Moni aineistoista sopisi useammankin teeman alle. Nämä teemat siis selkeästi tukevat toinen toisiaan. Käsittelen nyt lyhyesti hieman tarkemmin aineistosta havainnoimiani teemoja alla.

1. Demokratia ja ihmisoikeuskasvatus opetuksessa

"Suomalaisen koulutuksen ydinarvoja ovat perinteisesti olleet demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet." Näin toteaa Virta (2017, s. 7) teoksessa Hyvän Lähteillä - Demokratia ja ihmisoikeuskasvatus opetustyössä. Suomalaisen yhteiskunnan arvot heijastuvat, ja niiden tulee heijastua, opetuksessa. Koulutus avaa ovia - se luo mahdollisuudet menestyä uralla, yhteiskunnassa ja laajemmin elämässä. Suomalaisen yhteiskunnan arvojen mukaisesti meillä jokaisella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet hyvään koulutukseen ja menestykseen elämässä.

Vanhanen-Nuutinen puolestaan kirjoittaa (2015, s. 63) "Koulutus on avainasemassa, kun nuoria ohjataan ihmisyyttä arvostavaan yhteiskuntaan, demokratiaan ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Tässä työssä tärkeä rooli on opettajalla." Koulutuksella on siis hyvin laaja vastuu - koulutuksen avulla opitaan itsenäistä, kriittistä ajattelua, opitaan tekemään tietoperusteisiä päätöksiä ja johtamaan omaa elämää ja osallistumaan rakentavasti yhteiskunnan toimintaan.

2. Työelämän muutokset ja trendit

Tämä teema sisältää kaksi ulottuvuutta - se luotaa katseen nykyisyyteen, mitä muutoksia on havaittavissa työelämässä tällä hetkelle, sekä tulevaisuuteen, miltä tulevaisuus näyttää. Mannermaa (1993, s. 2) toteaa tulevaisuuden tutkimuksesta seuraavasti:  "Tulevaisuudentutkimuksen empiirinen tutkimuskohde on nykyisyydessä". Tulevaisuutta ymmärtääkseen tulee ensin pyrkiä ymmärtämään nykyisyyttä

Hyvää työtä - Nuorisobarometri 2019 antaa kuvaa siitä, miten kokevat ja näkevät työelämän ja työn merkityksen. Kuten teoksen esipuheessa todetaan (Rasa, Pirttijärvi, Haikkola & Myllyjärvi 2019, s.5)  "Nuorisobarometrin 2019 tulokset antavat sekä viitteitä jatkuvuuksista että signaaleja muutoksista". Sitran vuotuinen megatrendit raportti kartoittaa uusia tuulia - se tunnistaa tekijöitä, jotka määrittävät tulevaisuuden suunnan. Megatrendien ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää myös opetustyössä, jotta voidaan ennakoida tulevaisuuden osaamis ja opetustarpeita ja pyrkiä vastaamaan trendien asettamiin tulevaisuuden työelämän haasteisiin.

3. Jatkuva oppiminen
Työelämän ja markkinoiden nopeat muutokset asettavat paineita osaamiselle. Vanha malli, jossa opinnot tehtiin uran alussa ja näiden jälkeen siiryttiin työelämään toimimaan tietyssä roolissa mahdollisesti jopa työuran loppuun asti, harvoin nykyisin on mahdollista. Digitaalinen transformaatio on yksi syy ja ajuri jatkuvan oppimisen tarpeelle.

"Uusi normaali on kouluttaa ihmisiä useasti työuran aikana" toteaa Lauri Lyly Jatkuvan oppimisen Suomi -teoksessa (2018 s. 13).  Työ ei lopu, työn muodot vain muuttuvat ja uudenlainen työ vaatii uudenlaista osaamista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, s. 4). Jatkuvasta oppimisesta vastuuta jakautuu yksilön, työnantajan ja yhteiskunnan välille. Jokaisen meistä tulisi aktiivisesti päivittää omaa osaamistamme jatkuvasti. Työnantajalle jo usein taloudellisesti paras ratkaisu olisi oman työvoiman osaamisen ylläpito uusien osaajien palkkaamisen sijaan. Yhteikunnan rooli on tukea jatkuvaa oppimista ja luoda sille puitteita.

4. Ammatillisen koulutuksen kehitys
Ammatillinen koulutus kehittyy, ja sen on kehityttävä, jatkuvasti. Tavoitteena on ennakoida työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeita ja tämän mukaisesti kehittää koulutustatarjontaa. Tämän teeman alla pohditaan mm. sitä, tulisiko ammattikorkekoulun opetus tarjota ammattiosaamisen lisäksi yleissivistystä (Heikkinen & Kukkonen, 2019). Tähän linkittyy myös ympäristön muutokset ja niiden vaikutukset ammatilliseen koulutukseen. Samoin markkinoiden muutokset, teknologian mahdollistama kansainvälinen liiketoiminta asettavat omia paineitaan koulutukselle.

TARKEMPAAN TARKASTELUUN VALITUT TEEMAT                  
Sitran megatrendit raportti tunnistaa viisi megatrendiä, näistä neljäs on ”Teknologia sulautuu kaikkeen” (Sitra 2020).  Kuten jo alussa mainitsin, pyrin sitomaan tämän kurssin annin mahdollisimman tiiviisti omaan työhön. Yksi suurimmista tekijöistä, joka aktiivisesti vaikuttaa työni kenttään myynnin opetuksessa on digitaalinen transformaatio, joka asettaa ja jatkuvasti luo uusia osaamistarpeita myyntityöhön ja näin myynnin opetukseen. Digitaalinen transformaatio korostaa jatkuvan oppimisen tarvetta ja käytännössä pakottaa meidän siihen. Elämämme aikana yhdessä hetkessä opitut digitaaliset taidot vanhentuvat nopeasti ja digitaalisen osaamisen ja ymmärryksen ylläpito vaatiikin jatkuvaa oppimista. 

Tästä syystä valitsin seuraavat kaksi teemaa lähemmän tarkastelun kohteeksi:

Kysymykset, joihin lähden etsimään vastausta ovat: 

 

Jatkuva oppiminen:

  

 
Aineisto 1: Työ 2040 - Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Raportti kokoaa yhteen kolme skenaariota työn tulevaisuudesta. Skenaariot tarkoituksena on auttaa tulevien päätösten sivuvaikutusten hahmottamisessa ja rakentamaan hyvää työelämää mahdollisimman monelle.  

