Sairaanhoitajana olen ollut hoitamassa loppuraskauden äitiä ja synnytystä kuin myös saattohoitoa ja kuolemaa. Matkalle on mahtunut vaikka ja mitä vakavia sairauksia, onnettomuuksia ja tapaturmia kuin ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, toimenpiteissä avustamista ja itsenäistä sairaanhoitajan vastaanottotyötä. Lisäksi olen toiminut terveyskeskuksessamme toisena sisäisenä elvytyskouluttajana SimPadAnne nuken kanssa.

-Kys sisätautien vuodeosasto 1994
-Saksa, Munchen, kirurginen osasto 1995
-Kys syöpätautien osasto 1996-1999
-Kuusamon terveyskeskuksen synnytys-kirurginen vuodeosasto 2001-2002
-Kuusamon terveyskeskuksen päivystyspoliklinikka ja lääkäreiden vastaanottotyö 2002- 2019

Kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa 25 op 2004.
Akuutti- ja päivystystyön 30 op erikoistumisopinnot Rovaniemellä 2012.
Psykologian perusopinnot 25 op avoimessa yliopistossa 2014.

Vahva kokemukseni päivystystyöstä on vahvistanut paineensietokykyäni, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisuataitojani. Lisäksi olen toiminut elvytyskouluttajana terveyskeskuksessamme. Opettajakoulutuksen myötä olen saanut siihen kokemuspohjaan vankan tuen opettajaharjoitteluista ja laajasta teoriatietopaketista.

Olen tiimipelaaja, mutta otan helposti joukot haltuuni, jos niin tarvitsee.
Esiinnyn vaivatta ja mutkattomasti yleisön edessä ja verkossa.
Hallitsen kohtuulliset ICT-taidot.
Osaan antaa ja pyytää palautetta. 
Puhun "suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo", eli saan asiani ilmaistua asiani erinomaisesti suomeksi ja melko hyvin englanniksi, mutta ymmärretyksi tulen ruotsilla ja saksallakin. 

Oppimista ei synny ilman sen ilmaisemista jollain lailla eikä ilman reflektiota, jossa tarkastellaan oppimisprosessia ja oppimista (Uusikylä &Atjonen 2007,149). Reflektoinnilla oppimisprosessissa tarkoitetaan omien olettamusten, tunteiden, odotusten ja ajatusten tietoista ilmaisua, tunnistamista ja käsittelyä (Uusikylä &Atjonen 2007,149, Salminen & Saaranen 2016,181). Oppimisen kannalta tietoinen reflektio on tärkeä osa syvällistä oppimista, teorian ja käytännön yhdistämistä, reflektio on peräisin konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä (Mezirov1998,8,19-21, Salminen & Saaranen 2016,181). Reflektion avulla oppija voi oikaista päätöksenteossa tai ongelmanratkaisussa olevia virheitä, omia vääriä olettamuksiaan. Oppiminen on uusi tulkinta oppijalle oikaistusta väärästä olettamuksesta. (Mezirov 1998,21.) Tässä tehtävässä pohdin hoitotyön opetuksen kautta reflektion merkitystä, jolloin siis pohdintani kohdistuu aikuisopiskeluun ja aikuisten oppimisprosessiin.

Oppiminen edellyttää kognitiivisia taitoja, joilla pystyy tekemään uusia tulkintoja opittavasta asiasta, ja jossa aiemmin opitut asiat yhdistetään aktiivisella prosessilla aiemmin opittuun (Mezirov 1998,23, Salminen & Saaranen 2016,181). Aikuisopiskelijalle tämä on kriittinen vaihe, sillä aikuisen, esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijan tai terveystieteiden opettajaopiskelijan, on selvitettävä, onko hänen aiemmat aiheesta opitut asiat tai tunteet tai olettamukset edelleen päteviä. Reflektiivinen toiminta edellyttää pysähtymistä, jossa katsotaan aiemmin opittuun ja pohditaan opittua tai ennakko-oletuksia jotka johtivat ”väärin” opittuun asiaan. Mezirov (1998,29) käyttää tästä termiä kriittinen reflektio, jossa pohdinta kohdistuu niihin väärin ennakko-olettamuksiin, jotka johtivat väärin opittuun asiaan. Tällainen väärin opittu asia, joka on perustunut vääriin ennakko-olettamuksiin voisi olla esimerkiksi rasismiin tai yhteiskunnalliseen luokkajakoon perustuvia opettajan (tai koko yhteiskunnan) mielipiteitä, jotka opetuksessa ”siirtyvät” oppijalle. (Mezirov 1998,29-35,)

Asiantuntijuuden kehittyminen vaatii reflektiota uuden tiedon oppimisessa, mutta oppiminen vaatii myös reflektiota tunteissa ja asenteissa. Hoitotyön oppiminen vaatii kriittistä ajattelua, eri näkökulmien eritasoista pohdintaa, omien taitojen, tietojen ja asenteiden pohdintaa, tietoista reflektointia. (Salminen &Saaranen 2016,182.)  Sekä hoitotyön oppiminen, että opettaminen vaativat kriittistä reflektiota sekä oppijalta että opettajalta opetuksessa. Jos opettajalla itsellään on esimerkiksi vanhanaikainen oppimiskäsitys, rasistinen ihmiskäsitys ja omassa elämänhistoriassa kulttuurillisesti tapahtuneita traumoja, hänen voi olla mahdotonta ohjata nuorta itseohjautuvaa, aktiivisesti tietoa rakentavaa asenteista vapaata opiskelijaa. Opettajan on pystyttävä asettamaan kyseenlaiseksi omat käsityksensä, olettamuksensa ja vanhat oppinsa ja kriittisen reflektion kautta oppimaan itse uusi ohjaamistyyli. Samoin opiskelijan on tarkasteltava omia taustojaan esim. sosiokulttuurillisesti, muuttamaan oppimisstrategioitaan ja reflektoimaan uutta tietoa.

