Tehkää syntyneistä keskusteluista ryhmäkohtainen lisäys oman alanne otsikon alle (+)​

​

Palauttakaa tuotoksenne (yksi työ per ryhmä) tälle padlet-alustalle Seminaarin tehtävän keskustelualueelle ja laittakaa otsikkoon ryhmänne ala (esim. Sote).​

​

Valitkaa joukostanne yksi henkilö, joka esittää tuotoksenne. Aikaa esitykselle on max. 2 minuuttia.​​

1. Pohtikaa ennakkotehtävässä mainittuja kompetensseja sekä Arto O. Salosen esitelmästä nousseita ajatuksia. Peilatkaa näitä omaan alaanne ja tehkää näistä muutama nosto. Miettikää valitsemastanne kompetenssista muutama esimerkki.​

   
   

2. Miettikää miten työelämässä oppiminen saataisiin vastaamaan paremmin oppimistavoitteisiin? Miten opettaja voi varmistua, että työelämän oppimispaikkojen työtehtävät vastaavat oppimistavoitteisiin ja valmiuteen ammatillisten näyttöjen antamiseen?​

   
   

3. Miten oppilaitoksen pitäisi parantaa yhteistyötä työpaikkojen kanssa (omalla koulutusalalla ammatillinen koulutus (työelämässä oppiminen ja näytöt), AMK (opinnäytetyö ja harjoittelut)?​

   ​

4. Saitko tänään ideoita työelämäyhteistyöhön ja sen kehittämiseen (ja millaisia?). Millaista hyötyä itse voisit saada eri oppilaitosten opettajien välisestä verkostoitumisesta? Miten aiot hyödyntää tämän päivän verkostoitumista?​

​

Kognitiivinen kompetenssi. Kaikesta vähän ymmärtämistä tarvitaan, koska muutos nopeaa. Vanhahtavaa opetusta. Kaikki tapahtuu nykyään digitaalisesti. Kaikki mobiililaitteiden käyttö ei tuhoa keskittymiskykyä. Addiktoivat algoritmit. Oppimisen palkitseminen, ja pelillästäminen. Kääntää huonot puolet hyviksi. Lähdekriittisyys tekoälyyn. Mihin voi enää luottaa?

Zeitgeist-liike. Tekoäly jakaisi oikeudenmukaisesti resurssit ja rahaa ei tarvitsisi. Ilmastonmuutos ja kierrätys.

Kysymys 2: Työelämän oppiminen vastaamaan oppimistavoitteisiin?

Työpaikkaohjaajan vastuu. Opiskelijaa ei jätetä yksin selviytymään. Sparraaja, joka auttaa tutustumaan työelämän organisaatioihin. Vierailevat tähdet yrityselämästä puhumassa opiskelijoille. Yrityksessä olevat ohjaajat tarvitsevat myös koulutusta koulutustiedon päivittämiseksi.

Näyttömaailmassa konkretisoituu opiskelijalle mitä tarkoittaa näyttö. Kirjallisten tuotosten taso vaihtelee. Kukaan ei haluaisi ottaa harjoittelijoita, vaatii ymmärrystä ja motivaatiota. Tulostavoitteet kaikille samat työelämässä, pitäisi olla joustoa että voi ottaa harjoittelijoita.

Perustaidot pitäisi olla jo olemassa, "elämänkoulu" käyttäytyminen, aikataulut jne. Pitäisi olla jo kotoa ja peruskoulussa opittuja taitoja. Realismi, elämässä tulee vastaan pettymyksiä. Ei esimerkiksi tule seuraamuksia poissaoloista tai myöhästymisestä. Ei opettajan vaikutuspiirissä olevia asioita. Vanhemmat vain kuittaavat Wilma-merkinnät.

Kysymys 3: Oppilaitoksen ja työpaikkojen yhteistyö?

Onko opettajalla riittävästi vaikutusvaltaa työpaikan tarjottaviin työtehtäviin? Harjoittelut mahdollisimman aikaisin. Multimodularisuus opintojaksolla, videot, podcastit ja haastattelut yrittäjiltä. Työpaikoilta luennoitsijoita oppilaitoksiin. Aikapula ja resurssit, kuka maksaa? Rekry ja työpaikkamarkkinointi houkuttimina. Porkkanoita tarvitaan lisää.

Työelämän ja oppimislaitoksen tavoitteet eivät välttämättä kohtaa. Tehokkuus sanelee tavoitteet yrityksissä. Yhteinen ymmärrys tärkeää. Yhteiskuntavastuu, työntekijöitä ja nuorten työllistyminen.