 

Kuvatut skenaariot ovat (raportin s. 20): Skenaario 1, Kunnialliset puurtajat: maailma jossa työ kuuluu hallittuun arkeen. Työ on vakaata ja työsuhteet tasaisia. Skenaario 2, Taipuisat tekijätyypit: maailma jossa työ on episodista, työaika vähenee ja työsuhteita on paljon. Skenaario 3, Taikurien talous: maailma jossa työ on vakaata, mutta työsuhteita on monia. Raportissa on hyvin näitä skenaarioita, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä, yhteenvetävä kuva sivulla 21. Kuten tästä voi havainnoida, kunnaliset puurtajat ja taipuisat tekijätyypit sisältävät eniten eroavaisuuksia. Taikurien taloudella taas on enemmän yhtäläisyyksiä toisen kahden skenaarion kanssa. Katsotaan nyt näitä kolmea skenaariota hieman lähemmin.

 

Kunnalliset puurtajat. Tässä keskisenä teemana on työn ja työpaikan eriytyminen. Skenaario pohjautuu työnvälitysyrityksiin. Työ pysyy nykyisen kaltaisena, mutta työtä tehdään erilaisessa ympäristössä, usein useammassa organisaatioissa yhden sijaan. Työsuhde on vakaa, työnantajana on työnvälitysyritys, joka allokoi työntekijäresursseja tarpeen mukaan eri organisaatioihin. Skenaariossa tuloerot vähenevät, samalla kuitenkin alueiden eriarvoistuminen on haaste. Vuoteen 2040 mennessä tässä skenaariossa työnantaja on työn tilaaja ja organisoija. Esimiesten tarve vähenee. Yritysten merkitys korostuu koulutuksessa.

 

Taipuisat tekijätyypit. Tässä skenaariossa työ on jakautunut organisaatioista verkostoihin ja työsuhteista produktiohin, eli tiettyä tarkoitusta varten rajatuksi ajaksi yhteen kokoontuneiden yrittäjien ja työkollektiivien ryhmiksi. Yksittäiset ihmiset ja pienet yritykset myyvät osaamistaan muille verkostoissa. Työurat ovat mutkittelevia, jatkuva oppiminen johdattaa uraa eteenpäin. Työelämä on epäsäännöllistä ja kansainvälistä. Yksilön vastuu omasta työllistymisestä kasvaaVerkostojen merkitys kasvaa.  Kansainvälinen kauppa ja alueellinen erikoistuminen siivittävät kasvua. Tässä skenaariossa vuoteen 2040 mennessä työtä ja opiskelua arvostetaan yhtä paljon ja niiden yhtäläisen tärkeä asema on tunnistettu ja omaksuttu. Ammattien sisällöt monipuolistuvat. Kouluttautuminen tapahtuu työnlomassa. 

 

Taikurien talous. Tässä skenaariossa pieni osa ihmisistä tuottavat suurimman osan taloudellista arvoa. Heidän työllään rahoitetaan yhteiskunnan palvelut ja suuri osa muiden työstä. Subjektiivinen elintaso ei suuremin järky vaikka rahalliset tuloerot kasvavat, sillä työstä on mahdollista saada muutakin vastinetta. Keskeisenä teemana tässä on teknologian tuottajien keskittyminen – suurien yritysten teknologiset alustat ja niiden vaikutuspiiri kattaa kaikki elämän osa-alueet. Vuoteen 2040 mennessä sosiaaliturvakin siirretään hyvinvointialustan alle. Arvonluonnin ja talouskasvun juuret ovat verkostohyödyissä. Asiantuntijoita koulutetaan läpi elämän, yleisosaajia koulutetaan kustannustehokkaasti. 

 

Aineisto 2: Kansainvälinen kilpailu ja muuttuva työelämä perinteisen osaamisen haastajina. Artikkeli huomioi yritysten innovaatiotoiminnan muutokset osaamistarpeisiin. Jatkuva ympäristön muutos vaatii jatkuvaa innovointia yrityksiltä. Tämä puolestaan vaatii osaavia, jatkuvasti oppivia innovaattoreita.

 

Innovaatiotoiminnalla tähdätään kasvuun ja kansainvälistymiseen, kilpailukyvyn ylläpitoon ja parantamiseen. Osaava työvoima ja sen koulutus ovat perusedellytyksiä innovaatiotoiminalle. Työelämän muutostrendit asettavat paineita innovaatiotoiminnalle, jonka merkitys kasvaa ja tulee yhä keskeisemmäksi. Innovaatiotoiminnassa hyvin pärjäävät yritykset luovat uusia työpaikkoja ja mahdollistavat tuottavuuden paranemisen. 

 

Kansainvälinen kilpailu vaatii innovatiivisuutta. Uuden kehittäminen ja innovointi ja innovaation toteuttaminen ja näiden toimintojen mahdollistamisella ja tukemisella on suora yhteys työmarkkinoihin Suomessa. Tarpeen on tukea ja kehittää edellytyksiä uuden luomiselle ja toteuttamiselle. Tätä tukee mm. yliopistojen ja yritysten yhteistyö ja yleinen tutkimustoiminnan tukeminen. Uuden innovaatiot ja teknologian kehitys korostavat jatkuvan oppimisen tarpeita.

  

Aineisto 3: Muutosilmiöitä koulutuksen rajapinnoilla – Havaintoja ja kehitysehdotuksia koulutustoimikuntien ennakointityöskentelystä vuosina 2014-2016.  Raportti kokoaa yhteen  opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämien koulutustoimikuntien työntuloksia vuosina 2014–2016. Koulutustoimikuntajärjestelmän tavoitteena oli edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta ja tuottaa tietoa tulevaisuuden osaamistarpeista.

