2. Aika vähän opettajien kanssa wilma käytössä. Yleensä ollaan "erityislapsien" tukena, taataan opettajalle opetusrauha jaetaan porukkaa, pidetään huolta yleisestä järjestyksestä.

3. Monesti lapset tulee herkemmin puhumaan omia salaisuuksiaan, henkilökohtasempia usein kuin opettajalle kerrotut asiat. Meille ehkä pienempi kynnys tulla supittelemaan korvaan. Kiroilu on ikävää ja jokapäiväinen ongelma, koulussamme on kivakoulu- käytössä.

4. 1-2 luokkalaisten opetus, kun lapsi oikein innostuu asiasta ja tiedostaa miten elämää varten ollaan yhdessä täällä. Joskus turhauttavaa jos edistystä ei tapahdu, silloin tapahtuu isot harppukset kunhan vain löytää tavan millä lapsen saa innostumaan. Jokaisella on erilaiset oppimistottumukset ja motivaation lähteet, ne täytyy lapsikohtaisesti vain löytää.

1. Toivon hänen olevan omatoiminen ettei opettajan tarvitse joka hetkeässsä olla sanomassa, vaan itse tarjoutuu missä voisi auttaa. Havaitsee ja tietää kenen vieressä olisi  tärkeää olla tukena. Yhteistyö toimii,kun tartutaan asioihin uskalletaan pyytää apua tarvittaessa. Yhteinen linja opetuksessa ja ohjeistuksessa on tärkeä, hänellä voi kuitenkin olla pedagogisesti eri näkökulmia ja se tuo rikkautta koulumaailmaan. Oma aloitteisuus, näkee mihin mentävä, mitä tehtävä ettei opettaja vaan kokoajan käskytä, se vie liikaa aikaa opetukseltakin.

2. Tilannetaju tulee ajan kanssa kokemuksien kautta , pitää uskaltaa kysyä jos ei ole jostakin varma tai tiedä miten toimia.

3. Yhteissuunnittelu, yhdessä ideointi, huomioidaan erilaiset näkökulmat, voi vaatia toiseen tilaan siirtymistä .