Maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa työskennellessä hämmästyttää naisten asema eri kulttuureissa, väkivalta, silpominen, väkivallan uhka tai pelko, kunniaväkivalta tai sen uhka. Myös arjen tavat ja erilaiset kasvatusmenetelmät. 

Esim. perheen isä on ollut perhetyön tapaamisen ajan keittiössä, koska ei voi olla samassa tilassa naisen kanssa. Toisen perheen vanhempia pelotti, että lapsi ei pääse luokaltaan ellei suorita jotain isoa koetta lukuvuoden lopussa.

Täytyy ottaa huomioon, miten perhe on päätynyt Suomeen, millaisia menneisyyden kokemuksia ja mahdollisia traumoja perheenjäsenillä on. Joissain kulttuureissa on paljon pelkoa viranomaisia kohtaan ja taikauskoa.

Apua tarvittaisiin enemmän kaupungin tasolla eikä vain kolmannen sektorin järjestämänä.

Myös rajojen asettamisesta (ja siitä, että lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta) kasvatuksessa  on hyvä keskustella vanhempien kanssa, koska osa vanhemmista tuntuu ajattelevan, että lapselta ei voi kieltää esim. iPad:n käyttöä,  koska lapsi pahoittaa tällöin mielensä.

-         Puhun selkosuomea. Käytän paljon viittomia, joita olen itse kehitellyt ja kehittelen koko ajan.

-         Puhun tarvittaessa englantia eikä haittaa, vaikka äännänkin hassusti (”tankero-englantia/ ralli-englantia”).

-         Pieniin lapsiin tutustun istumalla lattialla, vaikka se olisi likainenkin.

-         Laulan pienille lapsille paljon suomeksi, vaikka he eivät kieltä ymmärtäisi. Myös vanhemmat ovat tykänneet laulamisestani.

-         Opetan lapsille helppoja suomen kielen sanoja, esim. numeroita 1-10, vaikka portaita kulkiessamme.

-         On erittäin vaativaa ja henkisesti raskasta työskennellä ilman tulkkia perheen kanssa, jos ei ole yhteistä kieltä. Näin minulla on usein ollut esim. Irakista ja Afganistanista tulleiden kanssa. Lasten hoidon tietenkin osaan tehdä, mutta mitään neuvoja ja ohjausta on vanhemmille ihan mahdotonta antaa, vaikka kuinka selkosuomea puhuisin ja käsillä viittilöisin. (Olisiko kuvakortteja???)

-         Olen lukenut eri uskonnoista ja pyrin suhtautumaan kunnioittavasti eri uskontoja harjoittavia kohtaan.

-         Pyrin olemaan loukkaamatta asiakkaan arvomaailmaa käytökselläni. En esim. syö evääksi kinkkuvoileipää muslimiasiakkaan kodissa. En myöskään pukeudu liian paljastavaan vaatteeseen kesäkuumallakaan. En flirttaile asiakasmiehille enkä edes kättele, jos se ei ole sopivaa ko. perheessä.

-         Minulla on ollut useita traumatisoituneita asiakkaita, esim. ihmiskaupan uhreja (prostituutio), ihmissalakuljetuksen uhreja (matkan aikana traumatisoituneita), kidutettuja sekä sodassa traumatisoituneita.

-         Kun tiedän traumataustan etukäteen, varaan pitkän ajan luottamuksen luomiseen. Siihen voi mennä useita kuukausia, vaikka kävisin perheen luona 2 kertaa viikossa. Esim. lapsia ei anneta mukaani ulkoilemaan, mutta leikin heidän kanssaan olohuoneessa ja uupunut äiti lepää makuuhuoneessa. Useiden tapaamisten jälkeen saatan saada luvan viedä lapsen leikkipuistoon (ja parasta on jos vanhempikin lähtee samalla mukaan tutustumaan leikkipuistotoimintaan). Toivon, että ylemmät tahot, esimies ja työtoverit ymmärtävät työn hitaan aloituksen tämmöisissä perheissä eikä työn tuloksia vaadita liian nopeasti.

-         Asiakkaitani on käynyt esim. kidutettujen tukikeskuksessa. 

-         Se minua on hieman arveluttanut, että sotatraumoista kärsivät käyvät tavallisella psykiatrian poliklinikalla tulkin kanssa terapiassa. Onko tavallisella psyk.polilla tarpeeksi ammattitaitoa sellaiseen? Ja onko käyntejä riittävän usein? Toivoisin näille paljon kärsineille ihmisille rautaisia ammattilaisia toipumisen tueksi.