Tehtävän voi tehdä myös luokan yhteisenä, jolloin yksin tai parin oppilaan ryhmissä esitetään sana sovitulla tavalla ja muu luokka arvaa.

Pohjoisessa vietettiin vuoden pimeimpänä aikana keskitalven juhlaa. Joulu liittyi siis talvipäivän seisaukseen, siihen hetkeen, jolloin päivät alkavat taas muuttua valoisammiksi. Juhlan nimiä olivat yule, jul, jol, geol tai geohol, ja silloin vanha vuosi loppui ja uusi alkoi. Hedelmällisyyden ja kasvun jumalattarelle uhrattiin porsas, jotta tulevana vuonna sato olisi runsas. Noina aikoina ajateltiin, että pahat henget liikkuvat pimeinä aikoina. Myös kuolleiden ihmisten henkien uskottiin tulevaan kotitaloihin kummittelemaan. Näitä henkiä lepyteltiin kattamalla heille joulupöytä yöksi.

Kristillinen joulu muotoutui monien vaiheiden kautta. Kirkko halusi poistaa oppiriitoja ja erimielisyyksiä sekä häivyttää vanhoihin jumaliin uskomisen. Niinpä Rooman paavi päätti vuonna 354 siirtää Kristuksen syntymäpäivän (joka oikeasti oli ihan toisena aikana) joulukuun 25. päivään. Aikaisemmin oli ollut tapana juhlia Mitran, auringonjumalan (Sol invictus), syntymäpäivää. Tällä tavalla Kristusta alettiin juhlia Mitran syntymäpäivänä ja kaksi perinnettä, pakanallinen ja kirkollinen, sulautui yhteen.

Mikä on virpomisen tarkoitus?
Kiinnitetään huomiota siunauksen/hyvän toivomiseen virvottavalle, ei niinkään palkkioon. Jos tämä tuntuu hankalalta ryhmässäsi, voit korostaa virpomisen leikkiluonnetta, iloista vaihdannaisuutta. Monelle lapselle tuttu on amerikkalainen Halloween-juhla pukeutumisineen ja karkki tai kepponen- uhkailuineen. Yhtymäkohdat suomalaiseen virpomiseen on helppo vetää.

Opetellaan uusi virpomisloru.

Koristellaan oksia tai mietitään vastaava toivotus (kortti, kukka- tai tiputikku?)

Havupuita on muinaisina aikoina pidetty ikuisen elämän vertauskuvina muun muassa Egyptissä ja Kiinassa. Euroopassa pakanoiden keskuudessa puiden palvonta oli yleistä. Se jatkui kristinuskon valloitusten jälkeenkin, ja jouluna puun kunnioittamisen perinne sekoittuu uskonnollisiin perinteisiin.

Jo 1500-luvun Saksassa huoneita koristeltiin joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksista tehtiin yhä suurempia kimppuja, kunnes kimput korvattiin kokonaisilla kuusilla tai kuusenlatvoilla. Kuusi oli usein koristeltu punaisin omenin. Myös kullattuja pähkinöitä ja leivonnaisia saatettiin käyttää. Myöhemmin keksittiin valmistaa erilaisia lasipalloja ja kulta- ja hopealamenauhoja.

Suomalaisiin koteihin joulukuusi saapui 1900-luvun alussa, ensin kaupunkeihin ja sitten maaseudulle. Metsäntuoksuinen kuusi kelpasi aluksi sellaisenaan, mutta vähän kerrassaan sitä alettiin koristella.  Sata vuotta sitten kuusenkoristeina käytettiin omenia, leivonnaisia, konvehteja ja muita pikku herkkuja. Latvatähtikin oli. Myöhemmin koristeiksi tehtiin paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Lippunauhat olivat suosittuja varsinkin suomen kielen aseman voimistuessa ja tietenkin Suomen itsenäistymisen aikaan. Perinteiset olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alussa. Olkea oli helposti saatavilla, ja sen käsittely oli tuttua. 1920- ja 1930-luvuilla varakkaimmissa perheissä oli jo ulkomailta tuotuja lasisia palloja koristeina. Sotavuosina koristeita, kuten paperipalloja ja karkkeja, tehtiin saatavilla olleista aineista. 1950-luvulla tulivat sähkökynttilät.

