-> Tähän ei kuitenkaan ole ratkaisuna valtakunnalliset kokeet, sillä pienemmälle oppilasryhmälle saatetaan opettaa eri asioita kuin isommalle ryhmälle. Mitä koe tällöin mittaisi?

Enemmän oppilaita - hajontaa enemmän.

Tämä haastaa sitä, miten opetussuunnitelman perusteet tulisi kirjottaa.

Aineenhallintaan liittyvää koulutusta ei ole ollut aiemminkaan riittävästi oppiaineen näkökulmasta katsottuna.

-> Laatumittari opetuksen järjestäjille.

-          S2-oppimäärän sisällyttäminen tuntijakoasetukseen selkeästi

-          suomen/ruotsin toisena kielenä ja kirjallisuuden opetuksen pysyvä rahoitus, jota opetuksen järjestäjien koordinaattoreiden ei tarvitse hakea tosi hankalalla ja työllistävällä tavalla vuosittain; rahoituksen kohdistuminen tähän opetukseen varmistettava

-          huoltajien ja koulun roolien selventäminen ja tarkentaminen suomen/ruotsin oppimäärän valinnassa

-          mahdolliset valmistavan opetuksen jatkovahvistamistoimet

• Kaikki tutkimukset tukevat oman äidinkielen opetuksen vahvistamista ja suurta merkitystä. On tarpeen myös vahvistaa opetuksen asemaa, aloittaa järjestelmällinen oman äidinkielen opettajien perus- ja täydennyskoulutus ja oppimateriaalituotanto. Oman äidinkielen opettajat ovat myös korvaamattoman tärkeitä kotoutumisen tukemisessa, oppilaiden roolimalleina ja vanhempien luotettuina, kun kaikki suomalaisessa järjestelmässä on vielä uutta ja outoa.

• Tämän kirjasi siis Sanna V-H

Vaatimustason ylläpitoon ei mielestäni riitä pelkkä tehtäväpaketti - vaan sen lisäksi tarvitaan tehtäviin mallivastaukset (ns. maamerkit).

Mallitehtävät ja mallivastaukset voisivat auttaa opettajia asettamaan / muodostamaan tehtäviä siten, että oppilaan osaamisen taso kasvaa ikätasoisesti.