Reflektiomalleja on erilaisia, jossa kaaviokuvin kerrotaan reflektion etenemisprosessista. Malleja on mm. Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehämalli (1984), Gibbsin kehä (1988) tai Johnsin strukturoidun reflektion malli (1995) (Salminen & Saaranen 2016,183.) Terveydenhuollossa on käytetty paljon Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehämallia, koska kokemuksellinen havainnointi, tarkkailu, käsitteellistäminen ja lopulta itse kokeilemalla tekeminen on oleellinen osa käytännön työn oppimista (Salminen & Saaranen 2016,184-185). Terveydenhuollossa on ammattihenkilöillä ammattieettinen velvollisuus kouluttaa itseään ja kehittää ammattitaitoaan (Salminen & Suhonen 2008,5) jolloin kokemuksellinen oppiminen reflektion kautta luontevaa, koska henkilöt ovat käytännön työntekijöitä. Kolbin kokemuksellisessa kehämallissa oppiminen tapahtuu sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa, havainnoinnin, pohtimisen (reflektion), ymmärtämisen ja lopulta soveltamisen kautta. Oppija nähdään aktiivisena tiedon etsijänä, joka pystyy hyödyntämään aiemmin opittua itsesäätelyn ja sosiaalisten verkostojen avulla (Salminen & Suhonen 2008, 8-9, Salminen & Saaranen 2016,185.) Kolbin kehämalli sisältää siis reflektion, jossa oppija tarkastelee havainnointejaan, oppii uutta ja tarkastelee myös uutta opittua reflektion kautta (Salminen & Saaranen 2016,184).

Oppimisprosessissa opettajan tehtävä olisi auttaa, ohjata ja tukea opiskelijaa, jolloin myös opettajan olisi pystyttävä ohjaamaan opiskelijaa reflektioissa. Reflektiossa saattaa nousta esiin vaikeitakin tunteita jolloin opettajan ohjattava myös reflektion etenemisessä. (Salminen & Saaranen 2016,192.) Turunen (2002,18) esitti väitöskirjassaan, että sairaanhoitajakoulutuksen aikana on jo harjoiteltava reflektiota, koska käytännön hoitotyö vaatii jatkuvaa reflektiivistä pohdintaa ja uuden tiedon oppimista.

Kolbin kehämallia voi terveystieteiden opettaja hyödyntää erilaissa oppimismenetelmissä kuten ongelmaperustaisessa oppimisessa, yhteistoiminnallisissa ryhmissä oppimisessa ja esimerkiksi käytännön harjoittelun analyysissä (Salminen & Saaranen 2016, 185,189-191). Oppimispäiväkirjat tai ohjaavat keskustelut voidaan rakentaa kehämallin mukaisesti, jolloin opiskelija aktivoituu ja pysähtyy reflektoimaan aiemmin opittua ja käytännössä harjoiteltua ja teoriatietoa.

Reflektion käyttö vaatii opettajalta herkkyyttä ja taitoa. Mietin että, se vaatii myös ymmärrystä siitä, mitä kaikkea voi itse opettajana reflektoida. Jos esimerkiksi opiskelijalla ja minulla on kovin eriävät asenteet tai näkemykset, missä kulkee omat rajani opettajana? Kuitenkin oman elämänhistorian kannalta olisi sellaisessa tilanteessa minun opettajana reflektoiva omia sosiokulttuurisia taustojani ja asenteitani kaikkeen oppimaan teoriatietoon. On selkeää nyt opettajaopiskelijana nähdä, kuinka simulaation tai käytännön harjoittelun jälkeen on tärkeää reflektoida ja se tuntuu ajatuksenakin luontevalta. On helppoa nähdä, kuinka se olisi mielekästä ja hyvin etenevää ja tärkeää. Mutta entä jos opiskelijan ja minun oppimiskäsitykset vaikka poikkeavat kovasti toisistaan? Tai opiskelijan tuoma reflektio nostaa esiin minussa minun itseni työssä kokemani vaikean muiston? Opettajaksi kasvaminen vaatii siis myös vielä melkolailla opiskelua, kasvamista ja reflektointiakin.

Lähteet

Mezirow J. 1998. Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. 3.painos. Painotalo Miktor, Helsinki,17-34.

Salminen L. & Suhonen R. 2008. Oppiminen ja oppimismenetelmät ja niiden hyödyntäminen ammatillisen kehittymisen tukena. Raportti täydennyskoulutuksista ja sen mahdollisuuksista. Turun yliopisto, hoitotieteen laitos. Hämeen Ammattikorkeakoulu.

Salminen L.& Saaranen T. 2016. Reflektio osana oppimista. Teoksessa Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L (toim.). 2016. Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Helsinki,179 - 192.

Turunen H. 2002. Critical learning incidents and use as a learning method. A comparison of Finnish and British nurse student teachers. Doctoral dissertation. Department of Nursing Science. University of Kuopio. 

Uusikylä K. & Atjonen P. 2007. Didaktiikan perusteet. 3.-4.painos. WSOY, Helsinki