Valmentava kumppani ja tukea matkan varrelle opiskelijalle. Ei räätälöimään koulutusta, mutta kuunnella herkällä korvalla. Strategiset kumppanuudet yritysten kanssa. Onko mahdollista 2. asteella? Muutos uskomattoman nopeaa, asettaa haasteita oppimistavoitteisiin. Tiettyillä aloihin voi olla yhteystyökuvioita. Voisi tehostaa entisestään.

Kysymys 4: Ideat työelämänyhteistyöhön ja kehittämiseen?

Opettaja on välillä aika yksin. Kokemusten jakaminen ja ventilointi, reflektointi tärkeää. Paljon kommunikaatioita ja tiedottamista oppimistavoitteista. Tekoälyn käyttö sekä oppimisessa että työelämässä. Tekoälyagenttien kouluttaminen eri tehtäviin.

• Metakompetenssit; opettaja tuntee oman joustavuutensa, resilienssinsä, itsensäjohtamisen ja - ohjaamisen suhteessa opettajuuteen ja opiskelijan ohjaamiseen

• Kaikki haasteet voidaan ratkaista vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Lisätään opetukseen erilaisuuden hyväksyntää ja hyödyntämistä. Lisäksi tarvitsemme laajasti empatiaa ja myötätuntoa arkeen.

• Itseohjautuvuuden taito lisääntyy niin työelämässä kuin opiskelussa. Merktityksellisyyden tunne lisää itseohjautuvuutta. Olemme vastuussa omasta tavasta vuorovaikuttaa.

• Opetukseen tarvitaan vastuun opettamista, moniammatillisen yhteistyön tekemistä ja tiimityön hallintaa.

• Opettajan tulee kyetä ohjaamaan opiskelijoita itsenäiseen tiedonhankintaan, systeemiseen ajatteluun, uteliaisuuteen ja luovuuteen.

• Yhteiskunnan polarisoitumisesta eli vastakkaisista arvomaailmoista huolimatta voidaan tavoitella yhteistä hyvää kohtaamisen, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kautta.

• M: Voiko sääntöpohjainen yhteiskunta hallita kaaosta? Vai tuleeko siitä liian monimutkainen ymmärrettäväksi? -

  • 1) Hyväntahtoinen diktaattori? Entä jos sitä yksinkertaistettaisiin "hyväntahtoisella" diktatuurilla? Toimisiko se? Entä jos joku on "tarpeeksi" erimielinen, niin onko hyväntahtoinen enää hyväntahtoista? Opettajille lisää valtaa? Tietyissä kohdin säännöt toimivat, yhteydessä kohderyhmään (esim. kännykkäkielto). Jos opettajalla on vahva auktoriteetti, opiskelijat usein viihtyvät. Auktoriteetti on usein selkeyttä ja varmuutta. Itseohjautuvuus vaatii paljon taitoja, ja se voi olla liikaa edellytetty osalta opiskelijoista.

  • 2) Yhteisesti luotu sääntöpohja ja ohjaava opettaja. Toinen vaihtoehto hyväntahtoiselle diktaattorille eli vahvan auktoriteetin opettajalle on yhteisesti luotu sääntöpohja, jonka säännöt ovat opetusryhmän jäsenten yhdessä laatimia. Opettajan auktoriteetti on tällöin enemmän ohjaavaa.

• S: Kohtaamistaidot ja erinäkökulmaisuus luovat sosiaalista kompetenssia ja kestävyyttä. Sosiaalinen kompetenssi, sen vahvistaminen ovat tärkeitä sekä opiskelijoille, opettajille että verkostoille. Tuodaan täysin ristikkäiset ryhmät yhteiseen projektiin, jonka tuotos olisi yhteinen ja joka tuottaisi jokaiselle osallistuneelle yksilölle ja ryhmälle merkityksen kokemuksia. Esim. 1) Työelämän konkarit ja opiskelijat/täysin noviisit tai 2) Yliopisto-opiskelijat ja ammattioppilaitoksen opiskelijat yhteiseen projektiin. Metakompetentti agentti toisi sosiaalisen ja metan yhteen: Agenttien liikkuminen eri verkostoissa yhdistämässä eri näkökulmia, osaamisia ja verkostoja toisiinsa (esim. liiketoimintaosaaminen ja pedagoginen yhdistyvät toisiinsa, metakompetentti osaaja). Agentit keräisivät ideoita yhteistyöaiheista.