Raportti nimeää kymmenen tekijää koulutus ja osaamistarpeiden muutosten taustalla:

1.     Tehokkuus-, tuotto-, nopeus-, turvallisuus- ja virheettömyysvaatimukset

2.     Arvojen, normien ja ideologioiden muutos

3.     Poliittiset linjaukset, lait ja budjetointi

4.     Rakennemuutos, kaupungistuminen, yhtenäiskulttuurin ja työn muutos

5.     Talouden kehitysnäkymät, yhteiskunnallinen ja taloudellinen hyvinvointi

6.     Oppivelvollisuus, opettajakoulutus ja oppimisen murros

7.     Teknologinen kehitys, digitalisaatio ja Mooren laki

8.     Kansainvälistyminen, laajemmat ja suuremmat markkinat

9.     Globalisaatio, kilpailun koveneminen ja konfliktien lisääntyminen

10.   Individualismi, itseohjautuvuus ja yksilön vastuu

 

Raportti tunnistaa seitsemän tärkeintä, käynnissä olevaa muutosta suomalaisessa koulutusmaailmassa. Näistä ensimmäinen keskittyy digitalisaatioon, joka asettaa uusia haasteita ja vaatimuksia, ja samalla avaa uusia mahdollisuuksia, opetukselle. Digitaaliset alustat mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja opettamisen. Digitaaliset työkalut luovat uusia mahdollisuuksia oppimiselle. Sparraus korostuu opettajan roolissa. Toisena automatiikka ja robotiikka, jotka muuttavat voimakkaasti osaamistarpeita, tehostavat toimintaa ja korostavat vuorovaikutustaitojen tarvetta. Kolmantena raportti tuo esiin uudet sukupolvet työelämässä, joita motivoivat eri asiat kuin edellisiä sukupolvia: työn mielekkyys, merkityksellisyys ja elämän tasapaino. Neljäntenä on älykkäiden laitteiden, analytiikan ja tietojärjestelmien tehokas yhdistäminen teollisissa prosesseissa ja tämän tuomat muutospaineet. Viidentenä raportti käsittelee kokonaisasiakkuuksien hallintaa, joka vaatii perinteisten myynnin ja markkinoinnin lisäksi kokonaisvaltaisempaa, monialaista osaamista. Kuudentena tuodaan esiin etä- ja itsehoito ja seitsemäntenä mitattu minä, eli mahdollisuus ja kyky itse mitata ja monitoroida itseään tarkemmin.

 

Muutoksilla on vaikutuksia eri alojen osaamistarpeisiin ja raportti tarjoaa ehdotuksia eri koulutusalojen yhteistyön lisäämiseksi ja alakohtaisten koulutusten kehittämiseksi. Uusina tai korostuvina osaamistarpeina raportti tuo esiin arvoketjuosaamisen, asiakaspaveluosaamisen, innovaatio-osaamisen, laajojen kokonaisuuksien hahmottamisosaamisen ja projektiosaamisen, markkinoinnin ja oman osaamisen markkinoinnin osaamisen, monikulttuurisen osaamisen, monialaisen osaamisen, myynnin ja palvelumuotoilun, tuotteistamisen, työyhteisöosaamisen ja vuorovaikuttamisen. Yhteistyön lisäämiseen tähtäävät ehdotukset tuovat esiin tekijöitä niin instituutioihin, opiskelijoihin kuin opettajiin liittyvissä tekijöissä. Lisäksi raportti tarjoaa alakohtaisi kehitysehdotuksia. Muutokset synnyttävät uusia ammatteja ja kysyntää uusille osaamisyhdistelmille. Lisäksi muutokset saattavat johtaa yllättäviinkin kehityssuuntiin. 

  

OMAA POHDINTAA. Omia kokemuksia työelämän muutoksista. Monet aineiston teemat ovat itselle hyvin tuttuja. Työelämä on muuttunut jo hurjasti sinä aikana, kun itse olen ollut siinä mukana. Sillä osaamisella ja profiililla, joka minulla on ollut uran alussa, ja josta olen ponnistanut pitkälle, ei enää päästäisi samoihin ulottuvuuksiin. Olin itse kiinteästi mukana myynnin kehittämisessä Thomson Reutersilla, jossa työskentelin viimeiset yhdeksän vuotta kumppanuusliiketoiminnan parissa, joitain vuosia myyntitiimiä johtaen ja viimeiset vuodet divisioonassa, yhä asiakasrajapinnassa, mutta strategisemmalla otteella.  Thomson Reuters, tai nykyisin Refinitiv, tarjoaa softa- ja dataratkaisuja finanssisektorille. Markkinoiden muutokset ovat luoneet finanssisektorille monia haasteita ja paineta uusien toimintatapojen ja ratkaisujen löytämiseen. Tämä näkyi meillä jokapäiväisessä työssä. Kumppanuusliiketoiminta kasvoi todella voimakkaasti minun aikanani – yritysostojen sijaan siirryttiin enenevissä määrin kumppanuusliiketoimintaan, joka pienemmällä riskillä toi usein parempaa tulosta. Olin kiinteästi mukana kumppanuuksien luomisessa teknologiasektorilla ja uusien ratkaisujen kehittämisessä asiakkaillemme. Myyntiä siivitettiin myös digitaalisin työkaluin ja uusin ratkaisuin. Pankkiala on perinteisesti hyvin vanhanaikainen ja muutokset tulevat siellä viiveellä. Tämä johtuu jo lain asettamista vaatimuksista mm. datan käsittelyyn liittyen. Vasta viime vuosina esimerkiksi pilvipalveluiden käyttö on tullut hyväksytymmäksi pankkisektorilla pilvipalveluiden tietosuojaratkaisuiden vahvistuessa. 

 

Työelämän muutokset näkyvät voimakkaasti suurissa yrityksissä. Yrityksen rakenteet muuttuvat jatkuvasti ja niiden mukana työnkuvat. Oma roolini ja roolikuvaukseni muuttui vähintään joka toinen vuosi. Tämä teki työstä mielenkiintoista, uudet haasteet varmistavat sen, että aina oli jotain uutta opittavaa ja kehitettävää. Samalla tämä toki myös vaati minulta työntekijänä jatkuvaa, aktiivista otetta oman osaamisen, osaamisprofiilin ja uuteen työnkuvaan linkittyvän verkoston rakentamisessa ja ylläpitämisessä.  

