Keskeisiä syitä vallankumoukselle olivat taloudelliset vaikeudet, epäoikeudenmukainen yhteiskunnallinen järjestelmä, poliittinen korruptio sekä monarkian aiheuttama tyytymättömyys ja epäluottamus. Vallankumouksen aikana Ranskan kansa vaati perusoikeuksia, kuten sananvapautta, oikeudenmukaista verotusta ja demokraattista hallintoa.

Vallankumouksesta on johdettu monia nykypäivän arvoja, kuten kansanvalta, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate. Katolisen kirkon asema muuttui ja uskonvapaus hyväksyttiin.

Wienin kongressin merkittävin saavutus oli tasapainoperiaatteen hyväksyminen. Lähes kaikki kongressiin osallistuneet maat allekirjoittivat Pyhän Allianssin, jossa maiden hallitsijat sitoutuivat vastustamaan kaikkia valtiollisia uudistuksia.

Sodan syynä oli Ranskan vastustus Saksan yhdistymiselle ja sen seurauksena syntyneen Preussin johtaman Saksan valtakunnan voimistuminen, joka lopulta johti diplomaattisiin jännitteisiin ja sodan julistamiseen.

Saksan voitto sodassa johti Ranskan keisarikunnan kaatumiseen ja Ranskan tappioon. Sota päättyi Frankfurtin rauhaan vuonna 1871, jossa Preussin kuningaskunta julistettiin Saksan valtakunnaksi, ja tämä merkitsi Saksan keisarikunnan perustamista. Ranska joutui myös luovuttamaan Elsass-Lothringen Saksalle.

Imperialismin aikana siirtomaakilpailu kiihtyi eurooppalaisten valtioiden keskinäiseksi kilpailuksi maailmanvallasta. Etenkin Afrikka päätyi eurooppalaisten valtioiden omistukseen tai taloudelliseen hallintaan, ja isäntämaiden ote siirtomaistaan voimistui.

Taloudellisten resurssien ja oman aseman vahvistamisen suurvaltana lisäksi imperialismin aikana puhuttiin "valkoisen miehen taakasta", jossa Euroopan ajateltiin täytyvän sivistää muut kansat. Eurooppalaiset pitivät imperialismia oikeutettuna.

Konferenssin taustalla oli kilpailu Afrikan alueiden hallinnasta Euroopan maiden välillä (uusimperialismi).

Konferenssin tuloksena Euroopan maiden rajat Afrikassa piirrettiin uudelleen ilman minkäänlaista afrikkalaisten osallistumista tai kuulemista.

Tämä johti monien afrikkalaisten kulttuurien sortoon ja riistoon sekä heidän luonnonvarojensa hyväksikäyttöön.

Berliinin konferenssi oli merkittävä tapahtuma kolonialismin historiassa, ja sen seuraukset vaikuttavat yhä Afrikan maiden poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen nykypäivänä.

Suurvaltakilpailun kiristyessä Euroopan valtiot hankkivat itselleen liittolaisia. Saksa, Itävalta-Unkari ja Italia muodostivat kolmiliiton vuonna 1882 ja Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä liitton vuonna 1907.

Kesäkuussa Itävallan kruununperillinen ja Itävalta-Unkarin tuleva hallitsija Frans Ferdinand saapui puolisonsa kanssa Sarajevoon vierailulle. Samana päivänä serbien aktivistiryhmän jäsen ampui sekä Frans Ferdinandin että tämän puolison.

Poliittisesta murhasta seurannut oikeudenkäynti aiheutti erimielisyyksiä ja lopulta Itävalta-Unkari julisti Serbialle sodan osoittaakseen mieltä valtion epätoivottua toimintaa vastaan. Kriisi laajeni liittosuhteiden seurauksena koskemaan myös muita maita ja lopulta pani alulle toisen maailmansodan tapahtumat.

Saksan antautumisen jälkeen ympärysvallat totesivat Versaillesin rauhansopimuksessa Saksan pääsyylliseksi sotaan. Rauhansopimuksen tarkoitus oli päättää sodan voittaja- ja häviäjamaiden ehdot sekä määrittää Saksan rauhanehdot. Tärkeimpiä kohtia sopimuksessa olivat esimerkiksi määräys Saksan siirtomaiden luovuttamisesta, suuret sotakorvaukset ja armeijan rajoittaminen.

Saksalaisille tämä oli "häpeärauha" ja koko sopimus oli muutenkin kiistanalainen jo syntyessään. Versaillesin rauhansopimusta voidaan pitää osittain syynä toisen maailmansodan syttymiselle.

Balkanialta alkaneen kriisin edetessä Eurooppa alkoi muodostaa liittokuntia, jotka olivat keskusvaltoihin kuuluneet Saksa, Itävalta-Unkari, Turkki sekä aluksi Italia. Ympärysvallat (eli liittoutuneet) olivat Iso-Britannia, Ranska, Venäjä ja vuonna 1915 puolta vaihtanut Italia.

