterapia auttavat myös. Hoidon tukena voi olla myös tiettyjä ahmimista vähentäviä lääkkeitä.

Yleisesti on tärkeää, ettei asiakas eriydy sosiaalisista kontakteista, sillä yksinäisyys vain pahentaa psyykkisiä taustatekijöitä. 

 

 

 

18.   Selvitä mitä tarkoittaa 

 

a.     erityisen tuen tarpeet (lapsella/nuorella tai huoltajalla)

Lapsella/nuorella on erityisen tuen tarve, kun hänen kasvunsa, kehityksensä tai oppimisensa tavoitteita ei saavuteta yleisellä tai tehostetulla tuella. Syynä tälle voivat olla ym. somaattiset pitkäaikaissairaudet, kuten astma tai keliakia, mielenterveysongelmat, kuten masennus ja syömishäiriöt tai neurologisen kehityksen ongelmat, kuten ADHD ja kielléllinen erityisvaikeus. Huoltajakin voi tarvita ammatillista tukea, jos lapsen/nuoren hoito tulee tuen tarpeen yhteydessä haastavaksi.

 

 

b.     sosiaaliset ongelmat

Sosiaalisessa yhteisössä toiminnan yhteydessä ilmeneviä häiriöitä. Ym. Vaikeus ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja näkökulmaa, kykenemättömyys tehdä kompromisseja ja huomattava ahdistus sosiaalisessa tilanteessa.

 

 

 

c.      lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteet (luettele väh. seitsemän (7)

Neuvolatoiminta, pienennetyt ryhmät päivähoidossa, koulupsykologit- ja kuraattorit, tehostettu perhetyö, päihdehoito, vanhempainryhmätoiminta, väliaikainen sijoitus tuen tarpeen selvittämiseksi.

 

 

 

d.     ilmoitusvelvollisuus (mitä tarkoittaa, kenen velvollisuus)

Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus tehdä ilmoitus sosiaalityöntekijälle, jos epäilee tai tietää lapsen/nuoren olevan lastensuojelun tarpeessa. Jos lapseen on kohdistunut rikos, kuten pahoinpitely tai hyväksikäyttö, on myös velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille.

 

 

 

e.     huostaanoton kriteerit    (lastensuojelulaissa 3kpl)

Kun lastensuojelun palvelutarve on arvioitu, lastensuojeluasiakkuus voidaan aloittaa näillä perusteilla:

1.      Kasvuolot ovat vaaralliset ja/tai epäturvalliset lapsen kehitykselle ja terveydelle.

2.      Lapsen oma käyttäytyminen vaarantaa hänen terveydensä ja kehityksensä.

3.      Lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Tunteiden aarresaari: Tämä on tarkoitettu nuorelle, jolla on tunne-elämän ongelmia, kuten ongelmia tunteiden näytössä tai ahdistunut nuori. Nuori pääsee piirtämään saaren, jossa on kuvia eri saaren osista, joita nimetään eri tunteiden mukaan, ym. Harmituksen heinikko, surun suo. Tämä voi auttaa nuoren tunteiden selventämisessä ja auttaa mahdollisten huolenaiheiden esiintymisessä.

Elämän janat-tehtävä: Tehtävä voi olla periaatteessa kenelle tahansa nuorelle, mutta se voi toimia myös nuorella, josta on epäilyä/tietoa itsetuhoisesta käytöksestä. Tehtävässä on 12 janaa. Janan yläpuolella voi olla lauseen alku, kuten ”Vapaa-aikani tuntuu…”. Janan toisella puolella on negatiivinen ja toisella positiivinen loppu lauseelle ja nuoren tulee laittaa rasti kohtaan janaa sen mukaan, miltä hänestä tuntuu näitten vaihtoehtojen väliltä. Sitten nuorelta kysytään kysymyksiä, liittyen rastin paikkoihin, kuten ”Haluatko kertoa, miksi pistit rastin tähän?” tai ”Mitä voisi tehdä, että rasti siirtyisi?”. Jos on vaikea laittaa rastia tiettyyn kohtaan, tulee siitä keskustella tarkemmin, ja selvittää mikä siinä oli hankalaa. Tehtävä kartoittaa nuoren positiivisia, negatiivisia ja ristiriitaisia elämän osia ja voi tuoda esiin asioita, jotka voivat altistaa itsetuhoisuudelle.

Temperamenttirobotti: Tehtävä voi olla hyvä nuorelle, jonka jokin temperamenttipiirre on tuottanut ongelmia, kuten voimakas intensiivisyys tai alhainen mieliala. Tehtävässä rakennetaan/piirretään robotti, jossa on mittareita, jotka ovat nimetty eri temperamenttipiirteiden mukaan. mittarilla merkataan, kuinka voimakas tai alhainen jokin temperamenttipiirre on. Tämä antaa nuoren nähdä kokonaisuutena, miten hänen temperamenttinsa muodostuu, nähden voimakkuutensa ja alhaisuutensa, näkee hän ne sitten positiiviseesti tai negatiivisesti. Hoitajan ja/tai vanhemman avulla pyritään löytää positiiveja eri piirteistä, mahdollistaen nuoren realistisen ja positiivisen minäkuvan luontia.