 

Työelämän muutokset ja Haaga-Helia. Haaga-Heliaan työelämän muutokset vaikuttavat monella tavalla. Opintotarjonnan on kehityttävä työelämän muutosten mukana ja uusia osaamistarpeita tulee osta ennakoida – reaktiivisen otteen sijaan pyritään proaktiiviseen tarjonnan kehittämiseen. Muutokset asettavat paineita opintojen toteutuksen rakenteisiin, oppilaskunta ei ole homogeeninen vaan hyvin monimuotoinen. Erilaisista taustoista tulevien oppijoiden tarpeita tulee huomioida.

 

Samalla opettajien tulee kehittyä ja kehittää – digitaaliset työkalut tulee olla hallussa. Ja työkaluja on useita. Koronatilanne on toki tätä oppimista vauhdittanut, mutta tämä asettaa vieläkin haasteita meille jokaiselle. Esimerkkinä moodle ja muut työkalut muutuvat ja kehittyvät myös jatkuvasti, näiden ominaisuuksia ja käytön osaamista joutuu jatkuvasti kehittämään. Monesti kurssin sisällön pedagogisen kokonaisuuden kehittämisen sijaan aikaa kuluu toteutuksessa käytettävän softan käytön pähkäilyssä. Uskaltaisin väittää, että opettajan työmäärä on myös lisääntynyt – ennen toteutuksesta suunniteltiin yksi versio, nyt tulee olla versio lähiopetukseen, monimuotoon, virtuaaliin ja tulevaisuudessa jatkuvasti käynnissä oleviin toteutuksiin. Pedagogisesti nämä vaativat erilaisen otteen opettajalta. Tässä on kehittymisen paikka myös korkeakouluille – työrooleja ja työrooleihin linkittyviä vastuita kannattaisi jakaa, kuten monessa korkeakoulussa onkin jo tehty. Ei välttämättä ole tarkoituksen mukaista opettajan keskittyä tekniseen toteutukseen sisällön sijaan. Konkreettisena esimerkkinä opetusvideoiden toteutuksen työnjaossa ideaalisti opettaja kokoaa sisällön ja tekee toteutuksen – tekninen henkilökunta hoitaa videoinnin, sopivat taustat, editoinnin ja tekstitykset. 

  

Aineisto 4: Jatkuvan oppimisen Suomi. Tämä raportti on opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman osaamisen tulevaisuuspaneelin työn tuloksia. Paneelin tavoitteena on ollut tutkiskella teknologian kehitystä ja sen vaikutuksia osaamistarpeisiin, edistää teknologian hyödyntämiseen keskittyvää yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä sekä ennakoida koulutuksen kehittämis- ja muutostarpeita ja tehdä niitä koskevia ehdotuksia. 

 

Raportin pääsanoma voidaan kiteyttää seuraavasti. Työelämä ja urapolut ovat muuttuneet. Työntekijältä vaaditaan jatkuvaa oppimista ja tästä vastuunottamista. Yritysten tulee tukea tätä prosessia ja auttaa suunnan näyttämisessä. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota puitteet ja oppimista mahdollistavat yhteiskunnalliset rakenteet. Tämä kokonaisuudessaan vaatii muutoksia – työn ja oppimisen yhteissovittaminen tulee tehdä helpommaksi ja joustavammaksi.

 

Raportti toteaa, että työn luonne on muuttunut. Työurat ja urapolut ovat muuttuneet. Ympäristön ja etenkin teknologian nopean kehityksen seurauksena on tarve jatkuvalle oppimiselle. Työ ei lopu, mutta se muuttuu. Koulutusjärjestelmältä tämä uusi normaali vaatii lisää joustavuutta, samalla työnantajien, yhteiskunnan ja koulujen tulisi tiivistää yhteistyötä ja varmistaa täysi tuki jatkuvalle oppimiselle. 

 

Raportissa tunnistetaan kolme vallitsevaa trendiä: 1) teknologia muuttuu, 2) kulttuuri muuttuu ja 3) rakenteet muuttuvat. Teknologian jatkuva kehitys luo uusia innovaatioita ja työvälineitä ja tapoja tehdä työtä. Tämä muuttaa kulttuuria suuntaan, jossa työntekijältä vaaditaan suurempaa oman työn ja osaamisen johtamista globaaleilla markkinoilla. Samalla väestön rakenne on murroksessa. 

 

Raportti puhuu jatkuvan oppimisen reformista, joka on tarpeen jatkuvaa oppimista tukevien rakenteiden vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Työn ja koulutuksen joustavampi yhteensovittaminen on kantava teema. Raportissa todetaan: ”Jatkuvan oppimisen reformin kautta jokainen suomalainen pääsee koulutukseen tai osaamisen kehittämisen pariin tarvittaessa lukuisia kertoja elämänsä aikana. (s. 8). Tätä koulutusta voi tarjota niin koulut kuin vapaan sivistyksen tarjoajat kuten järjestöt. Samalla yhteiskunnan kansalaisille tarjoamat taloudellisten tukirakenteiden tulee tukea tätä prosessia.

 

Oppijan oma vastuu omasta oppimisesta korostuu. Toisaalta samalla työnantajilla on vastuuta oppimisen mahdollistamisessa joustavin työjärjestelyin ja suunnan näyttämisellä – mitä osaamista yritys tarvitsee työntekijöiltään. 

 

 Aineisto 5: Kohti elinikäistä oppimista. Tässä Sitran julkaisussa tuo yhteen kolmenkymmenen yhteiskunnallisen toimijan / asiantuntijan tahtotilan elinikäisen oppimisen Suomelle. Asiantuntijat edustavat koulutuksen, työelämän ja julkisen sektorin organisaatioita. Julkaisu käsittelee muutoshaasteita ja rahoituksen periaatteita, jotka tukevat tahtotilaa. 

 

Julkaisussa tulee esiin monia samoja teemoja kuin Jatkuvan oppimisen Suomi -raportissa. Mukana on kuitenkin myös uusia näkökulmia ja teemoja. Julkaisun esipuheessa todetaan, ”Elinikäisen oppimisen politiikan lähtökohtana tulee olla positiivinen ihmiskuva, yksilön henkisen kasvun tukeminen muutoksissa ja teknologisen kehityksen hyödyntäminen oppimisessa.” (s. 2).  Tässä ei siis puhuta vain osaamisen kehittämisestä vaan myös ihmisen henkisestä kasvusta. Toinen uusi, kantava teema on jatkuvan oppimisen politiikka. Mukaan tulee siis vaikuttaminen – julkaisu tarjoaa argumentteja auttamaan jatkuvan oppimisen tukemiseen tarvittavien muutosten toteuttamiseen. 

