Tarkastelussa 1-3-v. mahdollisuus leikkiin päiväkotiarjessa 

Menetelmät; lapsihavainnointi, leikkiymp. havainnointi, kasvattajien haastattelut
Tulokset: 

 

 

 Leikkitilanteet

  Arkitoimintatilanteet 

--> aloitteita arkitoim. tilanteista eniten sekä lasten että aikuisten toimesta 

-->erityisesti hetki ennen päiväruokailua (lorut, laulut, yhteisleikit) 

       -->lasten aloitteet (yhteisöllisyys, ruumiillisuus, toiminnallisuus) 

        -->yksi leikkirutiini aamup. jälkeen (juoksu ympäri lepohuonetta)
Ohjatun toiminnan tilanteet 

-->8/10 leikillisyys mukana 

-->yhteisöllisyys ja ruumiillisuus 

Leikin edellytykset (ITERS-mittaus) 

2) Keskustelu, neuvottelu ja havainnointi suuressa roolissa leikeissä; leikin säännöt 

3) Roolien jakautuminen leikissä; vuorovaikutus 

Tutkimuksessa havainnoidun leikin perusteella on oivallista huomata miten paljon erilaisia oppimisen ja laaja-alaisen osaamisen osa-alueita vapaa leikki tukeekaan! Leikissä lapsi ei aseta leikilleen tavoitteita, vaan erialisia asioita opitaan ikään kuin huomaamatta. Leikissä toteutui ainakin seuraavia tavoitteita: 

Kajan_Nevalainen_Peltoniemi_ Reuter_Skyttä_

Aihe: lasten käyttämät valtastrategiat päiväkodin leikkitilanteissa.

Havainto: valtastrategiana johtaminen -> sitoutti lapset yhteiseen leikkiin ja leikki oli sisällöltään rikasta. Valta määräytyy sosiaalisten asemien kautta, lapset tietoisia näistä ja käyttävät asemaansa hyväkseen. Negatiivinen vallankäyttö voi johtaa kiusaamiseen, syrjäytymiseen sekä edistää lasten eriarvoisuutta. Lasten väliset valta-asemat ovat vaihtelevia. Lasten vuorovaikutus tilannesidonnaista ja hetkellistä. Kettumäki ei näe valtastrategioita negatiivisena vaan positiivisena. Leikin johtaminen vie leikkiä eteenpäin (leikin johtajalla hyvät leikkitaidot ja sensitiivinen muita leikkijöitä kohtaan). Leikkineuvottelu lisäsi lasten ymmärrystä leikin kulusta. Valtaa voi harjoittaa sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti. Leikin johtamisella pyritään 1) vaikuttamaan leikin kulkuun ja sisältöön – leikkiä kannattelevaa ja eteenpäin vievää, osallistavaa – edellyttäen hyviä leikkitaitoja ja sensitiivisyyttä 2) muuttamaan yhteisymmärryksessä leikin sisältöä- vaatii vuorovaikutustaitoja. 3) kielteisellä vastauksella tapahtuu kielellisesti ja ei-kielellisesti tai selittämällä leikkiä lyhentävä vaikutus. Kaventaa muiden leikkijöiden mahdollisuutta leikki neuvotteluun. Vain kieltäjällä on mahdollisuus sisällön muutokseen. 

Työryhmä: Taru, Soile, Essi ja Maiju

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vuorovaikutusta ja vuorovaikutuksen laatua aikuisten ja lasten välillä vapaissa leikkitilanteissa. Millaisissa tilanteissa aikuinen hakeutuu lapsen ja lapsi aikuisen luokse vapaassa leikissä? Tarkoituksena oli myös selvittää millaiset tekijät aikuisen ja lapsen välillä vaikuttavat vuorovaikutukseen vapaassa leikissä, sekä mikä on aikuisen rooli vapaassa leikissä ja miten aikuinen omalla toiminnallaan vaikuttaa lapsen toimijuuden tukemiseen aikuisen oman kokemuksen mukaan? Tutkimuskysymykset olivat seuraavanlaiset 1) Millaisena vuorovaikutus näyttäytyy vapaan leikin aikana? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksen laatuun vapaassa leikissä päiväkodin työntekijöiden mielestä ja millaista lasten toimijuutta tämä tukee?

Tuloksia: lapsi oli aktiivisempi osapuoli vuorovaikutukseen hakeutuessa 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Vastaavasti aikuinen oli aktiivisempi osapuoli vuorovaikutukseen hakeutuessa 5-7vuotiaiden ryhmässä. Eniten aikuinen hakeutui lapsen luokse vapaan leikin aikana molemmissa lapsiryhmissä leikeistä kyselläkseen ja toiseksi eniten lasta auttaakseen ja aktivoidakseen. 

Aikuinen pyrki ohjaamaan pitkäkestoisempaan leikkiin tai esti vaaratilanteita; kielsi tai komensi. Lasten hakeutumisessa aikuisen läheisyyteen motiivina näytti pääosin olevan leikkien näyttäminen ja juttelu aikuiselle. Aikuisten vuorovaikutus oli ystävällistä ja ohjaavaa, mutta se sisälsi piirteitä myös hallitsevasta vuorovaikutuksesta.

Ohjatun toiminnan tilanteissa eniten esille yhteisöllisyys ja ruumiillisuus. Luovuus ja tarinallisuus eivät olleet hallitsevia. Lapset leikkivät tai toimivat leikillisesti arjen erilaisissa tilanteissa, leikkitilanteiden lisäksi arkitoimintatilanteissa ja ohjatuilla tuokioilla. Leikillisyyden ominaisuudet vaihtelivat tilanteesta riippuen. 