Kirsi, Tiina, Katja ja Johanna

Tunnollisuus ja kaaoksensietokyky metakompetenssina -> yksilön ominaisuuksia, joita vaaditaan, mutta uupuminen yksilön vastuulla -> organisaatioihin tarvitaan alakohtaista työturvallisuusosaamista (myös henkinen työturvallisuus!), -rakenteita ja pelisääntöjä sekä keskustelua alan työturvallisuusriskeistä.

Miten opettaja voi varmistua siitä, että työelämä vastaa oppimistavoitteisiin: Tutustumista & vierailuja, mutta organisaation turvattava resurssit tähän. Opiskelijoiden kokemusten kuulemista esim. oppimispäiväkirjat ja harkkaraportit.

Työelämäyhteistyön parantaminen: Tehtävä mahdollisimman helpoksi työelämälle & tunnettava työelämän realiteetit, ennakoitavuus ja rakenteet, jotka eivät ole henkilöityneitä.

Monialaisempi monialaisuus: sote-alan pitäisi tunnistaa oma osaamisensa (esim. saavutettavuus, erilaisuuden ymmärtäminen, kohtaamis- ja tunnetaidot -> miten näitä voisi viedä osaksi innovaatioprojekteja) & verkostoituminen myös muiden alojen kanssa, osaamisen vaihtaminen puolin ja toisin. Amo-opinnoissa parasta onkin ollut monialaiset opiskelijaryhmät.

Lainaaminen. Eli omitaan toisten hyvät ideat ja monistetaan ne käyttöön eri puolilla.

Lista paikallisista yrityksistä, joilla ollut opiskelijoita.

Opiskelija mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja jo työelämää haistelemaan.

Madaltaa kynnystä siirtyä työelämään eri tavoin.

Onko tavoitteena saada työ tehtyä vai että opiskelija oppii työskentelemään?

Työpaikalla opittavat/opetettavat asiat sovittava yksityiskohtaisesti ja aikataulutettava.

Koulun opetuslaitteet vanhentuneita, uusien laitteiden käyttö opitaan vasta työelämässä. Oppimisympäristö työpaikalla?

Työkalufirman kanssa leasing-sopimus, jonka puitteissa saadaan uusimmat työkalut opetuskäyttöön.

Työelämäyhteistyön pitkäjänteinen kehittäminen.

Työpaikalla esitellään tutkinnon perusteet.

Yritysilta/rekrymessu – osaajien markkinointi työelämälle, työelämän terveiset mitä osaamista tarvitaan.

AMK:ssa OPS:n kehittämisessä työelämäyhteistyön hyödyntäminen.

Väyläopinnot

• kaikessa työelämäyhteistyössä on aloituskeskustelut, jatkuva vuorovaikutus harjoittelussa sekä arvioinnin yhdenvertaisuus

• Lisätään työelämäyhteistyön resursseja; osaaminen, aika, henkilöstö - pyritään takaamaan yhdenmukaista oppimista

• Työelämälle tulee päivittää ajankohtainen tieto, kuten tuen uudistus 2026

• Yhteistyön merkitys tulee nostaa esille - esim. oppilaitos järjestää aamukahvit työpaikkaohjaajille (jossa sivutaan vaikka e-perusteita ja tarjotaan lisäkoulustusta)

Miten hyödyntää tämän päivän verkostoitumista?

• Yhteistyötä sovitaan

• Pohdimme, että voisimmeko tuotteistaa omaa (AmO) osaamista ja myydä osaamista eteenpäin? Konsultointihommiin....

• Varaudumme tulevaisuuteen eli pitäisikö opiskella ammatillisen erityisopettajan opinnot?

  
  

Kognitiivinen kompetenssi

o   Substanssiosaamisen merkitys ei tule terveysalalta häviämään, mutta kompetenssien tasapaino voi tulevaisuudessa keikahtaa

o   Aiemmin nojattu voimakkaasti omaan/yksikkö/jne. kohtaiseen osaamiseen, nykypäivän työelämä ja terveydenhuollon tilanne ei mahdollista tätä

Metakompetenssi

o   Merkitys tulee lisääntymään entisestään tulevaisuudessa; resilienssi, muutosmyönteisyys, joustavuus jne.

2/3)

·         Oppilaitosten ja työelämän harjoitteluiden tavoitteet tulisi olla yhtenäisiä

·         Tärkeää ymmärtää toisten toimintaa; sääntöjä, ohjeita, toimintamalleja jne.