 

Julkaisu jakaantuu viiteen osaan: 1) elinikäisen oppimisen tarkoitus, 2) taustalla vaikuttavat muutosnäkymät, 3) yhteiseen näkemykseen pohjautuvat teesit, 4) julkisessa

keskustelussa esiintyvät muutoshaasteet ja 5) yhteiseen näkemykseen pohjautuvat rahoituksen periaatteet.

 

Elinikäisen oppimisen tarkoitusta tarkastellaan yhteiskunnan, yhteisö ja yksilön näkökulmasta. Yhteiskunnallisesti elinikäinen oppiminen linkittyy osaamisen uudistamisella saavutettavaan taloudelliseen kestävyyteen, kilpailukykyyn, sivistykseen, tiedostaviin ja osaaviin kansalaisiin. Yhteisöllisesti fokus on kilpailukyvysssä, osaavissa työntekijöissä, oppivissa organisaatioissa sekä vireässä kansalaisyhteiskunnassa. Tässä kohtaa kovasti arvostan julkaisun huomioimaa perheellisten haastetta – aika. Mistä aikaa jatkuvalle oppimiselle. Hienoa, että tämä tunnistetaan ja siihen linkittyvä tarve työpaikalla ja työajalla tehtävään oppimiseen. Yksilölle itselleen elinikäinen oppiminen avaa ovia taloudelliseen menestykseen, kykyyn demokraattiseen osallistumiseen ja ihmisenä kasvamiseen. 

 

Taustalla vaikuttavat muutosnäkymät jakautuvatmuutosnopeuteen, osaamisen merkitykseen kestävän talouskasvun ja hyvinvoinnin perustana sekä monimuotoisuuden lisääntymiseen. Muutoksen taustalla tunnistetaan kolme tilastollista trendiä: 1) koulutustason nousu on hidastunut, 2) työntuottavuuden kasvu on pysähtynyt ja 3) väestöllinen huoltosuhde on heikkenemässä. Teknologia tekee muutoksesta nopeaa, joka tarkoittaa sitä, että tarve uuden oppimiselle myös nopeutuu.  Samalla entistä korkeamman osaamisen merkitys talouskasvun ja hyvinvoinnin rahoituksen tukena lisääntyy. Tähän vaikuttaa työikäisen väestön määrän vähentyminen ja ekologinen kestävyyskriisi. Yhteiskunnallinen monimuotoisuus lisääntyy kulttuuristen ja väestöllisten muutosten lisäksi myös

liiketoimintalogiikoiden ja ansaintamallien kehityksen kautta.

 

Elinikäinen oppimisen tavoitetila ja siihen johtavat tavoitteet yhteiskunnassa jaetaan julkaisussa neljän kuvaavan teesin alle. Nämä luovat raamit julkaisun työryhmän tavoitetilalle: 1) kaikki oppivat läpi elämän, 2) yleissivistys, perustaidot ja osaaminen ovat hyvinvoinnin perusta, 3) osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista, 4) Suomen menestys rakentuu osaamiselle. Kaikki oppivat läpi elämän, työryhmä asettaa tavoitteina elinikäisen oppimisen mahdollistamisen kaikille joustavasti ja ketterästi yksilöllistä oppimista tukien kokonaisvaltaisesti ja uuden osaamisen näkyväksi tekien sekä hyödyntämisen mahdollistaen. Yleissivistys, perustaidot ja osaaminen ovat hyvinvoinnin perusta, tähän liittyen työryhmä asettaa tavoitteita peruskoulutukselle, koulutuksen saavutettavuudelle läpi elämän, koulutuksen kehitykselle ja yleissivistyksen huomioinnille. Osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista, tässä työryhmän tavoitteet linkittyvät yhteiskunnan jatkuvaa oppimista tukeviin rakenteisiin, eri toimijoiden yhteistyöhön jatkuvan oppimisen kentällä, työelämässä oppimisen helpottamiseen ja osaamisen tunnistamiseen, joka mahdollistaa sen hyödyntämisen. Suomen menestys rakentuu osaamiselle, mukaan tulevat tavoitteet osaamistason nostamiselle, jatkuvan oppimisen politiikalle, väestörakenteen kantavuuden tukemiselle, ihmisten hyvinvoinnille ja osallistamiselle sekä osaamispääoman näkyväksi tekemiselle. 

Muutoshaasteet hankaloittavat tavoitetilaan siirtymistä. Näihin lukeutuvat vastuun jakaminen, kuka ottaa vastuun ja miten jatkuvasta oppimisesta ja miten tämä taloudellisesti toteutetaan. Kenelle jatkuvan oppimisen palveluja ja tukea tarjotaan – onko tämä jokaisen suomalaisen perusoikeus vai tulisiko voimavaroja kanavoida yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Miten varoja on jo kohdennettu ja mikä taloudellinen vaikutus on ihmisten jättämisestä jatkuvan oppimisen tuen ulkopuolelle. Paljonko tämä kaikki maksaa ja kuinka paljon yksilön kehittäminen saisi maksaa. Tulisiko koulutuksesta voida periä maksuja ja miten tätä kaikkea johdetaan kokonaisvaltaisesti. 

 

Monet haasteet liittyvät rahoitukseen. Tarvitaan siis yhteisen rahoituksen periaatteet. Julkaisu antaa tähän seuraavia toimintaohjeita. Kehittäminen tulisi perustua yhteiseen, oppimisen politiikkaan. Rahoituksen tavoitteena tulisi nostaa kaikkien työikäisten osaamista uudelle tasolle. Vaikutus tulee yksilöiden osaamisen vahvistamisen kautta, jota osaltaan tukee organisaatioiden jatkuvan oppimisen ympäristö. Koulutus, tutkimus ja innovaatiotoiminta luovat pohjan kansantalouden kasvulle. 