Sodan ajateltiin kestävän todellista vähemmän ja sota oli ensimmäinen Eurooppalainen totaalinen sota, joka kosketti myös siviilejä ja tuhosi laajoja alueita.

Lokakuun vallankumous sai alkunsa Venäläisten kommunistien, eli bolsevikkien johteesta, joiden johtajana toimi Vladimir Lenin. He vastustivat väliaikaista hallitusta ja vaativat täydellistä vallankumousta. Työläisneuvostojen käsissä olevaa maata alettiin kutsua Neuvosto-Venäjäksi.

Sisällissodan osapuolet olivat punaiset, jotka olivat pääosin työväenluokkaan ja sosialistisiin aatteisiin kannattajiin kuuluneita, ja valkoiset, jotka olivat enemmän porvarillisen ja säätyläisväestön edustajia sekä maaseudun väestöä.

Sisällissota päättyi valkoisten voittoon, jonka jälkeen tuhansia punaisia vangittiin ja teloitettiin.

Francon joukot voittivat lopulta sodan keväällä 1939, ja hänestä tuli Espanjan diktaattori. Francon hallintoa leimasi pitkäaikainen autoritaarinen hallinto hänen kuolemaansa saakka vuoteen 1975.

Liitto syntyi osittain sen takia, että Saksan ja Italian hallitukset jakoivat monia poliittisia ja ideologisia piirteitä, kuten autoritaarinen johtajuus ja imperialistiset pyrkimykset.

Rooman-Berliinin akseli toimi pohjana toisen maailmansodan akselivaltojen liitolle, johon Italian ja Saksan lisäksi liittyi myös Japani.

YK:ssa on viisi pysyvää jäsentä: Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Venäjä ja Kiina.

YK:hon kuuluu lähes kaikki maailman maat ja sillä on 193 jäsenvaltiota.

Tärkein tavoite oli turvata jäsenvaltioiden väliset sitoumukset yhteisten etujen puolustamiseksi ja vastata mahdolliseen länsimaiden hyökkäykseen.

Hajosi vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen myötä.

Berliinin muuri rakennettiin II-kriisin seurauksena vuonna 1961 estämään itäsaksalaisten pakeneminen länteen. Saksan miehitysvyöhykkeistä muodostui kaksi valtiota, Länsi-Saksa ja Itä-Saksa. Berliinin jako vakiintui.

Kriisi päättyi diplomaattiseen ratkaisuun ja se vahvisti molempien suurvaltojen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, halukkuutta välttää suora aseellinen konflikti.

Sodalle ominaisia piirteitä olivat vakoilu (CIA, KGB), propaganda ja avaruusohjelmien kilpailu.

Kylmän sodan aikakausi päättyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Tämä merkitsi lopullista voittoa läntiselle kapitalistiselle järjestelmälle ja kylmän sodan päättymistä.

Saksan hyökättyä Puolaan Neuvostoliitto aloitti sovitusti Puolan miehittämisen itärajan yli. Kaksi päivää Saksan hyökkäyksen jälkeen Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle ja toinen maailmansota oli alkanut.

Vaikka Neuvostoliitto oli suurempi ja voimakkaampi sotilasvalta, Suomi aiheutti neuvostojoukoille huomattavia tappioita.

Sota päättyi Moskovan rauhansopimukseen 1940. Vaikka Suomi säilytti itsenäisyytensä, rauhansopimus oli raskas tappio ja johti laajoihin aluevaatimuksiin.

Vaikka aluksi saksalaiset etenivät nopeasti ja onnistuivat saavuttamaan merkittäviä voittoja, kuten Leningradin piirityksen ja Kiovan valtauksen, operaatio Barbarossa muuttui pian Saksan tappioksi. Sota päättyi Neuvostoliiton voittoon ja oli merkittävä II maailmansodan käännekodista.

Pearl Harborin hyökkäys johti Yhdysvaltain virallisesti liittymään toiseen maailmansotaan vastaamalla julistavansa sodan Japanille. Tämä oli merkittävä käännekohta toisen maailmansodan historiassa, koska se laajensi konfliktin Tyynenmeren alueelle.

Liittoutuneiden joukot etenivät Berliiniin, jolloin Neuvostoliiton joukot valtasivat kaupungin. Pian tämän jälkeen Hitler teki itsemurhan bunkkerissa ja toinen maailmansota päättyi.

Kokouksessa päätettiin Tšekkoslovakian tulevaisuudesta, vaikka maalla itsellään ei edes ollut edustajaa paikalla. Alueiden luovuttaminen Saksalle oli osa muiden Euroopan maiden myöntyväisyyspolitiikan strategiaa, jolla maat pyrkivät lepyttelemään Saksaa ja estämään sodan syttymisen.