 
Lähteet

https://thl.fi/documents/974282/1449788/El%C3%A4m%C3%A4n+janat.pdf/926267ee-bbee-41a9-8f51-71f1d0b4bc63

Varhaisessa puuttumisessa lapsen ongelmat havaitaan ja ne pyritään ratkaisemaan mahdollisimman ajoissa, ehkäisten ongelman pahenemista.

-Varhaiskasvatuksessa varhaisen puuttumisen tarpeen voi havaita ym. käytösongelmina, sosiaalisten tilanteiden hankaluutena, yksinäisyytenä tai jonain kehitysvaikeutena. Näistä keskustellaan vanhempien kanssa ja niistä kirjataan varhaiskasvatussuunnitelmaan niihin liittyvien tavoitteiden kera. Näihin tavoitteisiin, kuten hyvän sosiaalisen suhteen muodostaminen, voidaan tähdätä lapselle sovitun tukihenkilön kanssa ym. hänelle suunnitellun pienryhmätoiminnan kautta. Turvallisen, ymmärrettävän, tuetun ympäristön kautta luodaan pohjaa sosiaalisten tilanteiden helpotukselle, jottei ne vain vaikene, kun ne lisääntyvät tulevaisuudessa.

-Koulumaailmassa tarve voi näkyä ym. käytösongelmina, oppimisvaikeuksina, kiusaamisen kohteena tai tekijänä olemisena, sekä keskittymisvaikeuksina. Näistä keskustellaan huoltajien kanssa ja tavoitteet kirjataan opetussuunnitelmaan. Oppimisen mahdollistaminen-tyyppisiin tavoitteisiin tähdätään ym. tukiopetuksella ja kärsivällisellä tuella normaaleissa oppitilanteissa. Näin oppiminen helpottuu, eikä jatkuvat uudet oppiaiheet kuormita lasta, joka ei ole onnistunut vielä aikaisemmissakaan oppiaiheissa.

                          

Moniammatillinen tiimi- ja verkostotyö

Moniammatillisessa tiimi- ja verkostotyössä lapsen Kuntoutusta, hoitoa ja kasvatusta pyritään edistämään toimien yhdessä mahdollisimman monien ja eri taitoisien henkilöiden kanssa.

-Varhaiskasvatuksessa tämä näkyy ym. kun lastentarhanopettajan tukena toimii lastenhoitajat. Erityislastentarhan opettaja antaa myös tukea niille, jotka sitä tarvitsee. Koulumaailmassa Opettajaa voi tukea ohjaajat. Tukea tarvitsevat lapset voivat saada sitä koulukuraattoreilta- ja psykologeilta, sekä erityisopettaja voi tukea koulunkäyntiä. Neuvoloista ja sairaaloista annetaan raportteja lapsen kunnosta ja toimintakyvystä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa toimii toiminta- puhe- ja fysioterapeutit, jotka antavat neuvoja ja palautetta muille työntekijöille.  

-Yllä olevat tahot olevat tietenkin kontaktissa vanhempien kanssa, raportoiden, neuvoen ja tukien osana verkostotyötä.

 

Perehdyttäminen

Perehdyttämisellä tarkoitetaan sitä, että kun uusi työntekijä saapuu työpaikalle esimies vastaa työpaikan esittelystä ja työhön opastuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja valvonnasta. Hän antaa perehdytystehtäviä myös koulutetulle työnopastajalle, jolla on vankkaa tietoa työnsuojelun lainsäädännöistä ja määräyksistä ja osaa tuoda esiin turvallisia työtapoja, sekä mahdollisia vaaratekijöitä.

-Varhaiskasvatuksen puolella, kuten päiväkodissa, sekä koulumaailmassa esitellään talon rakenne, missä eri ryhmät, keittiö, ruokasali varasto jne. ovat. Tutustutetaan varhaiskavatus/opetus- turvallisuus- ja paloturvallisuussuunnitelmaan, sekä henkilökuntaan. Otetaan nimi vaitiolovelvollisuuspaperiin. Annetaan tiedot ryhmän/luokan lapsista, heidän eri tilanteistaan, toimintaperiaatteista ja rutiinista. Työntekijän oma työkuvaa, ym. missä autetaan, missä ei, selvennetään. 

 

Konsultaatio

Konsultaatio on ratkaisuun tähtäävää: neuvottelua saman alan toimijan kanssa, tai asiantuntijalta neuvon saamista.

 

-Varhaiskasvatuksessa ja koulussa konsultaatio voi tapahtua ym. Kun lapsella on toiminnanohjauksen vaikeuksia. Konsultaatio voi tapahtua aluksi lastentarhanopettajan, lastenhoitajien ja erikoislastentarhanopettajan välillä, tai opettajan, ohjaajien ja erityisopettajan välillä. Voidaan neuvotella tukevista keinoista, kuten Time Timerin käytöstä. Neuvoja voidaan saada myös fysio- toiminta- ja puheterapeutilta. Mahdollisen sairauden, vamman hoitoon ja kuntoutukseen voidaan saada neuvoa myös sairaalapuolelta.