 

OMAA POHDINTAA. Jatkuva oppiminen Haaga-Helian opintotarjonnassa. Mielestäni yllä olevien teosten peräänkuuluttama koulutuksen reformaatio on jo käynnissä ja näkyy. Toki varmasti parannettavaakin on, mutta prosessi on käynnissä. Jatkuva oppiminen on teema, joka on nyt selkeästi fokuksessa oppilaitoksissa. Haaga-Heliassa tämä on sana, joka tulee usein esiin ja jatkuvaan oppimiseen liittyen kehitetään uusia ratkaisuja ja uutta opintotarjontaa. Itse olen mukana mm. uuden koulutusohjelman mukaisen Myynti ja markkinointi -kurssin muuttamisessa jatkuvasti saatavilla olevaksi, virtuaaliksi toteutukseksi, johon voi kuka tahansa hypätä mukaan koska tahansa, mistä tahansa. Kurssilla ei siis valmiiksi asetettua aloitus- ja päättymispäivää. Tämä osaltaan mahdollistaa joustavamman oppimisympäristön, johon on helpompi kenen tahansa lähteä mukaan omasta elämäntilanteesta riippumatta.

 

Mielestäni Haaga-Helin monimuoto-opetus ja perinteisemmät virtuaalitoteutukset myös tukevat jatkuvaa oppimista. Lisäksi etenkin nyt korona-aikana monia opintoja on voinut avoimessa ammattikorkeakoulussa suorittaa maksutta, joka mielestäni hyvin kuvastaa ja toteuttaa Suomen koulutuksen perusarvoja – jokaisella on oikeus oppimiseen ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Tässä myös etenkin Sitran julkaisun peräänkuuluttamat taloudelliset edellytykset oppimiselle on varmistettu. 

 

Olen itse opettanut niin päiväkursseja kuin virtuaalitoteutuksia ja myös monimuotokurssin. On ollut mielenkiintoista päästä haastamaan itsenään löytämään sopivin pedagoginen lähestymistapa samalle kurssisisällölle eri tyyppisien toteutusten kautta. Esimerkiksi aikuisopiskelijoiden kanssa, joilla jo kokemusta myynnistä, voi monet aiheet käydä läpi – ja kannattaakin käydä läpi – keskustelullisesti. Heillä on paljon hyvää kokemusta, jonka jakaminen avaa aihetta uudella tavalla ja sosiokonstruktiivinen oppiminen korostuu. Päiväkurssilaiset taas monesti kaipaavat tukea raamien rakentamiselle aiheeseen, johon he voivat kiinnittää uuden tiedon. Raamien rakentamista tukee etenkin käytännön esimerkit työelämästä, jotka tuovat perspektiiviä, ja saman aiheen tutkiskelu usean näkökulman ja linssin läpi, jota olen edistänyt mm. yritysvieraiden avulla sekä pedagogisesti monipuolisten alustusten kautta.

 

Jatkuva oppiminen opettajana. Kuten tämän oppimistehtävän ensimmäisessä osassa jo totesinkin, myynnin kenttä, jossa opetan, on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä alue. Etenkin digitaalinen transformaatio, johon myös yllä olevissa teoksissa viitataan muutoksen moottorina, asettaa vaatimuksia oman osaamisen jatkuvalle kehittämiselle. Tähän opettajana saan, ja myös joudun, jatkuvasti etsimään uusia tiedon lähteitä ja uutta tietoa. Ammattikorkeakoulun toiminta on sinänsä kiitollista, että yritysvieraiden kautta itsekin saan jatkuvasti perspektiiviä siihen, miten mm. digitaaliseen transformaatioon liittyvät teemat näkyvät kentällä, miten eri yritykset esimerkiksi hyödyntävät digitaalisia myynnin työkaluja. Samalla työnantajani Haaga-Helia tarjoaa mahdollisuuksia osallistua aiheeseen liittyviin luentoihin ja koulutukseen. Oppimisesta ja sen kehittämisestä tulee kuitenkin luontaisesti ottaa itse vastuu – mahdollisuudet oppimiseen ovat lähes rajattomat, niiden hyödyntämiseen täytyy itse varmistaa ajan varaaminen. Lisäksi tärkeää on osata tunnistaa teemat, mihin tarttua – oman ajanhallinta ja priorisointi on tässä tärkeää. Kaikelle ei ole aikaa eli tunnit, jotka allokoi oppimiselle on tärkeää kohdentaa tarkoituksenmukaisesti. Opettajan työssä opetuskokonaisuudet eivät ole koskaan valmiita – mielestäni kehitys ja kehittäminen ovat kantavia teemoja opetuksessa, niin oppilaisiin suuntautuva kuin itseenkin ja opetukseen suuntautuva kehitys. Varsinkin nuoria oppilaita korkeakouluopetus tulisi opettaa oppimaan, luoda edellytykset kriittiselle ajattelulle, tiedon etsinnälle ja tiedon janolle. All the rest will follow.

Mitä opin. Jani toi työssään muutaman näkökulman esiin, joita en ollut osannut sanoittaa ja jotka osuivat minuun. Toinen näistä oli huomioi, että ammatillinen koulutus ei vain kehitä opiskelijoita työtätekeviä kansalaisia. Tämä tuli teemana esiin kurssin aineistoissa, mutta Jani tässä sanoittaa asian mielestäni ajatuksia herättävästi. Lisäksi hän toi esiin joustamisen kyvyn tarpeen, mukautumisosaamisen. Tätähän me todellakin tarvitsemme jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.

Tanjan työ herätti ajatuksia jo ihan rakenteensakin johdosta. AdobeSpark ei ole itselle tuttu, joten oli hienoa päästä katsomaan, mitä sillä pystyy tekemään. Tanja olis aiheiksiin valinnut samat kuin minäkin ja hän asetti työssään hienoja tavoitteita jatkuvalle oppimiselle. Jaan hänen kanssaan näkemyksen siitä, että koulutusta tulisi tarjota kaikille ja oppimisen iloa ei tulisi unohtaa.

Sari Aminoff oli tarkastellut yhtenä keskeisenä teemana koronan vaikutuksia. Hänellä oli mukana muutamia nostoja, jotka itsekin olen tiedostanut, mutta joista oli hyvä taas saada muistutus, kuten koronan aiheuttaman digiloikan hyödyt uusien ympäristöjen luomiselle jatkuvalle oppimiselle ja työn ohella oppimisen tukemisessa.