Maat sopivat keskenään salaisesta lisäpöytäkirjasta, joka sisälsi yksityiskohtaisen ja tarkan jaon Itä-Euroopan alueista, jotka Saksa ja Neuvostoliitto miehittäisivät tai ottaisivat haltuunsa.

Operaatio merkitsi liittoutuneiden merkittävää edistymistä Saksan vastaisessa taistelussa ja oli ensimmäinen askel kohti Saksan lopullista tappiota. Ranska vapautui Saksan miehityksestä.

Päätösasiakirjan mukaan osallistujamaat sitoutuivat kunnioittamaan ja edistämään yhtäläisiä ihmisoikeuksia.

Tämän innoittamana Itä-Euroopan oppositioliikkeet innostuivat vaatimaan uudistuksia omissa maissaan.

Maassa tehdyt uudistukset tulivat liian myöhään ja jopa lisäsivät kansalaisten tietoisuutta maan epäkohdista.

Uudistusvaatimusten paineessa sallittiin myös muiden kuin kommunistipuoleen toiminnat.

Vallankumoukset lissäntyivät ja lopulta vanhan linjan vallankaappausyrityksen jälkeen Neuvostoliitto hajosi 15 itsenäiseksi valtioksi.

Myöhemmin maiden välinen avaruuskilpailu laajeni koskemaan myös sotatoimia. Yhdysvalloissa alotettiin "tähtien sodaksi" kutsuttu SDI-ohjelma, joka tavoitteena oli ohjuskilven muodostaminen Amerikan mantereen yläpuolelle.

Etelä-Koreassa vallalla oli länsimainen demokraattinen hallinto ja sitä tuki Yhdysvallat. Sota alkoi Pohjois-Korean ja sen liittolaisten hyökätessä Etelä-Koreaan.

Sota päättyi tulitaukoon vuonna 1953, mutta rauhansopimusta ei ole koskaan allekirjoitettu. Korea on yhä tähän päivään saakka jakautunut kahtia.

Sotaan osallistui monia osapuolia ja kokonaisuudessaan sota oli hyvin tuhoisa ja julma myös siviileille.

Päättyi vuonna 1975, kun Pohjois-Vietnami valloitti Etelä-Vietnamin pääkaupungin ja yhdisti Vietnamin kommunistiseen hallintoon.

Neuvostoliitto vetäytyi vuonna 1989, mutta sota jatkui yhä ja aiheutti myös afgaaniryhmien sisällissodan (1990).

Afganistanin sodat jatkuvat yhä nykypäivänä erilaisten terrori-iskujen ja mielenosoitusten muodossa.

Kansannousu tukahdutettiin väkivaltaisesti Neuvostoliiton Budapestiin lähettämien Varsovan liiton joukkojen toimesta.

Uusi hallitus muodostettiin neuvostomielisistä kommunisteista.

Kansannousun jälkeen Unkari kuitenkin pysyi sosialistisena valtiona.

Neuvostoliitto pelkäsi maan kommunistisen hallinnon tulevan uhatuksi ja Varsovan liiton joukot hyökkäsivät alueelle miehittäen Tšekkoslovakian.

Prahan kevät jätti pysyvän jäljen Tšekkoslovakian historiaan, mutta on toiminut sybmolina rohkeasta yrityksestä tuoda demokratiaa muuten sosialistiseen järjestelmään.

Gandhi ajatteli, ettei intialaisten tule noudattaa engalntilaisten säätämiä lakeja, sillä he eivät ole itse päässeet vaikuttamaan niihin.

Aiemmin yritetty itsenäistyminen kaatui Iso-Britannian vastarintaan omasta siirtomaastaan luopumiseen.

Maa jaettiin lopulta hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin (läntinen sekä itäinen osa).

Holokausti lisäsi juutalaisten tahtoa perustaa oma valtio ja monet heistä pyrkivät muuttamaan Palestiinaan, mistä seurasi konflikteja.

YK:n jakosuunnitelman mukaan Palestiina jaettiin kahdeksi erilliseksi valtioksi: juutalaiseksi- ja arabivaltioksi.

Israelin itsenäistymisen jälkeen sodat ja rauhattomuudet alueella ovat jatkuneet ja luoneet pohjan useille Lähi-Idän konflikteille.

Taloudellisia rajoituksia poistettiin, mutta poliittinen valta pidettiin yhä kommunistisella puolueella. 2000-luvun taloudellista uudistusta kutsutaan valtiojohtoiseksi markkinataloudeksi.

Kiina on kehittynyt yhdeksi merkittävimmistä talousmahdeista mm. Kiina-ilmiön seurauksena, jossa länsimaiset yritykset siirtävät teollista tuotantoa Kiinaan sen halvan työvoiman vuoksi.