Arkitoimintatilanteisiin kuluu aamupäivästä eniten aikaa. Miksi niitä tilanteita ei hyödynnetä enemmän (esim. annetaan aikaa lapsen kohtaamiselle). Toiminnan painopiste siirtäminen vuorovaikutukseen lapsen arjessa. 

 Leikkiympäristö: tulee huomioida eri-ikäisten lasten tarpeet ja erilaisten leikkien mahdollisuudet, järjestys ja selkeät leikkitilat, mutta mahdollisuus myös valita leikkivälineitä omaehtoisesti. Kasvattajan rooli: aikuisten rooli leikkiin osallistumisesta vaihteli. Yksi piti merkityksellisenä, toinen osallistui, mutta vältti puuttumasta liikaa leikkeihin. Loput pitivät olennaisempana seurata leikkejä sivusta ja puuttua tarvittaessa. Kaikki kuitenkin pitivät leikin ohjaamista ja siihen puuttumista lapsen tarpeeseen ja tilanteeseen liittyvänä harkinnanvaraisena toimintana.  
Leikin havainnoitsijan roolia pidettiin tärkeänä ja jatkuvana tehtävänä.  Kasvattajan sitoutuneisuus leikkiin oli mittausten (AES-mittaus) perusteella korkea, silloin kun oli mahdollisuus pysähtyä leikin äärelle. Korkein se oli lastentarhanopettajalla. 

 

 

-        Tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien käsityksiä pitkäkestoisesta leikistä ja leikin ohjaamisesta sekä löytää keinoja pitkäkestoisen leikin mahdollisuuksien ja leikin ohjaamisen kehittämiseen. 

Tutkimuksen tuloksia:

Tutkimuksen mukaan keskeisimpinä keinoina edistää pitkäkestoista leikkiä ja leikin ohjaamista ovat:

1.       Leikkiajan merkityksen pohtimista päiväjärjestyksessä. Päiväkodin päiväjärjestys tulisi suunnitella siten, että leikille jää mahdollisimman runsaasti yhtenäistä katkeamatonta aikaa.

 

2.      Leikin havainnoinnin ja dokumentoinnin kehittämistä systemaattiseksi. Tulisi laatia ohjeet jatkuvan seurannan ja kehittämisen tueksi. Havainnointi lisää kasvattajan valmiuksia ylläpitää turvallista ympäristöä sekä ymmärrystä lapsen maailmasta. Leikin systemaattisen ja syvällisen havainnoinnin, dokumentoinnin ja jatkuvan seurannan avulla kasvattajien ymmärrys leikki-ilmiöstä sekä lapsen persoonasta ja kehityksestä voisi laajentua.  Kasvattajien mukaan leikin ohjaamista tulisi lisätä ja kehittää. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että leikin ohjaamisen tavoitteena oli lapsen autonominen leikki, leikkirauhan säilyminen ja leikin sujuvuus. 

 

3.      Kasvattajan oman toiminnan ja asennoitumisen jatkuvaa reflektointia. Leikkiä tulisi arvostaa enemmän ja jokaisen työntekijän tulisi tarkastella omaa asennoitumistaan leikkiin. Tärkeänä pidettiin myös lasten kiinnostuksen kohteiden huomioimista ja lasten osallistamista sekä toiminnansuunnittelussa että toteuttamisessa. Kasvattajien tulisi olla tietoisia teemoista, jotka ilmenevät lasten leikeissä eli ovat lapsille tärkeitä, kiinnostavia ja ajankohtaisia. Näitä teemoja tulisi pyrkiä rikastamaan lasten kanssa yhteistyössä toteutettavien projektien myötä. 

Tutkimuskohteena oli kaksi yksityisen päiväkodin lapsiryhmää: 5-7-vuotiaiden ja 3-5-vuotiaiden ryhmä. Ensimmäisessä lapsia oli 16 ja jälkimmäisessä 14. Ikäjakaumaksi valittiin tämä mm. siksi, että tämän ikäryhmän lasten leikkitaidot ovat jo hyvin kehittyneet.

Keskeisiä tutkimustuloksia: 
Aikuinen hakeutui lapsen luokse useimmiten kyselläkseen ja auttaakseen ja aktivoidakseen. Kun aikuinen kyseli leikistä, lapset  eivät aina reagoineet aikuisen vuorovaikutusyritykseen, koska olivat niin leikin imussa. Auttamis- ja aktivointitilanteissa aikuinen lähestyi lapsia, jotka eivät näyttäneet tekevän mitään. Heidän tavoitteenaan näytti olevan saada kaikille lapsille mielekästä puuhaa. Huomion arvoista näissä tilanteissa oli se, että lapsi ei pyytänyt aikuiselta mitään vaan aikuinen toimi aloitteen tekijänä. 

Lapsen hakeutumisessa aikuisen läheisyyteen motiivina näytti pääosin olevan leikkien näyttäminen ja juttelu aikuiselle. Tällaisissa tilanteissa lapsi hakeutui fyysisesti aikuisen lähelle. Poikien kontaktien lukumäärä tässä kategoriassa oli tyttöjä suurempi.

Muita tutkimuksessa esiinnousseita tilanteita olivat avun tai neuvojen pyytäminen /kysyminen, aikuisen läheisyyteen hakeutuminen ilma näkyvää syytä/ aikuisen toiminnan seuraaminen, kun lapsi lähestyi aikuista. Aikuisen lähestyessä lasta muita tutkittuja tilanteita olivat sellaiset, joissa aikuinen käskee, komentaa tai kieltää, esittää pyynnön, ehdotuksen tai ohjeistuksen sekä sellaiset, joissa aikuinen osallistuu lapsen leikkeihin tai leikkien seuraamiseen ilman lapsen pyyntöä.