 

Tiia Lappalainen, Yle, 22.11.2020. Suomelle teknologinen etulyöntiasema puhepankin avulla? Useat suomalaisyritykset ovat jo mukana ainutlaatuisessa puheenkeruussa. Luettavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/22/suomelle-teknologinen-etulyontiasema-puhepankin-avulla-useat-suomalaisyritykset   

 Marjukka Liiten, Helsingin Sanomat, 27.11.2020. Ammattikoulut haluaisivat tarjota myös englannin­kielisiä tutkintoja, mutta opetus­ministeriö ei hevin myönnä niihin lupaa. Luettavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007644421.html. 

 

Heidi Sullström, Stina Tuominen, Joel Kanerva, Yle.fi 22.11.2020. Teetkö töitä niin vähän kuin voit vai onko tärkeintä iso tilipussi? – Laura Tähkävuori valitsi vapaa-ajan, kokeile mitä itse valitset. Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11649443 

 
 Ajankohtainen uutisointi. Jatkuva oppiminen.

 Hannele Muilu, Yle,
17.11.2020. Susan koodasi Nokian puhelimiin toiminnon, joka on monella yhä
käytössä – yhtäkkiä hänen osaamisensa olikin hyödytöntä ja ammatti vaihtui bussikuskiksi. Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11645051.  

Marjukka Liiten, Helsingin Sanomat, 17.9.2020. Li Andersson: Jatkuva oppiminen tarvitsee oman yksikön, joka palvelisi työssä käyviä aikuisia. Luettavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006639164.html  

Elina Kaakinen, Yle.fi, 17.11.2020. Majakka on auttanut työttömiä uusille poluille Lappajärvellä ja Evijärvellä – työllistämishankkeelle haetaan jatko.  Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11652309  

Ajakohtainen keskustelu.

Päätin tässä keskittyä nimenomaisesti digitaaliseen transformaatioon myynnissä liittyvää uutisointia ja keskustelua, joka minulle työssäni tärkeä työelämää ja koulutuksen sisältöjä muuttava tekijä. Kuten olen aikaisemmin maininnut tämä on yksi selkä megatrendi. Otan osaa tähän keskusteluun lähinnä LinkeIn:ssä. En ole halunnut lisätä ylimääräisiä aihetunnisteita, mutta alla kuvakaappauksina muutamia esimerkkejä aihealueeseen liittyvistä postauksista, joita olen tehnyt viime viikkoina. LinkeIn tililtäni näitä löytyy lisää, https://www.linkedin.com/in/anu-nieminen/ 

Käsittelen tapahtuman sisältöä seuraavaksi hieman tarkemmin.

Muutosnopeuden ekspotentiaalinen kasvu. Muutos voidaan Hyppösen mukaan kiteyttää atoimeihin ja bitteihin. Digitalisaation perustana on ollut datan digitointi – tämä ei kuitenkaan ole muuttanut asioiden luonnetta. Robotiikka ja tekoäly puolestaan jo murtavat asioiden perusolemusta. Nyt on käynnissä ns. kehityksen kuudes tai seitsemäs aalto, jonka keskiössä robotiikka ja tekoäly.

Ihmiskunnan alkutaipaleella 3,3M vuotta sitten kehitys oli vielä hyvin hidasta. Hyppönen käyttä tässä esimerkkinä alkeellisia työkaluja, kuinka paljon kului aikaa työkaluina käytettyjen kivenmurikoiden kehittymiseksi tarkoituksenmukaisemmiksi, suipoiksi työkaluiksi. Tähän meni aikaa 1M vuotta. Tuotekehityksen sykli oli siis hyvin hidas. Kielen kehitys nopeutti kaiken muun kehittymistä – kun käyttöön saatiin sosiaalisesti yleiskäyttöinen teknologian kieli, joka perustui kielioppiin, tämän avulla pystyttiin kehittämään vaikeampia asioita, jakamaan tietoa ja kehittämään asioita yhdessä.

Tähän verrattuna nykyinen tuotekehityksen vauhti on huima. Esimerkkinä Hyppönen antoi uuden kengän kehityksen – kahdessa tunnissa hän oli pystynyt kehittämään tuotteen, luomaan brändin, löytämään tuotteelle valmistajan ja olisi ollut valmis pistämään sen myyntiin neljälle miljardille ihmiselle Shopify alustan avulla. Tämä kaikki maksoi nolla euroa, jos ei oteta huomioon Hyppösen käyttämää aikaa ja sähkökuluja.

Mikä siis on muuttunut – verko yhdistää osaajia ja tekijöitä. Sen kautta voi helposti löytää ideoiden kehittäjiä ja toteuttajia. Esimerkkinä Hyppönen mainitsi oman kirjansa kannen suunnittelun, josta hän oli tehnyt toimeksiannon netin kautta. Rahoituksenkin voi kerätä hyville liikeideoille verkno avulla esim. kick-starter-alustun välityksellä. Tieto siitä miten tehdä asioita löytyy esim. Youtubesta – noin 1/3 youtuben käytöstä linkittyy ”How to” -videoihin ja tieteeseen. Lisäksi verkosta löytyy erilaisia ohjelmointirajapintoja, jotka yhdistävät osaajia projekteihin tarpeen mukaan. Mikä tahansa idea voidaan siis hyvin todennäköisesti. toteuttaa verkon välityksellä pienin kustannuksin nopeasti. Hyppönen puhui tässä termistä latenssi, jonka hän määrittely viiveenä idean toteuttamiseen tarvittavien resurssien hankkimiseen ja viiveenä ideamarkkinalle esittelyyn. Esimerkkinä hän käytti tässä jälleen omaa kirjaansa, sen tarjoamista myytäväksi niin, että kirja printataan ja tuotetaan vasta, kun tilaus siitä tulee sisään. Tämän myötä riski kirjan myyntiin ottamisessa pieni ja näin kirja on helppo saada myyntiin. 