·         Organisaatioiden taustatyö kuntoon; tiiviimpää yhteistyötä, yhteiset tavoitteet, säännöt, ohjaamiskoulutukset työelämään jne.

·         Työelämän organisaatioiden omat opetushoitajat yms. osaksi opiskelijoiden ohjaamista

·         Opiskelijoiden ohjaus työelämässä tulisi olla strukturoidumpaa, jää liikaa yksittäisen työelämän ohjaajan vastuulle ”mitä opiskelija oppii”

·         Opiskelijat koetaan kuormana/riesana; vaatii isompaa muutosta alan resursseihin ja kriisiytyneen tilanteen purkamiseksi

·         Harjoittelupaikkojen tulisi vastata oppimistarpeeseen; kirurginen harjoittelu pitäisi pystyä tekemään kirurgisella osastolle jne., harjoittelupaikkojen pula aiheuttaa kuitenkin sen, että harjoitteluita tehdään siellä ”mihin päästään”

·         Opettajan työaikaa menee paljon työelämän ohjaajien ohjaamiseen, toiminta pitäisi saada kuntoon niittä, että annettu työaika menisi opiskelijan tukemiseen/ohjaamiseen

·         Oppilaitoksista tulisi jalkautua ”ruohonjuuritasolle” käymään keskustelua asiasta

·         Työelämän ohjaajan ja opettajan yhteistyö opiskelijan hyväksi

·         Arviointikeskustelun merkitys -> voi olla ainut konkreettinen yhteys työelämään

4)

·         Asioiden sanoittaminen tärkeää

·         Kriittinen tarkastelu tärkeää; kuitenkin ongelmien lisäksi tulisi aktiivisesti etsiä ratkaisuja

·         Työelämätaitojen korostaminen jo opinnoissa

·         Keskeiseksi ajatukseksi tulisi nostaa potilaan/asiakkaan etu edellä; miten toimintaa jne. saataisiin toimivammaksi hänen kannaltaan

·         Työn merkitys kadonnut? Työn merkityksellisyyttä pitäisi saada palautettua; alan arvostus vähentynyt, raha nostettu em. symboliksi?

·         Hoitajan identiteetin korostaminen, ei nosteta takaisin ”kutstumusalaksi”, mutta ammattiylpeys pitäisi löytää takaisin

·         Johtamisen isot haasteet; osaamisen johtaminen, toiminnan johtaminen, henkilöstöjohtaminen. Johtajilla ei vaadittavaa osaamista, koulutustaustaa?

·         Oppilaitosten jalkautuminen työelämään ensisijaisen tärkeää

·         Tämän päivän verkostoituminen antoi lisää tietoa, näkökulmaa, ajatuksia

·         Alakohtaista yhteistyötä pitäisi lisätä oppilaitosten välillä, myös eri asteille (ammatillinen koulutus, AMK, YAMK)

·         Yhtenäinen linja oppilaitoksille, jonka perusteella lähdetään tekemään yhteistyötä työelämän organisaatioiden kanssa

• voimavarat yhteistyössä opetuksen ja työelämän kanssa

• muutoksen ja kaaoksen sietokyky

• oppistavoitteiden tulisi vastata paremmin työelämän tavoitteita

• arvostava puhe kaikenlaisista/erilaisista työtehtävistä

• työssäoppimisen mallin muuttaminen trainee suuntaan

  
  

  
  

Arto O. Salosen ravioli sai pohtimaan rakennusalan materiaaliverkostoja.

Luonnonvara- ja ympäristöalalla ei voida täysin tietää, mitkä ovat ne asiat jotka vievät alaa eteenpäin tai synnyttävät uusia innovaatioita. Siksi pitäisi katsoa asiaa ulkopuoleltakin ja rohkeasti. Esim. mikrobi on pieni ja samalla suuri asia.

- verkostoituminen, niin että paikkaa vaihtamalla pystyy saamaan tarvittavan osaamisen, jos yksi paikka ei pysty tarjoamaan kaikkea tarvittavaa

- varmistamaan että oppimispaikkojen tarjonta vastaa meneillään olevia opintoja

- työpaikkojen ohjeistaminen meneillään olevista opinnoista, niiden vaatimuksista ja opiskelijoiden tarpeista

- sujuvien prosessien rakentaminen yritysyhteistyöhön

- yritysyhteistyö, jossa koulutetaan yrityksessä jo olevia työntekijöitä yrityksen tarpeisiin

- työpaikkaohjaajien kouluttaminen sekä ohjaamiseen että näyttöjen arviointiin

- esihenkilön roolitus vastaamaan opettajan/coachin roolia harjoittelussa/ensimmäisissä työpaikoissa