Oppilaat keskustelevat lahjojen antamisesta. Ryhmässä pohditaan, mikä on tarpeeksi ja voiko lahjoja mahdollisesti saada liikaa. Lahjatoiveistakin voi puhua. Opettaja kertoo erilaisista lahjaperinteistä.

Kuviin sopivia virkkeitä: Lumihiutaleet ovat kaikki erilaisia. Villasukat lämmittävät mukavasti talvella. Joulukortin tekeminen on mukavaa. Jouluhillo on usein luumuista tehtyä. Metsässä joulu on rauhan juhla. Joulukarkkeja on monenlaisia. Kynttilälyhty tuo valoa pimeään. Piparkakkujen leivonta on hauskaa. Lumilyhdyn voi rakentaa, jos on suojalunta. Joulukoristeiden laitto kuuseen on hauskaa. Joulukuusi tuo joulun tuoksun sisälle. Lahjakorin voi antaa vaikkapa isovanhemmille. Lumiukkojen rakentaminen on kiva koko perheen puuha. Lämmin juoma on mukava juoda ulkoilun jälkeen. Joululahjoja on mukava saada ja antaa. Jouluyö on ihmeellinen.

Joulupäivän ruokia oli monenlaisia, mutta yleistä koko maassa oli lihan tarjoilu kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana on ollut joko nautaa, lammasta tai sikaa.

Jouluateriaan kuuluu suomalaisissa kodeissa useimmiten joulukinkku. Kalkkuna on tullut suomalaiseen joulupöytään Yhdysvalloista.

Rosollin valmistuksessa käytetään punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.

Viime vuosisadan alkupuolella maito oli talvella erityisherkku. Yksipuolisella ruokinnalla pidetyt lehmät eivät lypsäneet talvella. Siksi olut oli joulujuomana yleisin. Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne.

Hapattamista käytettiin kalan säilömisessä apuna. Nykyinen graavi lohi (gravad lax) - nimitys on muistona haudatusta hapanlohesta.

Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana. Maksalaatikko on yksi Suomen vanhimmista ruoista.

Vaikka mässäily on perinteisesti jouluna ollut miltei velvollisuus, makeat jälkiruoat ovat tulleet tavallisen kansan pöytään melko myöhään.

Maitoon keitetty valkoinen riisipuuro oli ennen vanhaan todella suuri herkku. Nykyisin riisipuuroon piilotetaan manteli. Mantelin löytäjä saavuttaa onnea ja menestystä seuraavana vuonna.

Jouluruoista voi kehkeytyä hauska keskustelu. Mietitään yhdessä, mitä kaikkea kodeissa joulun aikaan syödään. Ideat kootaan ja luodaan katsaus perinteeseen. Onko joillakin kotona ihan omia jouluherkkuja, sellaisia, joita ei yleisesti jouluna syödä?

Joulutonttujen alkuperästä on monta erilaista tarinaa. Yhdessä selityksessä joulumuori panee muutaman kävyn rautapataan ja lausuu taikasanat. Seuraavana päivänä padasta hyppää lauma tonttuja.  Joulutontut voivat myös tulla vuoren uumenista tai syntyä lumihiutaleista tai revontulten ja pohjoistuulen kohtaamisesta tunturin kupeessa. Yksi selitys on se, että joulutontut ovatkin haltijatonttujen jälkeläisiä.

Lasten kanssa on mielenkiintoista keskustella Joulupukki-kysymyksestä. Onko hän oikeasti olemassa ja asuuko hän Korvatunturilla? Ovatko tontut Joulupukin lapsia vai apureita?

Koska joulu on monelle perheelle tärkeä perinteinen juhla, on joulun taikaa syytä varjella elämänkatsomustiedon tunneillakin.

Oh hyvä huomata, että eriytetyt jaksot sisältävät jonkin verran yhteisiä asioita. Joulun ja pääsiäisen perinteet kuuluvat sekä UE:n että ET:n jaksoihin. Tämä pitää sisällään sekä maalliset että uskonnolliset perinteet, joskin jälkimmäiset ovat ET:ssä pienemmässä roolissa. Mikään ei estä oppimasta näitä asioita yhdessä. Opettaja voi sitten eriyttää esimerkiksi tehtävien, askartelujen tai oppikirjojen avulla. 

Samantapaisia koonteja: https://peda.net/p/jodufva/verkkokurssi/joulun-aika/jk