 

Erityisen tuen tarve

Lapsella on erityisen tuen tarve, kun: 

-Hänen kasvuolosuhteensa vaarantaa, tai ei turvaa kehitystä ja terveyttä. Ym. Väkivalta, laiminlyönti, perushoiva-, huolenpitopuutteet, vanhempien vakavat sairaudet, mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat. Toistuva hakeutuminen hoitoon voi myös olla merkki kaltoinkohtelusta tai myös omista mielenterveys- ja päihdeongelmat.

-Hänen oma käytös vaarantaa omaa terveyttä ja kehitystä. Ym. Omat mielenterveys- ja päihdeongelmat, kuten masentuneisuus ja alkoholin käyttö.

-Hänellä on vamma, vakava sairaus, toimintavajaus, kehitysvaikeus tai häiriö. Ym Cp-vammaisuus, ADHD.

Varhaiskasvatuksessa ja koulussa erityisen tuen tarpeeseen vastataan mahdollisimman pitkälle osana perustoimintaa. Lapsella voi olla henkilökohtainen avustaja, tai yksi ryhmän aikuisista voi pääasiallisesti vastata hänen tukemisestaan. Pienryhmätoimintaa jaotellaan, huomioiden lapsi ryhmän koon ja jäsenten kannalta ja toiminta itse voi olla lasta kuntouttavaa. Perustoiminnoissa, kuten siirtymätilanteissa jasyömisessä autetaan sen verran kuin tarpeellista, huomioiden kuntouttavan työotteen. Eri terapioita järjestetään myös tukemaan kuntoutumista koulun ja varhaiskasvatuksen rinnalla. Koulussa annetaan opinnoissa erityisen paljon tukea, auttaen mahdollisten oppi- ja keskittymisvaikeuksien kanssa. Voi myös olla pidennetty oppivelvollisuus.

 

Lähteet:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2441/opinnaytetyo.pdf?sequence=   

 

https://www.google.fi/search?q=mit%C3%A4+on+koriteht%C3%A4v%C3%A4t&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiC6aKiquLZAhVEDJoKHTkcCOkQsAQIdA&biw=1164&bih=812 

https://www.youtube.com/watch?v=w5l8EF9tLiU

Ammattietiikka näkyy oppilashuollossa, kun otetaan esiin arkaluonteisia asioita, kuten perhetilanteeseen liittyvät asiat. Paikalla on vain he, joita asia koskee, kuten opettaja, ohjaaja, rehtori, mahdollisesti psykologi, terveydenhoitaja, kuraattori, mutta harvoin kaikki. Tietoa ei siis levitetä tarpeettomasti ja vaitiolovelvollisuus muistetaan aina.

Lastensuojeluasioissa ammattietiikka tulee esiin, kun puututaan ajoissa, jos tulee esiin ym. kaltoinpitelyn, pahoinpitelyn merkkejä. Ilmoitusvelvollisuus on kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä ja opetustoimella. Eettisesti oikein on tehdä ilmoitus ajoissa, vaikka vanhemmat loukkaantuisivat. Ongelma pyritään selvittää ennen kuin tilanne huononee.

Eettistä on toimia vuorovaikutuksessa lasten ja aikuisten kanssa oikeudenmukaisesti, kunnioittavasti, tasa-arvoisesti. Puututaan kiusaamiseen ja yksinäisyyteen rakentavasti. Huolehditaan lapsen turvallisuudesta henkisesti ja fyysisesti. Nämä pätevät kaikkiin työntekijöihin.

Lapsilla joilla on ym. oppimis- ja käytösongelmia, tulee huomioida mahdolliset syyt ongelmiin, kuten haasteet kotielämässä. Lapselle reilua on huomioida kokonaisuus, eikä ajatella pelkkää ongelmaa, miettien sen lähdettä. Kohtaamisessa lapsen kanssa toimitaan aidosti ja henkilökohtaisesti. Lapsi pystyy tunnistamaan epäaidon kohtaamisen ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen, mikä on tietenkin epäeettistä.

Viimeisenä keinona, jos on tilanne jossa lapsi on vaaraksi itselleen ja muille, eikä tilannetta saa muin keinoin loppumaan, voi tulla pakko ottaa kiinni lapsesta. Kiinnipito tulee tehdä ilman välineitä, sen tarve tulee arvioida ja sen tulee olla perusteltua. 2 henkilökunnan jäsentä tulee olla paikalla, jotta on todistaja, ettei tilanteen myöhempi käsittely ole vain sana sanaa vastaan.

Jos haastavampien lasten kanssa toimitaan eri lailla eri tilanteissa, se tulee pystyä perustelemaan muille lapsille.

Kiinnipitotilanteet viimeisenä mahdollisuutena, ei vahingoita, turvattomuus muiden lasten kanssa, 2 henkilökunnan jäsentä.