Prosessit jotka pystytään kuvaamaan ja käsitteellistämään datan avulla voidaan automatisoida. Tähän liittyen Hyppönen esittely esimerkkinä täydellisen viskireseptin luomisen – on kehitetty algoritmi, jonka avulla tekoäly pystyy tekemään ehdotuksen parhaasta mahdollisesta viskireseptistä. Tämä on vaatinut ohjelman luojalta syvää alan tuntemusta, ymmärrystä siitä mitkä tekijät vaikuttavat viskin laatuun. Nämä on syötetty ohjelmaan, joka tämän datan perusteella on pystynyt tuomaan uusia viskireseptiehdotuksia, jotka ovat jopa voittaneet palkintoja maailmalla. Tekoäly on siis luonut uutta siihen syötetyn tiedon ja tekemistä ohjaavan algoritmin avulla. Tekoälyn näkökulmasta, robotiikkaan liittyen tässä tulee esiin nolla latenssi. Tuotte syntyy nappia painamalla. Olemme siis siirtymässä maailmaan, jossa tuotteet ja palvelut syntyvät vasta kun joku ne tilaa. Tämä poistaa segmentoinnin, tuotekehittelyn ym.s tarpeen – koneet hoitavat nämä kaikki.

Hyppönen puhui myös hitaista prosesseista ja nopeista prosesseista. Ideana tässä on se, että nopeat prosessit – tai prosessit jotka voidaan käsitteellistä ja datamallien avulla automatisoida – kannattaa jätää koneille. Meidän tulisi oppia kunnioittamaan hitaita prosesseja, kuten ymmärryksen muodostumista. Tämä vaatii iterointia, keskustelua muiden kanssa. Meidän tulisi kunnioittaa sitä, että lennossa ei voi tehdä parhaita päätöksiä intuitiivisesti, tämä vaatii aikaa.

Mitä sitten voidaan automatisoida tai muuttaa digitaaliseksi. Hyppönen antoi tästä uusia, visionaarisia esimerkkejä. Proteus Discover on kehittänyt lääkkeen, jossa digitaalinen markkeri. Tämän avulla voidaan varmentaa, että potilas on ottanut lääkkeen. Teknologia siirtyy siis ihmisen sisälle. Teknologiasta on myös tullut päällepuettavaa – Hyppönen antoi tästä esimerkkinä exesceleton ratkaisut, jotka perustuvat kehittyneeseen robotiikkaan. Työn automatisaatiossa ja digitalisaatiossa voidaan mennä vielä pidemmälle – Kiinassa on testattu etäleikkauksen tekemistä possulle 5G-yhteyden avustuksella. Hieman yksinkertaisempana esimerkkinä kokkauseen kehitettyä robotiikkaa, laite joka tunnistaa pihvin kypsyyden ja varmistaa oikean kypsyysasteen, tai robotti joka muuraa seinän. Kunhan koneelle voidaan kirjoittaa ohje, se voi sen toteuttaa. 

Robotiikka ja koneoppiminen toimii rajatuissa ympäristöissä. Järjestelmään syötetty data luo raamit ympäristölle, dataa pitää olla riittävä määrä, jotta sen avulla koneoppimista hyödyntäen kone voi päätellä datasta asioita ja simuloida sen perusteella toimia – tämä tapahtuu siis datan rajaamassa ympäristössä. Robotiikka ei ole työkalu – vasaraa ei voi verrata algoritmiin, tämä on liian karkea määritelmä. Robotiikka voi toimia käytännössä avustaja. Tästä esimerkkinä Iris IA, johon voi syöttää kiinnostavan artikkelin, jonka perusteella kone tunnistaa samankaltaiset artikkelit ja tekee suosituksen lukulistasta murto-osassa siitä ajasta, mitä tähän kuluisi ihmiseltä.

Robotiikan ja IA:n rajana on ihmisen tietoisuus – emme voi rakentaa sellaista, mitä emme pysty käsitteellistämään. Tämä hidastaa kehitystä. Tekoäly asettaa itselleen tavoitteita, opettelee miten päästä tavoitteisiin, kehittää siihen prosessit, julkaisee tuotokset ja tekee tämän uudelleen ja uudelleen.

Luo oma työsi – lähde kehityksen mukaan ja vaikuta siihen miltä tulevaisuus näyttää. Mitä ovat hitaat prosessit, jotka ihmiselle ominaisia myös jatkossa. Nämä Hyppönen jakaa neljään kategoriaan. Näitä taitoja kehittämällä nousee ammatillinen kyvykkyys ja jopa elämänlaatu:

Kehitys kiihtyy IA-alueella, mutta se ei oleellista, nykyinenkin riittäisi mullistamaan nykyisen työympäristön. Kehityslinjoja on haasteellista ennustaa – esimerkkinä Youtuve, kuka olisi arvannut että testikuvaa on valmis katsomaan ja seuraamaan miljoonat ihmiset. 

 

Uutta oppiakseen pitää kyseenalaistaa nykyisyys. Tulee kyseenalaistetaan myös se mitä kuvittelemme tietävämme. Esimerkkinä tässä Hyppönen käyttää vanhoja karttoja, kuinka käsityksemme maailmasta on kehittynyt näiden piirtämisen jälkeen. Ja omia lapsiaan, joita hän haastaa kyseenalaistamaan kaiken. Kriittinen dialogi lasten kanssa pakottaa häntäkin päivittämään omia tietojaan.

Lisäesimerkkinä tässä jälleen vanha kartta vuodelta 1525. Tähän aikaan karttoihin piirrettiin kartoittamaton alue. Silloinkin siis jo osattiin myöntää, että emme ymmärrä täysin millainen maailma on, mutta oltiin valmiita ottamaan selvää. Tunnistettiin, että on alueita, joita tulee tutkia lisää. 

 

Keskeistä tässä löytöretkeily (ei harharetkeily…). Elämme toista löytöretkien aikaa, meidän tulee määrittää tulevaisuuden työnkuvamme – paljon siitä, mitä ihmiset tekee tänäpäivänä, koneet tulevat tekemään tulevaisuudessa. Voimme itse määritellä mitä koneet tekee vs. ihmiset. Esimerkkinä tästä petrimaljalla luodut marjat tai kantasoluista kasvatettu pihviliha.

 

Hyppösen neuvo on: automatisoi oma työsi. Automatisoi nopeat prosessit ja keskity hitaisiin. Tämän lisäksi:

Uskaltaudu tekemään uusia asioita, hyväksy se, että kaikkea ei voi kontrolloida. Uskaltaudu ottamaan ensimmäinen askel kehityksessä – löydä pienemmät osa-alueet, joita voit hallita ja etene niistä suurempiin.

 

Tähän päättyi Hyppösen virallinen esitys. Alla vielä muistiinpanoja sitä seuranneesta Q&A-sessiosta.

 

Q&A