- harjoittelujen purkaminen koululle palattaessa

o  Opettaja esim. 50 % työelämässä ja 50 % opettajana. Opettajakin kävisi harjoitteluissa, samalla päivittyy tietotaito työelämän puolella. Oppilaitoksista taas löydetään uusia hyviä tekijöitä työmaailmaan.

o  Oppisopimuskoulutuksessa vaatimus, että tutkinto on suoritettava ennen kuin vakituinen työsopimus annetaan.

o  Työelämässä oppimisen monipuolisuus, ei pelkästään yhtä työtehtävää ja osastoa.

o  Kummikoulut/yritykset. Halukkaille työntekijöille korvaus ohjauksesta.

o  Tutkintovaatimusten tunteminen myös työelämään ja ohjaajille. Vakiharjoittelupaikat.

o  Kokemukseen ja osaamiseen perustuva palkkaus.

o  Kunnon perehdytys ja turvallinen tila perehtyä.

o  Asiantuntijavierailut yhteistyöfirmoista oppilaitoksiin “YYA-sopimuksella”

o  Työllistämispalveluiden parempi ymmärtäminen mihin työnhakija oikeasti sopii.

o  Eri alojen opettajien yhteistyö puolin ja toisin esim. turvallisuusala ja kauneusala.

Elämäntaidot ja tunne/sosiaaliset taidot sekä työelämätaidot pakolliseksi oppiaineeksi.

Työsalien muokkaaminen työpaikkojen työympäristöjä vastaavaksi.

Kun harjoittelu, opiskelijan kompetenssit käyty läpi työharjoittelupaikan kanssa.

Pelisääntöjen sopiminen: minkälaista osaamista tarvitaan. Yritysten palaverikäytännöt yms. tietoon jo ennakkoon.

Tunnollisuus ja kaaoksensietokyky metakompetenssina -> yksilön ominaisuuksia, joita vaaditaan, mutta uupuminen yksilön vastuulla -> organisaatioihin tarvitaan alakohtaista työturvallisuusosaamista (myös henkinen työturvallisuus!), -rakenteita ja pelisääntöjä sekä keskustelua alan työturvallisuusriskeistä.

Miten opettaja voi varmistua siitä, että työelämä vastaa oppimistavoitteisiin: Tutustumista & vierailuja, mutta organisaation turvattava resurssit tähän. Opiskelijoiden kokemusten kuulemista esim. oppimispäiväkirjat ja harkkaraportit.

Työelämäyhteistyön parantaminen: Tehtävä mahdollisimman helpoksi työelämälle & tunnettava työelämän realiteetit, ennakoitavuus ja rakenteet, jotka eivät ole henkilöityneitä.

Monialaisempi monialaisuus: sote-alan pitäisi tunnistaa oma osaamisensa (esim. saavutettavuus, erilaisuuden ymmärtäminen, kohtaamis- ja tunnetaidot -> miten näitä voisi viedä osaksi innovaatioprojekteja) & verkostoituminen myös muiden alojen kanssa, osaamisen vaihtaminen puolin ja toisin. Amo-opinnoissa parasta onkin ollut monialaiset opiskelijaryhmät.

Kysymys 1

Sosiaalinen kompetenssi

• Työharjoittelupaikkojen kerääminen, ylläpito

• Hyvällä yhteistyöllä on luotu yhteinen ymmärrys ja tavoitteet

• Ei tarvitse joka kerta perehdyttää erikseen

• Työpaikkaohjaajan vaihtuvuus: voi vaihtua jopa useita kertoja yhden työssäoppimisen aikana. > Selviää työpaikkakäynnillä ja pitää selvitellä diplomaattisesti.

Kysymys 2

Työelämässä oppiminen ja tavoitteet

• Työpaikkaohjaajan perehdytys

• Ohjauskäynneillä varmistetaan, että opiskelija ja työpaikkaohjaaja molemmat tietävät mitä tehdään

Kysymys 3

Yhteistyön kehittäminen

• Yhteyksien ylläpito

• Keskustellaan onko alalla ja työpaikassa tapahtunut muutoksia

• Vierailuja myös opiskelijoiden kanssa

• Yhteisiä projekteja, opiskelijat mukaan

Kysymys 4

Päivän oppimat

• Topi: Vierailut yrityksissä

• Jani: Raviolipurkkiesimerkki

• Sirpa: Viestintä johtoportaan ja kentän välillä